Viisi vuotta sitten Niina Pelan­der ei tien­nyt kahva­kuu­laur­hei­lusta juuri mitään. Esikoi­sensa saaneena taval­li­sen aktii­vi­sena kuntoi­li­jana hän mietti, miten saisi karis­tet­tua raskau­den muka­naan tuomat kilot.

Niina Pelan­der kertoo harjoit­te­lus­taan ja mitä kahva­kuu­laur­heilu hänelle antaa.

– Rupesi niin sano­tusti ylimää­räi­nen laardi ahdis­ta­maan. Kahva­kuu­la­jumppa kiin­nosti ja lähdin sitä kokei­le­maan paikal­li­selle nuori­so­seu­ran talolle kesällä 2013. Siellä kuulin, että Laukaan keskus­tas­sa­kin järjes­te­tään jump­pia. No, sinne sitten mukaan vaan, ja ensim­mäi­sellä reis­sulla vastaan tuli Salla Ihalai­nen. Hän innosti minut kahva­kuu­laur­hei­lun pariin, ryhtyi sano­jensa vakuu­deksi valmen­ta­jak­seni ja samalla sain uuden ystä­vän, Niina Pelan­der kertoo.

Amma­tik­seen valmen­ta­jana eli perso­nal trai­ne­rina työs­ken­te­levä Ihalai­nen tunnisti Pelan­de­rin lahjat lajia ajatel­len. Yhteis­työ alkoi tuot­taa nopeasti tulok­sia. Vuoden 2014 SM-kisoista Pelan­der palasi kotiin hopea­mi­ta­lin kanssa.

– Innos­tus leimahti aika lailla heti, mitä ensim­mäi­nen yhden käden rinnal­le­veto-työn­nössä hankittu SM-mitali pönkitti lisää. Perus­tree­naa­mi­sella pystyi sellai­seen tulok­seen. Heräsi mielen­kiinto, miten pystyy itse­ään kehittämään?

TOIPILAANA MAAILMANMESTARIKSI

Vastauk­sia edellä mainit­tuun kysy­myk­seen on sittem­min saatu runsain mitoin. Pelan­der on yhden käden rinnal­le­veto-työn­nön hallit­seva maail­man­mes­tari paino­luo­kassa yli 68 kiloa. Hän nappasi viime marras­kuussa Etelä-Koreassa pide­tyissä MM-kisoissa voiton teke­mällä 24 kilon painoi­sella kahva­kuu­lalla kymme­nessä minuu­tissa 111 tois­toa. Suori­tuk­sen aikana kättä saa vaih­taa kerran. Kuulaa ei saa laskea alas.

Toiseksi tullut kilpai­lija hävisi Pelan­de­rille vain yhden tois­ton, mutta pois­tui aree­nalta hopea­mi­tali kaulas­saan. Kilpailu on kovaa, eten­kin huipulla, mutta Pelan­der on kova kilpai­lija. Hän sairas­tui poskion­te­lon tuleh­duk­seen vain viikko ennen kisoja, mutta päätti lähteä Souliin, kun tunsi olonsa punk­tee­rauk­sen ja anti­bioot­ti­kuu­rin jälkeen jo hieman parem­maksi. Samalla hän tiesi, että viimeis­tely ei suju­nut oppi­kir­jan mukaan.

– Pääkoppa on kestä­nyt kisa­ti­lan­teissa yllät­tä­vän hyvin. Olen tyypil­li­nen suoma­lai­nen, joka ei anna hevillä periksi. Kisa­la­valta ei lähdetä, vaikka kuinka hengäs­tyt­täisi tai puudut­taisi. Harjoit­te­lun ja kilpai­le­mi­sen myötä se tyypil­li­nen suoma­lai­nen on minussa vain vahvistunut.

– Vaikka joskus epäi­lee itse­ään, niin keskit­ty­mi­nen löytyy, kun sitä todella tarvi­taan. Pyyhin mielestä kaiken muun, uppou­dun omaan suori­tuk­seen, enkä vilkuile tois­ten tulok­sia. Kun olen kisa­la­valla, se on minä vastaan kuula ja kello.

Pelan­der on myös hallit­seva Euroo­pan mestari, Suomen Cupin mestari kahdessa lajissa, 12 Suomen ennä­tys­tu­lok­sen haltija, kansain­vä­li­sen laji­lii­ton tunnus­tama Master of Sport ‑tason urhei­lija ja Painon­nos­to­lii­ton valit­sema vuoden 2017 paras nais­ten kahva­kuu­laur­hei­lija Suomessa.

– Olen saavu­tuk­sis­tani ylpeä, ja nälkä kasvaa syödessä. Haluan testata, pystynkö vielä parem­paan. Toisaalta on muka­vaa, että kisa­la­jeja on useita. Esimer­kiksi seuraa­vissa helmi­kuun lopulla Haapa­jär­vellä järjes­tet­tä­vissä SM-kisoissa naiset kilpai­le­vat ensim­mäistä kertaa kahden käden rinnal­le­veto-työn­nössä. Lähden hake­maan kunnon tulosta ja maajoukkuepaikkaa.

IHAN HURAHTANUT

Kahva­kuu­laur­heilu ei ole tuot­ta­nut Pelan­de­rille pelkäs­tään kisameriittejä.

– Oma hyvin­vointi on todella tärkeä. Fyysi­nen kunto, voima­taso ja kestä­vyys ovat nous­seet hurjasti ja mieli on virkeä. Kuntoni on aina ennen­kin ollut kelvol­li­sella tasolla, mutta nyt pystyi­sin osal­lis­tu­maan ties vaikka mihin lajeihin.

– Sitten on se porukka, jonka kanssa tässä saa toimia. Seura­henki on niin hieno. Siinä aute­taan ja anne­taan vink­kejä toisille. Katso­taan, että varmasti tekee oikein, eikä riko itse­ään. Se alkoi heti ensim­mäi­sistä tree­neistä. Otti­vat minut ensi­ker­ta­lai­sena vastaan niin kuin olisin aina harjoi­tel­lut heidän kanssaan.

Pelan­de­rin tyypil­li­seen harjoi­tus­viik­koon sisäl­tyy kaksi laji­har­joi­tusta, yksi kunto­sa­li­har­joi­tus, 2–3 perus­kun­to­har­joi­tusta ja 1–2 lepopäivää.

– Odotan aina tree­nejä, varsin­kin oman seuran Kuula­tuu­len harjoi­tuk­sia. Jos tätä saisi amma­tik­seen tehdä, olisi se mielet­tö­män hienoa. Vaih­tai­sin heti. Olen kyllä ihan tosis­saan hurah­ta­nut tähän.

– Perhe eli mies ja nuori tyttöni ovat hyvin ymmär­tä­neet innos­tuk­seni lajiin. Myös vanhem­pani ovat tuke­neet, talou­del­li­ses­ti­kin. Kansain­vä­li­seksi kisaa­mi­seksi kään­ty­nyt harras­tus ei nimit­täin ole halpaa hupia. Olen maksa­nut tämän lähinnä omasta pussista. Onneksi sain viime vuonna hankit­tua pari sponsoria.

Pelan­der suosit­te­lee kahva­kuu­laan tutus­tu­mista varauksetta.

– Laji vaikut­taa krop­paan monella tavalla tehok­kaasti. Aloit­taa voi joko kahva­kuu­la­jum­pissa tai suoraan laji­lii­ton alai­sissa seuroissa olipa oma taso mikä tahansa. Pienillä kuulilla lähde­tään tunnus­te­le­maan ja käydään liik­keitä läpi. Iällä­kään ei ole niin väliä. Laji sopii senio­reille, ja kisoissa on myös lasten sarjat.

Niina Pelan­der

Maail­man­mes­tari
Euroo­pan Mestari
12 Suomen ennä­tyk­sen haltija
Vuoden 2017 nais­ten paras kahva­kuu­laur­hei­lija Suomessa
Paino­tuo­tan­toas­sis­tentti
Media­se­pät Oy
Graa­fi­sen alan perustutkinto
Laukaa

Kahva­kuu­laur­heilu

KILPAILULAJIT Rinnal­le­veto-työntö kahdella kädellä, yhden käden rinnal­le­veto-työntö, tempaus yhdellä kädellä ja biath­lon, jossa laske­taan työn­nön ja tempauk­sen yhteistulos.
KILPAILUSUORITUSTEN KESTOT 10 minuut­tia, puoli tuntia ja tunti.
YLEISIMMÄT KUULAPAINOT KANSAINVÄLISISSÄ KISOISSA Naiset 16 ja 24 kiloa ja miehet 24 ja 32 kiloa.
LAJIYHDISTYS Suomen Painon­nos­to­liit­toon kuuluva Suomen Kahva­kuula ry.
LISÄÄ TIETOA www.kahvakuulaurheilu.net, www.kahvakuulakisat.info ja www.kahvakuula.fi

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JA VIDEO HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN