Viisi vuotta sitten Niina Pelander ei tiennyt kahva­kuu­laur­hei­lusta juuri mitään. Esikoi­sensa saaneena taval­lisen aktii­vi­sena kuntoi­li­jana hän mietti, miten saisi karis­tettua raskauden mukanaan tuomat kilot.

Niina Pelander kertoo harjoit­te­lus­taan ja mitä kahva­kuu­laur­heilu hänelle antaa.

– Rupesi niin sanotusti ylimää­räinen laardi ahdis­ta­maan. Kahva­kuu­la­jumppa kiinnosti ja lähdin sitä kokei­le­maan paikal­li­selle nuori­so­seuran talolle kesällä 2013. Siellä kuulin, että Laukaan keskus­tas­sakin järjes­te­tään jumppia. No, sinne sitten mukaan vaan, ja ensim­mäi­sellä reissulla vastaan tuli Salla Ihalainen. Hän innosti minut kahva­kuu­laur­heilun pariin, ryhtyi sanojensa vakuu­deksi valmen­ta­jak­seni ja samalla sain uuden ystävän, Niina Pelander kertoo.

Ammatik­seen valmen­ta­jana eli personal traine­rina työsken­te­levä Ihalainen tunnisti Pelan­derin lahjat lajia ajatellen. Yhteistyö alkoi tuottaa nopeasti tuloksia. Vuoden 2014 SM-kisoista Pelander palasi kotiin hopea­mi­talin kanssa.

– Innostus leimahti aika lailla heti, mitä ensim­mäinen yhden käden rinnal­le­veto-työnnössä hankittu SM-mitali pönkitti lisää. Perus­tree­naa­mi­sella pystyi sellai­seen tulok­seen. Heräsi mielen­kiinto, miten pystyy itseään kehittämään?

TOIPILAANA MAAILMANMESTARIKSI

Vastauksia edellä mainit­tuun kysymyk­seen on sittemmin saatu runsain mitoin. Pelander on yhden käden rinnal­le­veto-työnnön hallit­seva maail­man­mes­tari paino­luo­kassa yli 68 kiloa. Hän nappasi viime marras­kuussa Etelä-Koreassa pidetyissä MM-kisoissa voiton tekemällä 24 kilon painoi­sella kahva­kuu­lalla kymme­nessä minuu­tissa 111 toistoa. Suori­tuksen aikana kättä saa vaihtaa kerran. Kuulaa ei saa laskea alas.

Toiseksi tullut kilpai­lija hävisi Pelan­de­rille vain yhden toiston, mutta poistui areenalta hopea­mi­tali kaulas­saan. Kilpailu on kovaa, etenkin huipulla, mutta Pelander on kova kilpai­lija. Hän sairastui poskion­telon tuleh­duk­seen vain viikko ennen kisoja, mutta päätti lähteä Souliin, kun tunsi olonsa punktee­rauksen ja antibioot­ti­kuurin jälkeen jo hieman parem­maksi. Samalla hän tiesi, että viimeis­tely ei sujunut oppikirjan mukaan.

– Pääkoppa on kestänyt kisati­lan­teissa yllät­tävän hyvin. Olen tyypil­linen suoma­lainen, joka ei anna hevillä periksi. Kisala­valta ei lähdetä, vaikka kuinka hengäs­tyt­täisi tai puudut­taisi. Harjoit­telun ja kilpai­le­misen myötä se tyypil­linen suoma­lainen on minussa vain vahvistunut.

– Vaikka joskus epäilee itseään, niin keskit­ty­minen löytyy, kun sitä todella tarvi­taan. Pyyhin mielestä kaiken muun, uppoudun omaan suori­tuk­seen, enkä vilkuile toisten tuloksia. Kun olen kisala­valla, se on minä vastaan kuula ja kello.

Pelander on myös hallit­seva Euroopan mestari, Suomen Cupin mestari kahdessa lajissa, 12 Suomen ennätys­tu­loksen haltija, kansain­vä­lisen lajiliiton tunnus­tama Master of Sport ‑tason urhei­lija ja Painon­nos­to­liiton valit­sema vuoden 2017 paras naisten kahva­kuu­laur­hei­lija Suomessa.

– Olen saavu­tuk­sis­tani ylpeä, ja nälkä kasvaa syödessä. Haluan testata, pystynkö vielä parem­paan. Toisaalta on mukavaa, että kisala­jeja on useita. Esimer­kiksi seuraa­vissa helmi­kuun lopulla Haapa­jär­vellä järjes­tet­tä­vissä SM-kisoissa naiset kilpai­levat ensim­mäistä kertaa kahden käden rinnal­le­veto-työnnössä. Lähden hakemaan kunnon tulosta ja maajoukkuepaikkaa.

IHAN HURAHTANUT

Kahva­kuu­laur­heilu ei ole tuottanut Pelan­de­rille pelkäs­tään kisameriittejä.

– Oma hyvin­vointi on todella tärkeä. Fyysinen kunto, voima­taso ja kestä­vyys ovat nousseet hurjasti ja mieli on virkeä. Kuntoni on aina ennenkin ollut kelvol­li­sella tasolla, mutta nyt pystyisin osallis­tu­maan ties vaikka mihin lajeihin.

– Sitten on se porukka, jonka kanssa tässä saa toimia. Seura­henki on niin hieno. Siinä autetaan ja annetaan vinkkejä toisille. Katso­taan, että varmasti tekee oikein, eikä riko itseään. Se alkoi heti ensim­mäi­sistä treeneistä. Ottivat minut ensiker­ta­lai­sena vastaan niin kuin olisin aina harjoi­tellut heidän kanssaan.

Pelan­derin tyypil­li­seen harjoi­tus­viik­koon sisältyy kaksi lajihar­joi­tusta, yksi kunto­sa­li­har­joitus, 2–3 perus­kun­to­har­joi­tusta ja 1–2 lepopäivää.

– Odotan aina treenejä, varsinkin oman seuran Kuula­tuulen harjoi­tuksia. Jos tätä saisi ammatik­seen tehdä, olisi se mielet­tömän hienoa. Vaihtaisin heti. Olen kyllä ihan tosis­saan hurah­tanut tähän.

– Perhe eli mies ja nuori tyttöni ovat hyvin ymmär­tä­neet innos­tuk­seni lajiin. Myös vanhem­pani ovat tukeneet, talou­del­li­ses­tikin. Kansain­vä­li­seksi kisaa­mi­seksi kääntynyt harrastus ei nimit­täin ole halpaa hupia. Olen maksanut tämän lähinnä omasta pussista. Onneksi sain viime vuonna hankittua pari sponsoria.

Pelander suosit­telee kahva­kuu­laan tutus­tu­mista varauksetta.

– Laji vaikuttaa kroppaan monella tavalla tehok­kaasti. Aloittaa voi joko kahva­kuu­la­jum­pissa tai suoraan lajiliiton alaisissa seuroissa olipa oma taso mikä tahansa. Pienillä kuulilla lähde­tään tunnus­te­le­maan ja käydään liikkeitä läpi. Iällä­kään ei ole niin väliä. Laji sopii senio­reille, ja kisoissa on myös lasten sarjat.

Niina Pelander

Maail­man­mes­tari
Euroopan Mestari
12 Suomen ennätyksen haltija
Vuoden 2017 naisten paras kahva­kuu­laur­hei­lija Suomessa
Paino­tuo­tan­toas­sis­tentti
Media­sepät Oy
Graafisen alan perustutkinto
Laukaa

Kahva­kuu­laur­heilu

KILPAILULAJIT Rinnal­le­veto-työntö kahdella kädellä, yhden käden rinnal­le­veto-työntö, tempaus yhdellä kädellä ja biathlon, jossa laske­taan työnnön ja tempauksen yhteistulos.
KILPAILUSUORITUSTEN KESTOT 10 minuuttia, puoli tuntia ja tunti.
YLEISIMMÄT KUULAPAINOT KANSAINVÄLISISSÄ KISOISSA Naiset 16 ja 24 kiloa ja miehet 24 ja 32 kiloa.
LAJIYHDISTYS Suomen Painon­nos­to­liit­toon kuuluva Suomen Kahva­kuula ry.
LISÄÄ TIETOA www.kahvakuulaurheilu.net, www.kahvakuulakisat.info ja www.kahvakuula.fi

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JA VIDEO HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN