Irti­sa­no­mis­suo­jasta kehkey­tyi työmark­ki­noi­den vedenjakaja

Lakie­si­tys irti­sa­no­mis­suo­jan heiken­tä­mi­sestä alle 20 hengen työpai­koilla on kahteen sanaan tiivis­tet­tynä kelvo­ton harjoitus.

Lakie­si­tys rikkoo yhden­ver­tai­suu­den peri­aa­tetta, jonka mukaan ihmi­siä pitää kohdella tasa­ver­tai­sesti ja tasa­ver­tai­sina. Lakie­si­tyk­sen sisäl­tämä 20 hengen määrä on keino­te­koi­nen rajan­veto, jonka perus­teella pien­ten yritys­ten työn­te­ki­jät asetet­tai­siin huonom­paan asemaan suurem­pien työpaik­ko­jen työn­te­ki­jöi­hin nähden. Kysy­mys on eriar­voi­suu­den raken­ta­mi­sesta. Se on uusien jako­lin­jo­jen vetä­mistä yhteis­kun­taan, jonka suuri haaste on yhte­näi­syy­destä huolehtiminen.

Lakie­si­tys avaa oven mieli­val­tai­suu­delle. Irti­sa­no­mi­sen voisi toteut­taa luot­ta­muk­sen horju­mi­sen perus­teella. Jos sille tielle lähdet­täi­siin, vellot­tai­siin syvällä subjek­tii­vis­ten koke­mus­ten maail­massa. Ihmi­set ovat erilai­sia. Toiset koke­vat epäluot­ta­musta ympä­ris­töönsä ja muihin ihmi­siin herkem­min kuin toiset. Tätä ilmiötä ei pidä pääs­tää työpai­koille jylläämään.

Luot­ta­muk­sen horju­mi­seen sisäl­tyvä toinen ongelma on, että sitä voitai­siin helposti käyt­tää teko­syynä silloin, kun irti­sa­no­mi­sen todel­li­set syyt eivät kestä päivän­va­loa. Hyök­käyk­siä järjes­täy­ty­mi­sen tai mieli­pi­teen vapautta tai yksi­löl­listä, sosi­aa­lista ja kult­tuu­rista erilai­suutta kohtaan ei voida eikä pidä oikeuttaa.

Lait eivät ole toisis­taan eril­li­siä. Ne kytkey­ty­vät toisiinsa. Niiden vaiku­tus voi erilai­sissa elämän­ti­lan­teissa ketjuun­tua ja kasaan­tua ihmis­ten pärjää­mistä vaikeut­ta­vaksi koko­nai­suu­deksi. Lakie­si­tys irti­sa­no­mis­suo­jan heiken­tä­mi­sestä sisäl­tää myös tämän ongel­man. Sen mukai­silla vinoilla perus­teilla tehtä­vistä irti­sa­no­mi­sista seuraisi auto­maat­ti­sesti 90 päivän karenssi ennen kuin työt­tö­myys­tur­van maksa­tus voisi alkaa. Samalla irti­sa­not­tu­jen pitäisi sinni­tellä sank­tioita sisäl­tä­vän aktii­vi­suu­den osoit­ta­mista edel­lyt­tä­vän työt­tö­myys­by­ro­kra­tian pauloissa. Kurjis­ta­via meka­nis­meja ei pidä pääs­tää syntymään.

Lakie­si­tys irti­sa­no­mis­suo­jan heiken­tä­mi­sestä on vain yksi toimen­pide maan halli­tuk­sen työn­te­ki­jöi­den ja työt­tö­mien asemaan kohdis­ta­mien heiken­nys­ten sarjassa. Teol­li­suus­lii­ton halli­tuk­sen arvion mukaan lisää on luvassa, ellei asioi­den kulkuun puututa. Kysy­mys ei ole vain pien­ten työpaik­ko­jen tai tiet­ty­jen toimia­lo­jen työn­te­ki­jöistä. Jos esitys menee läpi, on maan halli­tuk­sen osoit­ta­man toimin­ta­lo­gii­kan mukai­nen seuraava vaihe heiken­nys­ten levit­tä­mi­nen suurem­mille työpai­koille ja ajan oloon työmark­ki­noille niiden koko laajuudessa.

Siksi Teol­li­suus­liitto on ilmoit­ta­nut ryhty­vänsä mitta­viin järjes­töl­li­siin toimiin. Ne peru­taan vain, mikäli maan halli­tus vetää lakie­si­tyk­sensä takai­sin. Myös muut ammat­ti­lii­tot yli keskus­jär­jes­tö­ra­jo­jen ovat ilmoit­ta­neet vastaa­van­lai­sista toimenpiteistä.

Työn­te­ki­jöi­den irti­sa­no­mis­suoja näyt­tää muodos­tu­neen työmark­ki­noi­den tule­vai­suutta ohjaa­vaksi veden­ja­ka­jaksi. Oikea suunta on vahvis­taa työn­te­ki­jöi­den asemaa ja oikeuk­sia, pitää huolta yhden­ver­tai­suu­desta ja raken­taa tuki­jär­jes­tel­miä, jotka mahdol­li­suuk­sia tarjoa­malla edis­tä­vät ihmis­ten selviytymistä.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja