JALOMETALLIALA /​ ANNA ANDERSSON, kulta­seppä, pääluot­ta­mus­mies, Kalevala Koru Oy, Helsinki

”Valmistan Kalevala-koruja”

”Opiskelin kulta­se­pä­nalan artesaa­niksi Tyrvään käsi- ja taide­teol­li­suusop­pi­lai­tok­sessa ja sen jälkeen suoritin kulta­sepän ammat­ti­tut­kinnon Koulu­tus­keskus Salpauk­sessa Lahdessa. Kalevala Korulla olen ollut töissä vuodesta 2010 lähtien ja pääluot­ta­mus­mie­henä pari vuotta.

Alava­linta oli sattu­man­kauppaa, mutta ei ole harmit­tanut, koska työ on valtavan antoisaa ja monipuo­lista. Ansio­taso on melko vaati­maton: sillä pärjää, mutta ei pääse rikas­tu­maan. Tärkein oppi kotoa on kuitenkin ollut se, että ihmisen kannattaa hakeutua tekemään asioita, joista tykkää.

Meillä Kalevala Korulla tehdään isoa sarjaa, mikä on melko yksin­ker­taista työtä, ja pienempää sarjaa, mikä taas on monipuo­li­sempaa. Niitä voi valita sen mukaan, mitä on tarjolla ja mikä on oma fiilis, eli haluaako haasteita vai haluaako tehdä suorit­ta­vampaa työtä.

Työni vaatii pitkä­jän­tei­syyttä ja luovaa ongel­man­rat­kai­su­kykyä. Pitää olla hyvät käden­taidot ja fysii­kasta täytyy huolehtia, koska työ kuluttaa niveliä. Käyn itse kunto­sa­lilla ja harrastan satun­nai­sesti muita lajeja. Sekin auttaa, että yritän valita työt mahdol­li­simman monipuo­li­sesti, jolloin työasen­notkin vaihtelevat.

Kulta­se­pä­na­lal­lakin on koettu iso raken­ne­muutos. Tuonti­ta­vara, hintojen lasku ja kilpailu halpa­maiden kanssa näkyvät käsityö­val­tai­sella alalla varmasti voimak­kaammin kuin monilla muilla. Kun aloitin, meillä oli noin 200 henkilöä töissä, nyt meitä on noin sata. Ollaan pienen­nytty, mutta nyt ollaan varmasti myös vakaam­malla pohjalla. Kun peilaa tilan­netta vaikkapa tekstii­li­teol­li­suu­teen, pitää olla tyyty­väinen siihen, että olemme selvin­neet hengissä.

Kalevala Koru on aika harvi­nainen työpaikka tällä alalla. Meillä on kaikki ison talon edut, kuten asian­mu­kainen työter­veys­huolto, työtilat, tarvit­tavat koneet ja työkalut ja työtur­val­li­suu­desta pidetään huolta. Lisäksi työyh­teisö ja se, että saa työsken­nellä mukavien ihmisten kanssa, on iso voimavara.

Pääluot­ta­mus­mie­henä eteeni on tullut kaiken­laista, mutta kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muksen paikal­linen sopiminen oli jotain ihan uutta. Perälaudat olivat hurjat, eikä kyse ollut taval­li­sesta sopimi­sesta. Työajan lisäys toteu­tet­tiin meillä siten, että menetimme helators­tain vapaan ja kaksi pekkasta. Se on yhä kipeä asia työnte­ki­jöille, koska palkka­rat­kaisut ovat pitkään olleet pieniä. Ei ole paljoa, mistä ottaa.

Meillä on ennenkin sovittu asioista paikal­li­sesti, mutta ne sopimukset ovat olleet aivan erilaisia. Lähtö­koh­tana on ollut se, että kun on ollut jokin ongelma, on istuttu pöytään ja sovittu. Silloin loppu­tu­loskin on yleensä tyydyt­tänyt molempia osapuolia. Kilpai­lu­ky­ky­so­pi­musta taas päsmä­röi­tiin kovasti ulkoa­päin. Siihen ei mieles­täni kannata palata enää ollenkaan.”

TEKSTI SIRPA TASKINEN   KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Teolli­suus­liitto on yli 220 000 jäsenen liitto, ja teolli­suus­liit­to­laiset työsken­te­levät 33 sopimusa­lalla. Jäseninä on niin hevos­ten­hoi­tajia, tekstii­li­huol­tajia, hitsaajia kuin autome­kaa­nik­ko­jakin. Tekijä esittelee eri alojen jäseniä ja heidän työtään.

TEOLLISUUSLIITTO

• JÄSENIÄ 226 000, joista 79 prosenttia miehiä ja 21 prosenttia naisia
• TYÖELÄMÄSSÄ yli 150 000 jäsentä
• SOPIMUSALOJA 33
• AMMATTIOSASTOJA 715
• LUOTTAMUSHENKILÖITÄ 9 000