TOIMIJA: Janne Maikola: ”Pitsailta hitsaa yhteen”

”Työil­ma­piiri on ykkö­nen. Siihen on vaikea vaikut­taa, mutta työnan­taja voisi tuoda takai­sin tiimien pitsail­lat. Kun minä tulin tehtaalle ensim­mäistä kertaa vuonna 2002, työnan­taja maksoi keväällä ja syksyllä tiimille ja sen esimie­helle pitsail­lan. Esimies lähti pois ruokai­lun jälkeen. Tiimejä hitsat­tiin yhteen: luotiin rento, yhtei­nen hetki vapaa-ajalla, jolloin ehti jutte­le­maan asioista ilman työn­teon paineita.

Tehdas yrit­tää nyt saada tuhan­net uudet työn­te­ki­jät viih­ty­mään auto­teh­taalla. Mersuja tehdään yötä päivää eli neljässä vuorossa pakko­tah­ti­silla linjas­toilla. Nyt pelkäs­tään tuotan­non työn­te­ki­jöitä on 3 000 edus­taen 40:ää eri kansal­li­suutta, ja vaih­tu­vuus on iso.

Nyt paine­taan tuotan­toa, ja sitten lähde­tään kotiin. Kun tehdas­hen­ki­löstö on monin­ker­tais­tu­nut ja kun kult­tuu­reja on niin monta, tulee helposti risti­rii­toja. Minä nostan hattua heille, jotka työs­ken­te­le­vät asen­nus­lin­jalla, missä olen ollut itse­kin. Harjoit­te­lun aikana opetel­laan kaikki liik­keet ja aske­leet, sitten työ alkaa tulla selkäy­ti­mestä. Ihmi­sellä täytyy olla hyvä kunto ja koor­di­naa­tio, että pysyy tahdissa mukana. Tahtia­jat on laskettu tiukille jo nyt, ja asen­nus­työtä kello­te­taan koko ajan.

Toivon, että työnan­taja jatkaisi satsauk­si­aan yhtei­siin harras­tus­vuo­roi­hin, sali­bandy- ja lento­pal­lo­ker­hoi­hin. Ne voisi­vat luoda ystä­vyys­suh­teita. Uusi­kau­punki saisi myös kaupun­kina panos­taa tulok­kai­siin. Miten ulko­paik­ka­kun­ta­lai­nen voi päästä sisään tähän kaupun­kiin, jos asun­to­kin on noin 10 neliön parak­ki­huone eikä asui­na­lu­eella ole vapaa-ajan­vie­ton mahdollisuuksia?

”Yksi työhy­vin­voin­tiin uhrattu euro tuo aina kuusi euroa takaisin.”

Henkistä jaksa­mista avit­taisi kunnon palk­ka­po­li­tiikka ja bonuk­set. Porschea tehtäessä bonuk­set olivat aivan eri luok­kaa kuin nyt. Tsem­pat­tiin yhdessä ettei tulisi virheitä, ja pois­sao­loja oli vähän.

Olen juur­tu­nut tehtaalle. Tela­koilla komen­nus­mie­henä viete­tyt nuoruus­vuo­det opet­ti­vat arvos­ta­maan siis­tiä sisä­työtä ja ajal­laan tule­vaa palk­kaa. Ennen täys­päi­vä­toi­mi­sen valtuu­te­tun pestiä olin tiimin­ve­tä­jänä hitsaa­mon kunnossapidossa.

Olen innos­tu­nut valtuu­te­tun työstä ja lupaan olla mahdol­li­sim­man paljon ”kentällä”, jotta tehdas­hen­ki­löstö tietäisi, että luot­ta­mus­hen­ki­löt teke­vät koko ajan työtä henki­lö­kun­nan hyvin­voin­nin eteen. Yhteis­työ työnan­ta­jien edus­ta­jien kanssa toimii erit­täin hyvin. Työn­te­ki­jöitä kuun­nel­laan. Kolhu­lip­pik­sissä on nyt esimer­kiksi löydetty mallit, jotka eivät hikoi­luta ja jotka pysy­vät päässä, myös töitä tehdessä. Mutta vielä on työnan­ta­jan suun­taan toiveita.

Työnan­ta­jan tulisi muis­taa se tutki­muk­sissa ja tilas­toissa todettu asia, että yksi työhy­vin­voin­tiin uhrattu euro tuo aina kuusi euroa takai­sin. Ei ehkä heti, mutta vaikka vuoden kulut­tua. Ja sään­nöl­li­set hetket, jolloin liuku­hih­nat ja tuotanto pysäh­ty­vät tiimien yhteis­ten asioi­den pohti­mi­seksi, voivat maksaa itsensä takai­sin. Muuta­man auton mene­tys voi tuoda monta autoa takaisin.”

JANNE MAIKOLA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu
Valmet Auto­mo­tive Oy
Uusikaupunki
Henki­lös­töä noin 4 000, joista tehdas­työn­te­ki­jöitä noin 3 000
Uuden­kau­pun­gin Auto- ja Metal­li­työ­väen ao. 268

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ