TOIMIJA: Janne Maikola: ”Pitsailta hitsaa yhteen”

”Työil­ma­piiri on ykkönen. Siihen on vaikea vaikuttaa, mutta työnan­taja voisi tuoda takaisin tiimien pitsaillat. Kun minä tulin tehtaalle ensim­mäistä kertaa vuonna 2002, työnan­taja maksoi keväällä ja syksyllä tiimille ja sen esimie­helle pitsaillan. Esimies lähti pois ruokailun jälkeen. Tiimejä hitsat­tiin yhteen: luotiin rento, yhteinen hetki vapaa-ajalla, jolloin ehti jutte­le­maan asioista ilman työnteon paineita.

Tehdas yrittää nyt saada tuhannet uudet työnte­kijät viihty­mään autoteh­taalla. Mersuja tehdään yötä päivää eli neljässä vuorossa pakko­tah­ti­silla linjas­toilla. Nyt pelkäs­tään tuotannon työnte­ki­jöitä on 3 000 edustaen 40:ää eri kansal­li­suutta, ja vaihtu­vuus on iso.

Nyt paine­taan tuotantoa, ja sitten lähde­tään kotiin. Kun tehdas­hen­ki­löstö on monin­ker­tais­tunut ja kun kulttuu­reja on niin monta, tulee helposti risti­rii­toja. Minä nostan hattua heille, jotka työsken­te­levät asennus­lin­jalla, missä olen ollut itsekin. Harjoit­telun aikana opetel­laan kaikki liikkeet ja askeleet, sitten työ alkaa tulla selkäy­ti­mestä. Ihmisellä täytyy olla hyvä kunto ja koordi­naatio, että pysyy tahdissa mukana. Tahtiajat on laskettu tiukille jo nyt, ja asennus­työtä kello­te­taan koko ajan.

Toivon, että työnan­taja jatkaisi satsauk­siaan yhtei­siin harras­tus­vuo­roihin, salibandy- ja lento­pal­lo­ker­hoihin. Ne voisivat luoda ystävyys­suh­teita. Uusikau­punki saisi myös kaupun­kina panostaa tulok­kai­siin. Miten ulkopaik­ka­kun­ta­lainen voi päästä sisään tähän kaupun­kiin, jos asuntokin on noin 10 neliön parak­ki­huone eikä asuina­lu­eella ole vapaa-ajanvieton mahdollisuuksia?

”Yksi työhy­vin­voin­tiin uhrattu euro tuo aina kuusi euroa takaisin.”

Henkistä jaksa­mista avittaisi kunnon palkka­po­li­tiikka ja bonukset. Porschea tehtäessä bonukset olivat aivan eri luokkaa kuin nyt. Tsempat­tiin yhdessä ettei tulisi virheitä, ja poissao­loja oli vähän.

Olen juurtunut tehtaalle. Telakoilla komen­nus­mie­henä vietetyt nuoruus­vuodet opettivat arvos­ta­maan siistiä sisätyötä ja ajallaan tulevaa palkkaa. Ennen täyspäi­vä­toi­misen valtuu­tetun pestiä olin tiimin­ve­tä­jänä hitsaamon kunnossapidossa.

Olen innos­tunut valtuu­tetun työstä ja lupaan olla mahdol­li­simman paljon ”kentällä”, jotta tehdas­hen­ki­löstö tietäisi, että luotta­mus­hen­kilöt tekevät koko ajan työtä henki­lö­kunnan hyvin­voinnin eteen. Yhteistyö työnan­ta­jien edusta­jien kanssa toimii erittäin hyvin. Työnte­ki­jöitä kuunnel­laan. Kolhu­lip­pik­sissä on nyt esimer­kiksi löydetty mallit, jotka eivät hikoi­luta ja jotka pysyvät päässä, myös töitä tehdessä. Mutta vielä on työnan­tajan suuntaan toiveita.

Työnan­tajan tulisi muistaa se tutki­muk­sissa ja tilas­toissa todettu asia, että yksi työhy­vin­voin­tiin uhrattu euro tuo aina kuusi euroa takaisin. Ei ehkä heti, mutta vaikka vuoden kuluttua. Ja säännöl­liset hetket, jolloin liuku­hihnat ja tuotanto pysäh­tyvät tiimien yhteisten asioiden pohti­mi­seksi, voivat maksaa itsensä takaisin. Muutaman auton menetys voi tuoda monta autoa takaisin.”

JANNE MAIKOLA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu
Valmet Automo­tive Oy
Uusikaupunki
Henki­löstöä noin 4 000, joista tehdas­työn­te­ki­jöitä noin 3 000
Uuden­kau­pungin Auto- ja Metal­li­työ­väen ao. 268

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ