”Parasta tässä työssä on vapaus”

Metsurin työn parhaita puolia on saada olla ulkona luonnon helmassa. Parasta kuitenkin lienee se, että voi päättää itse, miten ja milloin työnsä tekee, toteaa Eteläisen metsä­alueen pääluot­ta­mus­mies Peter Olander.

Ajettuaan vähän yli kuusi kilometriä mutkaista soratietä, joka näyttää kapenevan jokaisen mutkan jälkeen, metsurit Peter Olander ja Kenneth Rehnberg pysäköivät auton tien sivuun. Päivän työru­peama odottaa tällä kertaa Porvoon Vanhakylässä.

– Meidän pitäisi raivata tämä alue, tai palsta, ja jätimme sahamme yöksi tuonne jonnekin. Kun kuljemme joen vartta, löydämme ne helposti, selittää Rehnberg näyttäen, kuinka pitkälle he ovat jo ehtineet sillä noin yhdeksän hehtaarin alueella, jolla he työsken­te­levät tällä hetkellä.

Metsässä on hiljaista, ja lähim­pään asutuk­seen on niin paljon matkaa, että siellä tulee vastaan korkein­taan eläimiä. Olander sanoo, että he ovat nähneet vuosien mittaan aamuisin sekä hirviä että villi­si­koja, ennen kuin ovat nykäis­seet mootto­ri­sahan käyntiin.

– Susiin tai karhuihin emme ole vielä törmän­neet, mutta metsäs­tys­seurue kuuluu todella nähneen karhun tässä lähis­töllä. Huomat­ta­vasti enemmän harmia on maa-ampiai­sista. Tänä vuonna ne ovat jostain syystä olleet erityisen kesyjä, ja jos sattuu astumaan maa-ampiaisten pesään, jää äkkiä kakko­seksi, sanoo Olander saapues­samme tiheän metsän laitaan.

Kun saavumme aukiolle, jonka metsurit ovat raivan­neet edelli­senä päivänä, raivaus­sahat löytyvät hetkessä.

– Sahat painavat reilut 10 kg, joten jätämme ne metsään yön ajaksi. Ei ole mitään järkeä kantaa niitä edesta­kaisin tällai­sessa metsä­maas­tossa. Eikä niitä kukaan lähde täältä poiskaan viemään”, sanoo Rehnberg.

– Mehän ei meinata löytää niitä aina itsekään, Olander naurahtaa.

METSÄN HOITOA HANGOSTA PYHTÄÄLLE

Hiljai­suus katkeaa äkisti, kun Olander ja Rehnberg käynnis­tävät sahansa ja aloit­tavat työnsä. He etenevät määrä­tie­toi­sesti ja kaatavat nopeaan tahtiin pieniä puita raivaten tilaa suurem­pien puiden ympärille. Raivauksen jälkeen paikalle saapuvat suuret metsäkoneet.

– Otamme pois puut, joiden halkai­sija on alle kahdeksan senttiä. Ne ovat niin pieniä, että eivät kelpaa myyntiin. Puhdis­tamme metsän­pohjan metsä­ko­neita varten. Jos niiden puiden, joihin metsä­kone tarttuu, lähellä on pieniä puita, ketju saattaa irrota. Siksi on tärkeää tehdä raivaus ennen varsi­naista hakkuuta, selittää Olander.

– Loppu­tulos on näin myös kauniimpi, sillä muuten pienet puut katkei­levat ja niitä jää metsään pystyyn tai maahan sikin sokin. Tämä on samalla vähän metsän­hoitoa, jatkaa Rehnberg.

Metsu­reiden työnan­ta­jana toimiva Eteläinen metsä­alue on metsän­hoi­to­yh­distys, joka tarjoaa jäsenil­leen eli alueen metsä­no­mis­ta­jille ensisi­jai­sesti erilaisia metsän­hoi­to­pal­ve­luita. Yhdis­tyksen toiminta-alue ulottuu idästä Pyhtäältä Hankoon lännessä. Vaikka alue on 230 km leveä, se ei kuiten­kaan tarkoita, että metsurit joutui­sivat reissaa­maan ympäri Uuttamaata.

– Koko alueen metsän­hoi­dosta vastaa yhdeksän metsuria, ja alue on jaettu siten, että kukin työntekijä työsken­telee omalla asuin­seu­dul­laan. Työmatkat ovat silloin vain noin 20–30 kilometrin mittaisia, kertoo Olander.

ITSENÄISTÄ TYÖTÄ

Sekä Peter Olander että Kenneth Rehnberg nauttivat työsken­te­lystä luonnossa. Kumpi­kaan heistä ei voisi kuvitella tekevänsä toimis­to­työtä. Molemmat ovat myös työsken­nel­leet pitkään alalla, mikä kertoo omaa kieltään siitä, miten hyvin ne viihtyvät metsässä.

– Kyllä niin voi sanoa. Muuten on jotakin mennyt tosis­saan vikaan, toteaa Olander, joka on työsken­nellyt alueella vuodesta 1985.

– Parasta tässä työssä on vapaus – että voi tehdä omalla taval­laan ja omaan tahtiin. Kukaan ei ole vahti­massa, mitä teet, hän jatkaa.

Rehnberg, joka on ollut Eteläi­sellä metsä­alu­eella yli 40 vuotta, säestää.

– Tässä saa kaupan päälle vielä hyvän yleis­kunnon, hän naurahtaa.

Metsurit saavat tulla ja mennä miten haluavat, kunhan vain työt tulevat tehdyiksi, ja sitä on osattu arvostaa erityi­sesti näin epäta­val­lisen kuumana kesänä.

– Kuumim­pina päivinä mennään töihin aamuyöllä ja palataan kotiin siinä yhden­toista paikkeilla. Työn vapaus pääsee silloin oikein oikeuk­siinsa, sanoo Olander.

Kummal­la­kaan ei ole oikeas­taan mitään näitä tosi aikaisia aamuja vastaan.

– On vain kerta kaikkiaan lähdet­tävä töihin aamulla, kun on vielä vähän vilpoi­sempaa. Metsässä ei pysty olemaan enää iltapäi­visin, sanoo Rehnberg.

Työvaat­teet ja suoja­va­rus­teet eivät helpota tilan­netta kesähelteellä.

– Kun ulkona on kuuma, siinä lämpiävät sekä vaatteet että kypärä aika nopeasti, mutta käytämme suoja­va­rus­teita, kun teemme työtä. Suoja­va­rus­teet ovat yksin­ker­tai­sesti osa työntekoa. Niitä vain pitää käyttää, sanoo Rehnberg.

– Kun on kyse turval­li­suu­desta, vaihtoeh­toja ei ole. Jos jotain tapahtuu, on aika kehnoa yrittää selittää, mistä on saanut reiän päähänsä, jos ei ole käyttänyt kypärää, Olander puuttuu puheeseen.

Vaikka metsään on lähdetty ani varhain kuumim­pien hetkien välttä­mi­seksi, lämpö on ottanut osansa.

– Juomisen kanssa tulee hanka­luutta, kun ei oikein saa kulje­tettua tarpeeksi juoma­vettä metsään. Ei ole myöskään oikein sopivaa paikkaa, missä pitää pulloa, kun liikkuu eteen­päin raivaus­sahan kanssa. Toisi­naan on ollut vähän päänsärkyä iltapäi­visin, sanoo Olander.

Turval­li­suus on erittäin tärkeää, eikä Olander koe työtään vaaralliseksi.

– Meidän työssämme ei tapahdu juuri­kaan onnet­to­muuksia. Niitä sattuu ennem­minkin harrastelijasahureille.

Hän myöntää kuitenkin, että epämiel­lyt­tä­viäkin tilan­teita syntyy. Myrsky jättää joskus jälkeensä tuulen­kaa­toja isoil­lekin alueille, ja niiden raivaa­minen voi olla todella vaarallista.

– Kun puita on ristiin rastiin päällek­käin, niihin syntyy valtavia jännit­teitä. Silloin pitää todella harkita, miten toimia ja mistä aloittaa sahaa­minen. Se voi olla toisi­naan vähän pelottavaakin.

METSÄNHOITO JA KVARTAALITALOUS SOPIVAT HUONOSTI YHTEEN

Raivaa­minen on yksi metsu­reitten yleisim­mistä tehtä­vistä, mutta ei suinkaan ainoa. Keväällä tehdään esimer­kiksi istutus­töitä, mutta on olemassa myös joitakin erityis­teh­täviä, jotka ovat hieman epäta­val­lisia, mutta arvostettuja.

– Meillä on säännöl­li­sesti metsän­hoi­dol­lisia tehtäviä esimer­kiksi Kilpi­lahden teolli­suusa­lu­eella ja Loviisan ydinvoi­malan alueella. Vähän ylimää­räistä ja arjen askareista poikkeavaa, mutta omalla taval­laan ihan hauskaa, sanoo Olander.

Metsien raivaa­mi­sella näyttää olevan kiistatta keskeisin merkitys metsänhoidossa.

– Valitet­ta­vasti monet metsän omistajat ovat siinä kuitenkin huoli­mat­tomia. Metsän kasvussa on huikea ero, kun metsää hoide­taan. Ongelma on siinä, että jos raivaat metsäsi tänään, et saa siitä rahojasi takaisin huomenna. Sinun pitäisi odottaa vielä 15 vuotta. Silloin saat kuitenkin suuremman voiton, kun olet huoleh­tinut raivauk­sesta vuosien mittaan, sanoo Olander.

Kuinka hyvin metsä­no­mis­tajat huoleh­tivat yleensä omistuksistaan?

– Osa hoitaa metsänsä täydel­li­sesti, mutta toiset tuntuvat unohtavan hoita­misen tyystin. Se on tietenkin kustan­nus­ky­symys, toteaa Olander.

TEKSTI JOHAN LUND
KUVAT PATRIK LINDSTRÖM