NÄKIJÄ: Lauri Finér: Vero­vält­tely saatava kuriin Suomessakin

”Käänne on tapah­tu­nut. EU:ssa ei tehty vuosi­kym­me­niin mitään, mutta nyt isot jäsen­maat halua­vat saada yritys­ten aggres­sii­vi­sen vero­suun­nit­te­lun kuriin”, iloit­see vero­po­liit­ti­nen asian­tun­tija Lauri Finér.

– Yhteis­kun­nan oikeu­den­mu­kai­suus ja se, miten raha ja valta siihen vaikut­ta­vat. Ne ovat aina kiin­nos­ta­neet, Lauri Finér kuvai­lee peruslähtökohtiaan.

Finér toimii nyt sosia­li­de­mo­kraat­ti­sen edus­kun­ta­ryh­män vero­po­liit­ti­sena asian­tun­tija. Samalla hän tekee tohto­rin­väi­tös­kir­jaa kansain­vä­li­sen vero­tuk­sen (epä)oikeudenmukaisuudesta Helsin­gin yliopis­ton oikeus­tie­teel­li­sessä tiedekunnassa.

Aiem­min Finér on työs­ken­nel­lyt kansa­lais­jär­jestö Finnwatc­hin tutki­jana. Vero­vir­ka­mie­henä yhtei­sö­ve­ro­tuk­sen parissa vierähti puoles­taan seit­se­män vuotta – seit­se­män silmät aukai­se­vaa vuotta.

– Pieny­rit­tä­jiä kohdel­tiin jopa liian tiukasti. Johon­kin kyse­lyyn vastaa­mi­seen ei annettu riit­tä­västi aikaa, tai kysely saat­toi olla liian kapu­la­kie­li­nen. Samaan aikaan isojen yritys­ten toimin­nassa näki isoja epäkoh­tia. Viran­omai­set­kaan eivät ole niihin aina voineet puut­tua. Joko laki ei salli­nut tai sitten näyt­töä ei saatu.

YHTEISÖVEROLLA ON MERKITYSTÄ

– Vero­tuk­sen taso muodos­tuu aina kahdesta teki­jästä, vero­pro­sen­tista ja vero­poh­jasta. Suomen yhtei­sö­vero on 20 prosent­tia. Se on alle OECD-maiden keski­ta­son. Vero­pohja eli se, miten vero­tet­tava voitto laske­taan, on tiivis. Poik­keuk­sen tekee aggres­sii­vi­nen verosuunnittelu.

Aggres­sii­vi­nen vero­suun­nit­telu on vero­jen vält­te­lyä keinoilla, jotka ovat lail­li­sia tai jotka sijoit­tu­vat lail­li­sen ja lait­to­man väli­selle harmaalle alueelle. Tavoit­teena on kuiten­kin vält­tää veroja eli alen­taa niitä lähem­mäs nollaa hyödyn­täen kansal­li­sia tai kansain­vä­li­siä vero­tuk­sen porsaanreikiä.

Finér muis­tut­taa kansa­lais­jär­jestö Finnwatc­hin arviosta. Suomi menet­tää 430–1 400 miljoo­naa veroeu­roa vuodessa moni­kan­sal­lis­ten yritys­ten harjoit­ta­man aggres­sii­vi­sen vero­suun­nit­te­lun takia. Finnwatch on järjestö, jota Teol­li­suus­liit­to­kin rahoit­taa, ja joka on ansiok­kaasti selvit­tä­nyt niin yritys­ten, työelä­ke­lai­tos­ten kuin kehi­tys­ra­hoit­ta­jien toimin­taan liit­ty­vää vero­jen välttelyä.

Suomessa yhtei­sö­ve­ron tuotto suhteessa muihin veroi­hin on neljän­neksi alhai­sin kaikista EU-maista, Finér huomaut­taa. Yhtei­sö­ve­ron taso on myös alhai­sempi kuin Suomen pahim­missa kilpai­li­ja­maissa Ruot­sissa ja Saksassa: Ruot­siin verrat­tuna jonkin verran, Saksaan verrat­tuna todella selvästi.

Maail­man­laa­jui­sesti moni­kan­sal­li­set yrityk­set väis­tä­vät vero­vel­voit­tei­taan arviolta 75–180 miljar­din euron edestä.

Tulo­jen rikol­li­nen piilot­telu niin sanot­tui­hin vero­pa­ra­tii­sei­hin on puoles­taan lähinnä rikkai­den yksi­tyis­hen­ki­löi­den harjoit­ta­maa veron­kier­toa. Yksi­tyis­hen­ki­löt yrit­tä­vät vält­tää veroja joko koko­naan tai aina­kin alen­taa niitä yhä useam­min vakuu­tus­kuo­rilla, jotka ovat sinänsä lail­li­sia ja jotka päämi­nis­teri Sipilä on tehnyt rahoil­laan tunnetuiksi.

”Suomen yhtei­sö­vero on alle OECD-maiden keskitason.”

KONSTIT OVAT MONET

Finér selvit­tää, mitkä ovat suur­ten yritys­kon­ser­nien pääasial­li­set vero­vält­te­lyn keinot.

– Moni­kan­sal­li­nen konserni on todel­li­suu­dessa yksi yritys, mutta vero­tuk­sessa kaik­kia sen tytä­ryh­tiöitä kohdel­laan kuin ne olisi­vat yksit­täi­siä yhtiöitä. Nykyi­siä vero­mää­räyk­siä pysty­tään hyödyn­tä­mään niin, että konserni voi enem­män tai vähem­män itse päät­tää siitä, missä maassa voitot näyte­tään ja mihin maahan verot siis makse­taan. Usein voitot näyte­tään mata­lan vero­tuk­sen maassa.

Finér vään­tää lisää rauta­lan­kaa verovälttelystä.

– Ylei­nen sijoi­tus­toi­min­nan piirre on se, että riski­si­joi­tuk­selta odote­taan suurem­pia tuot­toja. Esimer­kiksi käy inves­tointi ydin­voi­ma­laan. Voi kestää monta vuotta ennen kuin tulee tuot­toja tai kaikki voi mennä pieleen – kuten Olki­luo­dossa on tapah­tu­nut. Kuluja on monta miljar­dia budje­toi­tua enem­män, ja hanke viiväs­tyy kymme­nen vuotta.

– Riski liit­tyy yhteen projek­tiin Suomessa, mutta vero­suun­nit­te­lussa voidaan valita, mihin maahan kertyy onnis­tu­nee­seen riskin­ot­toon liit­tyvä voitto tai riskin toteu­tu­mi­sesta johtuva tappio. Voitto voidaan näyt­tää vaikka Ranskassa.

EU:ssa on komis­sion vasti­kään julkai­se­man listan mukaan seit­se­män maata, jotka houkut­te­le­vat vero­vält­te­lyä harjoit­ta­via yrityk­siä puoleensa. Maat ovat Belgia, Hollanti, Luxem­burg, Irlanti, Kypros ja Malta ja uutena tulok­kaana Unkari. Maat hyöty­vät jollain lailla. Vero­vält­te­lyyn opas­ta­vat vero­pal­ve­lu­yri­tyk­set saavat töitä, ja usein pieni vero­siivu jää maahan. Monet muut maat häviä­vät veroeu­roja, ja yritys­ten väli­nen kilpailu vääris­tyy ennen kaik­kea pien­ten ja keski­suur­ten yritys­ten tappioksi.

Tyypil­li­siä vero­vält­te­lyn keinoja ovat korko­jär­jes­te­lyt, aineet­to­mien oikeuk­sien sijoit­ta­mi­nen ja liike­toi­min­nal­li­set järjes­te­lyt. Esimerk­kinä näistä ovat konser­nin sisällä myydyt oikeu­det käyt­tää konser­nin brändiä.

– Korkean vero­tuk­sen maassa olevalta tytä­ryh­tiöltä voidaan periä brän­din käytöstä vaikka 10 prosent­tia kysei­sessä maassa kerty­neistä myyn­ti­tu­loista. Tytä­ryh­tiölle ei jää juuri ollen­kaan vero­tet­ta­vaa voit­toa. Brän­din käytöstä peri­tyt rojal­tit voidaan taas ohjata maahan, jossa niitä vero­te­taan vain kevyesti.

EU, rikkai­den teol­li­suus­mai­den järjestö OECD ja kansal­li­set vero­vi­ran­omai­set tunte­vat ja tunnis­ta­vat kaikki nämä vero­vält­te­lyn keinot ja kierou­det. On jo säädök­siä, joilla niitä taltu­te­taan. Kenties tärkein niistä on EU-maiden kesä­kuussa 2016 hyväk­symä veronkiertodirektiivi.

Mutta sovel­ta­mi­sesta kansal­li­seen lain­sää­dän­töön käydään nyt lobbaus­tais­te­lua. Vero­vält­te­lystä hyötyvä yritys­maa­ilma vastus­taa myös uusia säädöksiä.

KUKA PUOLUSTAISI TAVALLISTA IHMISTÄ?

”Kun lobbari edus­kun­taan vilah­taa, euro rikkaille kilah­taa.” Näinkö voidaan Suomen nykyistä yhteis­kun­ta­vai­kut­ta­mi­sen eli lobbaa­mi­sen kult­tuu­ria kuvata?

– Elin­kei­noe­lä­män keskus­liitto EK ja muut­kin lobbaa­vat nyt laajasti korko­vä­hen­ny­soi­keuk­sien tiuken­ta­mista vastaan, Finér toteaa.

Finér mainit­see, että viittä eri sään­nöstä pitäisi tiuken­taa Suomessa veron­kier­ron estä­mi­seksi EU:n direk­tii­vin mukai­sesti. Ne liit­ty­vät nime­no­maan aggres­sii­vi­seen vero­suun­nit­te­luun. Finér toteaa ymmär­tä­vänsä sen, että yritys­ten etujär­jes­töt ajavat nime­no­maan jäse­ny­ri­tys­tensä etua, ja mahdol­li­sim­man alhai­set verot kuulu­vat niihin.

– Liike-elämällä on rahaa, valtaa ja suhteet, mutta yritys­ve­ro­tuk­sen kysy­myk­sissä yleistä etua ei aja kukaan. Muuta­mat kansa­lais­jär­jes­töt ovat kuiten­kin täyt­tä­mässä puutetta.

Tuomiois­tui­missa on käyty useita oikeu­den­käyn­tejä siitä, onko vero­hal­lin­non Konser­ni­ve­ro­kes­kus toimi­nut oikein. Päätök­set ovat koske­neet konser­nien siir­to­hin­noit­te­lua. Useim­mat jutut verot­taja on voit­ta­nut. Vero­suun­nit­te­lusta itse rahaa tienaa­vat, aggres­sii­vista vero­suun­nit­te­lua konser­neille myyvät vero­pal­ve­lu­yri­tyk­set, konsul­tit tai laki­toi­mis­tot, ovat moit­ti­neet vero­hal­lin­toa. Finér ei voi kuin naurah­taa esimer­kiksi asian­ajo­toi­misto Bore­niuk­sen edus­ta­jalle, joka viimeksi Yleis­ra­dion MOT-ohjel­massa arvos­teli vero­tar­kas­ta­jien toimintaa.

– Vero­kon­sul­teilla on oma lehmä ojassa. He ovat itse olleet suun­nit­te­le­massa näitä yritys­ten (vero­vält­te­lyyn tähtää­viä) järjes­te­lyjä, sillä melkein aina vero­suun­nit­telu oste­taan ulko­puo­li­silta. Tuntuu varmaan ikävältä, kun verot­taja puut­tuu näihin järjes­te­lyi­hin, Finér arvioi.

TILASTOTULKINTAA EK:N TAPAAN

Finér on kirjoit­ta­nut paljas­ta­via blogi­teks­tejä EK:n koko valta­me­di­aan levin­neistä väit­teistä siitä, että yhtei­sö­ve­ron­alen­nus vuonna 2014 olisi lisän­nyt yritys­fuusioita Suomen hyväksi. ”Vuonna 2014 tehty yhtei­sö­ve­ron keven­nys on osoit­tau­tu­nut hyvin onnis­tu­neeksi toimeksi Suomen talou­delle, ilme­nee EK:n teke­mästä selvi­tyk­sestä.” (EK:n tiedote 27.12.2017)

Finér pyysi kysei­sen tiedot­teen pohjana käyte­tyt PRH:n eli patentti- ja rekis­te­ri­hal­li­tuk­sen tilas­tot itsel­leen. Todel­li­suus paljas­tui: ”Yhteensä 80 prosent­tia fuusioista koski toimin­tansa lopet­ta­neita yhtiöitä tai pöytä­laa­tik­ko­yh­tiöitä. Myös­kään muissa tapauk­sissa ei ollut merk­kejä tosia­sial­li­sen toimin­nan tai vero­tuk­sen siir­tä­mi­sestä Suomeen (…) EK:n selvi­tyk­sessä lisään­ty­neet yritys­jär­jes­te­lyt pikem­min laski­vat Suomen yhtei­sö­ve­ro­tuot­toa kuin nosti­vat sitä. Vaikut­taa siltä, että EK:ssa ei ole lain­kaan ymmär­retty, mitä PRH:lta saatu tilasto on sisäl­tä­nyt. Siitä huoli­matta tilas­toa on hyödyn­netty veron­alen­nus­ten lobbauk­sessa. Toinen vaih­toehto on, että EK on kaikin keinoin halun­nut perus­tella yhtei­sö­ve­roa­len­nus­ten hyötyjä välit­tä­mättä siitä, että selvi­tyk­sellä ei ole mitään teke­mistä asian kanssa. Niin tai näin, molem­mat vaih­toeh­dot aset­ta­vat EK:n kysee­na­lai­seen valoon.”

Finér muis­tut­taa, että yritys­ten vero­vält­tely rapaut­taa koko hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa ja kasvat­taa eriarvoisuutta.

– Minusta ammat­ti­liit­to­jen tulisi olla kiin­nos­tu­nut yhtä lailla muus­ta­kin vero­tuk­sesta kuin työn verot­ta­mi­sesta. Jos omis­ta­mi­sen vero­tusta laske­taan, muut verot nouse­vat. Hyvin­voin­ti­val­tio tarvit­see rahaa koulu­tuk­seen ja turva­verk­koi­hin, joista nime­no­maan duuna­rit hyöty­vät. Pitää myös muis­taa, että julki­sen sekto­rin palkat makse­taan vero­va­roista. Niillä tasa­taan palk­kae­roja eri toimia­lo­jen välillä.

”Yritys­ten vero­vält­tely rapaut­taa koko hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa ja kasvat­taa eriarvoisuutta.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA