Viisi vuotta sitten Niina Pelander ei tiennyt kahvakuulaurheilusta juuri mitään. Esikoisensa saaneena tavallisen aktiivisena kuntoilijana hän mietti, miten saisi karistettua raskauden mukanaan tuomat kilot.

Niina Pelander kertoo harjoittelustaan ja mitä kahvakuulaurheilu hänelle antaa.

– Rupesi niin sanotusti ylimääräinen laardi ahdistamaan. Kahvakuulajumppa kiinnosti ja lähdin sitä kokeilemaan paikalliselle nuorisoseuran talolle kesällä 2013. Siellä kuulin, että Laukaan keskustassakin järjestetään jumppia. No, sinne sitten mukaan vaan, ja ensimmäisellä reissulla vastaan tuli Salla Ihalainen. Hän innosti minut kahvakuulaurheilun pariin, ryhtyi sanojensa vakuudeksi valmentajakseni ja samalla sain uuden ystävän, Niina Pelander kertoo.

Ammatikseen valmentajana eli personal trainerina työskentelevä Ihalainen tunnisti Pelanderin lahjat lajia ajatellen. Yhteistyö alkoi tuottaa nopeasti tuloksia. Vuoden 2014 SM-kisoista Pelander palasi kotiin hopeamitalin kanssa.

– Innostus leimahti aika lailla heti, mitä ensimmäinen yhden käden rinnalleveto-työnnössä hankittu SM-mitali pönkitti lisää. Perustreenaamisella pystyi sellaiseen tulokseen. Heräsi mielenkiinto, miten pystyy itseään kehittämään?

TOIPILAANA MAAILMANMESTARIKSI

Vastauksia edellä mainittuun kysymykseen on sittemmin saatu runsain mitoin. Pelander on yhden käden rinnalleveto-työnnön hallitseva maailmanmestari painoluokassa yli 68 kiloa. Hän nappasi viime marraskuussa Etelä-Koreassa pidetyissä MM-kisoissa voiton tekemällä 24 kilon painoisella kahvakuulalla kymmenessä minuutissa 111 toistoa. Suorituksen aikana kättä saa vaihtaa kerran. Kuulaa ei saa laskea alas.

Toiseksi tullut kilpailija hävisi Pelanderille vain yhden toiston, mutta poistui areenalta hopeamitali kaulassaan. Kilpailu on kovaa, etenkin huipulla, mutta Pelander on kova kilpailija. Hän sairastui poskiontelon tulehdukseen vain viikko ennen kisoja, mutta päätti lähteä Souliin, kun tunsi olonsa punkteerauksen ja antibioottikuurin jälkeen jo hieman paremmaksi. Samalla hän tiesi, että viimeistely ei sujunut oppikirjan mukaan.

– Pääkoppa on kestänyt kisatilanteissa yllättävän hyvin. Olen tyypillinen suomalainen, joka ei anna hevillä periksi. Kisalavalta ei lähdetä, vaikka kuinka hengästyttäisi tai puuduttaisi. Harjoittelun ja kilpailemisen myötä se tyypillinen suomalainen on minussa vain vahvistunut.

– Vaikka joskus epäilee itseään, niin keskittyminen löytyy, kun sitä todella tarvitaan. Pyyhin mielestä kaiken muun, uppoudun omaan suoritukseen, enkä vilkuile toisten tuloksia. Kun olen kisalavalla, se on minä vastaan kuula ja kello.

Pelander on myös hallitseva Euroopan mestari, Suomen Cupin mestari kahdessa lajissa, 12 Suomen ennätystuloksen haltija, kansainvälisen lajiliiton tunnustama Master of Sport -tason urheilija ja Painonnostoliiton valitsema vuoden 2017 paras naisten kahvakuulaurheilija Suomessa.

– Olen saavutuksistani ylpeä, ja nälkä kasvaa syödessä. Haluan testata, pystynkö vielä parempaan. Toisaalta on mukavaa, että kisalajeja on useita. Esimerkiksi seuraavissa helmikuun lopulla Haapajärvellä järjestettävissä SM-kisoissa naiset kilpailevat ensimmäistä kertaa kahden käden rinnalleveto-työnnössä. Lähden hakemaan kunnon tulosta ja maajoukkuepaikkaa.

IHAN HURAHTANUT

Kahvakuulaurheilu ei ole tuottanut Pelanderille pelkästään kisameriittejä.

– Oma hyvinvointi on todella tärkeä. Fyysinen kunto, voimataso ja kestävyys ovat nousseet hurjasti ja mieli on virkeä. Kuntoni on aina ennenkin ollut kelvollisella tasolla, mutta nyt pystyisin osallistumaan ties vaikka mihin lajeihin.

– Sitten on se porukka, jonka kanssa tässä saa toimia. Seurahenki on niin hieno. Siinä autetaan ja annetaan vinkkejä toisille. Katsotaan, että varmasti tekee oikein, eikä riko itseään. Se alkoi heti ensimmäisistä treeneistä. Ottivat minut ensikertalaisena vastaan niin kuin olisin aina harjoitellut heidän kanssaan.

Pelanderin tyypilliseen harjoitusviikkoon sisältyy kaksi lajiharjoitusta, yksi kuntosaliharjoitus, 2–3 peruskuntoharjoitusta ja 1–2 lepopäivää.

– Odotan aina treenejä, varsinkin oman seuran Kuulatuulen harjoituksia. Jos tätä saisi ammatikseen tehdä, olisi se mielettömän hienoa. Vaihtaisin heti. Olen kyllä ihan tosissaan hurahtanut tähän.

– Perhe eli mies ja nuori tyttöni ovat hyvin ymmärtäneet innostukseni lajiin. Myös vanhempani ovat tukeneet, taloudellisestikin. Kansainväliseksi kisaamiseksi kääntynyt harrastus ei nimittäin ole halpaa hupia. Olen maksanut tämän lähinnä omasta pussista. Onneksi sain viime vuonna hankittua pari sponsoria.

Pelander suosittelee kahvakuulaan tutustumista varauksetta.

– Laji vaikuttaa kroppaan monella tavalla tehokkaasti. Aloittaa voi joko kahvakuulajumpissa tai suoraan lajiliiton alaisissa seuroissa olipa oma taso mikä tahansa. Pienillä kuulilla lähdetään tunnustelemaan ja käydään liikkeitä läpi. Iälläkään ei ole niin väliä. Laji sopii senioreille, ja kisoissa on myös lasten sarjat.

Niina Pelander

Maailmanmestari
Euroopan Mestari
12 Suomen ennätyksen haltija
Vuoden 2017 naisten paras kahvakuulaurheilija Suomessa
Painotuotantoassistentti
Mediasepät Oy
Graafisen alan perustutkinto
Laukaa

Kahvakuulaurheilu

KILPAILULAJIT Rinnalleveto-työntö kahdella kädellä, yhden käden rinnalleveto-työntö, tempaus yhdellä kädellä ja biathlon, jossa lasketaan työnnön ja tempauksen yhteistulos.
KILPAILUSUORITUSTEN KESTOT 10 minuuttia, puoli tuntia ja tunti.
YLEISIMMÄT KUULAPAINOT KANSAINVÄLISISSÄ KISOISSA Naiset 16 ja 24 kiloa ja miehet 24 ja 32 kiloa.
LAJIYHDISTYS Suomen Painonnostoliittoon kuuluva Suomen Kahvakuula ry.
LISÄÄ TIETOA www.kahvakuulaurheilu.net, www.kahvakuulakisat.info ja www.kahvakuula.fi

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JA VIDEO HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN