TYÖYMPÄRISTÖ: ”Tällä diagnoo­silla ei palkkaa makseta”

Jotkut työnan­tajat yrittävät herkästi olla maksa­matta sairausajan palkkaa tietyillä diagnoo­si­koo­deilla. Mikään diagnoo­si­koodi ei itses­sään ota kantaa palkan­mak­su­vel­vol­li­suu­teen. Kyse on aina tilanne- ja työeh­to­so­pi­mus­koh­tai­sesta arvioinnista.

Työso­pi­mus­laki takaa sairauden ja tapaturman perus­teella oikeuden sairausajan palkkaan sairas­tu­mis­päi­vältä sekä yhdek­sältä seuraa­valta päivältä. Tämä aika on niin sanottu Kelan omavas­tuu­aika eli näiltä päiviltä Kela ei maksa sairauspäivärahaa.

Työeh­to­so­pi­muk­sissa sovitaan työai­ka­lakia pidem­mästä sairausajan palkan­mak­su­vel­vol­li­suu­desta. Perus­läh­tö­kohta palkan­maksun epäämi­sessä on se, että palkka voidaan olla maksa­matta vain, jos työntekijä on aiheut­tanut työky­vyt­tö­myy­tensä tahal­li­sesti, rikol­li­sella toimin­nal­laan, törkeällä huoli­mat­to­muu­del­laan tai kevyt­mie­li­sellä elämällään.

TYÖUUPUMUS ON HÄLYTYSMERKKI

Erimie­li­syydet sairausajan palkan­maksun suhteen liittyvät usein tilan­tei­siin, joissa työnan­taja vetoaa siihen, että sairaus­lo­ma­to­dis­tuk­seen merkitty diagnoo­si­koodi on niin sanottu oirekoodi eikä varsi­nainen sairaus­koodi. Yksi tällai­sista diagnoo­seista on työuu­pumus, Z73.0.

Työuu­pumus itses­sään ei ole sairaus eikä yksin sen perus­teella tulisi­kaan kirjoittaa sairaus­lomaa. Sen sijaan työuu­pu­muk­seen liittyy usein esimer­kiksi unetto­muutta, ahdis­tu­nei­suutta tai keskit­tymis- ja muisti­vai­keuksia. Nämä voivat vaatia lääke­tie­teel­lisiä hoitoa ja aiheuttaa työky­vyt­tö­myyttä. Niiden perus­teella sairausajan palkka on maksettava.

Vaikka työuu­pumus yksinään ei olekaan peruste sairausajan palkan­mak­sulle, on se vakava hälytys­merkki työnan­ta­jalle. Työnan­ta­jalla on lain mukainen vastuu työn terveel­li­syy­destä ja turval­li­suu­desta sekä työkuor­mi­tuksen hallin­nasta. Työnan­tajan on ryhdyt­tävä korjaa­maan esimer­kiksi työolo­suh­teita ja ‑järjes­te­lyjä, työpaikan ilmapiiriä tai johta­mista, mikäli yksikin työntekijä oireilee niin vakavasti, että saa työuupumusdiagnoosin.

Työnte­ki­jöiden on myös hyvä muistaa, että heillä on oikeus pyytää työter­veys­huol­losta selvi­tystä työkuor­mi­tuk­ses­taan, mikäli työti­lanne tai työpaikan olosuh­teet aiheut­tavat sairaus­loman tarvetta. Työter­veys­huollon tehtä­viin kuuluu työnan­tajan tukeminen kuormi­tuksen tasaa­mi­sessa ja muussa työhy­vin­voinnin edistämisessä.

TYÖTERVEYSLÄÄKÄRI ARVIOI TYÖKYVYN

Lähtö­kohta työkyvyn ja työky­vyt­tö­myyden totea­mi­sessa on se, että työter­veys­lää­käri vertaa työntekijän tervey­den­tilaa ja toimin­ta­kykyä työn vaati­muk­siin. Lääkäri arvioi, onko työntekijä juuri omaan työhönsä työky­kyinen vai työky­vytön. Mikä tahansa sairaus ei tee työky­vyt­tö­mäksi kaikkiin töihin. Esimer­kiksi astma voi tehdä työky­vyt­tö­mäksi pölyi­siin töihin, mutta ei tee työky­vyt­tö­mäksi toimistotöihin.

Useissa työeh­to­so­pi­muk­sissa erikseen todetaan, että mikäli työnan­taja ei hyväksy työntekijän esittämää lääkä­rin­to­dis­tusta, hän voi kustan­nuk­sel­laan osoittaa työntekijän toiselle lääkä­rille. Kohtuul­lista työnan­ta­jalta on joka tapauk­sessa se, että sairausajan palkan­mak­su­vel­vol­li­suus kiiste­tään välit­tö­mästi lääkä­rin­to­dis­tuksen toimit­ta­misen jälkeen sen sijaan, että palkka vain jätetään mitään sanomatta maksa­matta. Näin työntekijä voi heti kääntyä luotta­mus­miehen, työsuo­je­lu­val­tuu­tetun tai liiton sosiaali- ja työym­pä­ris­tö­päi­vys­tyksen puoleen.

TEKSTI SAILA RUUTH /​ TEOLLISUUSLIITON TYÖYMPÄRISTÖYKSIKKÖ
KUVA VILJA VEHKAOJA /​ LEHTIKUVA