NÄKIJÄ: Lauri Finér: Verovält­tely saatava kuriin Suomessakin

”Käänne on tapah­tunut. EU:ssa ei tehty vuosi­kym­me­niin mitään, mutta nyt isot jäsen­maat haluavat saada yritysten aggres­sii­visen verosuun­nit­telun kuriin”, iloitsee veropo­liit­tinen asian­tun­tija Lauri Finér.

– Yhteis­kunnan oikeu­den­mu­kai­suus ja se, miten raha ja valta siihen vaikut­tavat. Ne ovat aina kiinnos­ta­neet, Lauri Finér kuvailee peruslähtökohtiaan.

Finér toimii nyt sosia­li­de­mo­kraat­tisen eduskun­ta­ryhmän veropo­liit­ti­sena asian­tun­tija. Samalla hän tekee tohto­rin­väi­tös­kirjaa kansain­vä­lisen verotuksen (epä)oikeudenmukaisuudesta Helsingin yliopiston oikeus­tie­teel­li­sessä tiedekunnassa.

Aiemmin Finér on työsken­nellyt kansa­lais­jär­jestö Finnwatchin tutki­jana. Verovir­ka­mie­henä yhtei­sö­ve­ro­tuksen parissa vierähti puoles­taan seitsemän vuotta – seitsemän silmät aukai­sevaa vuotta.

– Pieny­rit­täjiä kohdel­tiin jopa liian tiukasti. Johonkin kyselyyn vastaa­mi­seen ei annettu riittä­västi aikaa, tai kysely saattoi olla liian kapula­kie­linen. Samaan aikaan isojen yritysten toimin­nassa näki isoja epäkohtia. Viran­omai­set­kaan eivät ole niihin aina voineet puuttua. Joko laki ei sallinut tai sitten näyttöä ei saatu.

YHTEISÖVEROLLA ON MERKITYSTÄ

– Verotuksen taso muodostuu aina kahdesta tekijästä, veropro­sen­tista ja veropoh­jasta. Suomen yhtei­sö­vero on 20 prosenttia. Se on alle OECD-maiden keski­tason. Veropohja eli se, miten verotet­tava voitto laske­taan, on tiivis. Poikkeuksen tekee aggres­sii­vinen verosuunnittelu.

Aggres­sii­vinen verosuun­nit­telu on verojen välttelyä keinoilla, jotka ovat laillisia tai jotka sijoit­tuvat laillisen ja laittoman väliselle harmaalle alueelle. Tavoit­teena on kuitenkin välttää veroja eli alentaa niitä lähemmäs nollaa hyödyn­täen kansal­lisia tai kansain­vä­lisiä verotuksen porsaanreikiä.

Finér muistuttaa kansa­lais­jär­jestö Finnwatchin arviosta. Suomi menettää 430–1 400 miljoonaa veroeuroa vuodessa monikan­sal­listen yritysten harjoit­taman aggres­sii­visen verosuun­nit­telun takia. Finnwatch on järjestö, jota Teolli­suus­liit­tokin rahoittaa, ja joka on ansiok­kaasti selvit­tänyt niin yritysten, työelä­ke­lai­tosten kuin kehitys­ra­hoit­ta­jien toimin­taan liittyvää verojen välttelyä.

Suomessa yhtei­sö­veron tuotto suhteessa muihin veroihin on neljän­neksi alhaisin kaikista EU-maista, Finér huomauttaa. Yhtei­sö­veron taso on myös alhai­sempi kuin Suomen pahim­missa kilpai­li­ja­maissa Ruotsissa ja Saksassa: Ruotsiin verrat­tuna jonkin verran, Saksaan verrat­tuna todella selvästi.

Maail­man­laa­jui­sesti monikan­sal­liset yritykset väistävät verovel­voit­tei­taan arviolta 75–180 miljardin euron edestä.

Tulojen rikol­linen piilot­telu niin sanot­tuihin veropa­ra­tii­seihin on puoles­taan lähinnä rikkaiden yksityis­hen­ki­löiden harjoit­tamaa veron­kiertoa. Yksityis­hen­kilöt yrittävät välttää veroja joko kokonaan tai ainakin alentaa niitä yhä useammin vakuu­tus­kuo­rilla, jotka ovat sinänsä laillisia ja jotka päämi­nis­teri Sipilä on tehnyt rahoil­laan tunnetuiksi.

”Suomen yhtei­sö­vero on alle OECD-maiden keskitason.”

KONSTIT OVAT MONET

Finér selvittää, mitkä ovat suurten yritys­kon­ser­nien pääasial­liset verovält­telyn keinot.

– Monikan­sal­linen konserni on todel­li­suu­dessa yksi yritys, mutta verotuk­sessa kaikkia sen tytäryh­tiöitä kohdel­laan kuin ne olisivat yksit­täisiä yhtiöitä. Nykyisiä veromää­räyksiä pysty­tään hyödyn­tä­mään niin, että konserni voi enemmän tai vähemmän itse päättää siitä, missä maassa voitot näyte­tään ja mihin maahan verot siis makse­taan. Usein voitot näyte­tään matalan verotuksen maassa.

Finér vääntää lisää rauta­lankaa verovälttelystä.

– Yleinen sijoi­tus­toi­minnan piirre on se, että riski­si­joi­tuk­selta odote­taan suurempia tuottoja. Esimer­kiksi käy inves­tointi ydinvoi­ma­laan. Voi kestää monta vuotta ennen kuin tulee tuottoja tai kaikki voi mennä pieleen – kuten Olkiluo­dossa on tapah­tunut. Kuluja on monta miljardia budje­toitua enemmän, ja hanke viivästyy kymmenen vuotta.

– Riski liittyy yhteen projek­tiin Suomessa, mutta verosuun­nit­te­lussa voidaan valita, mihin maahan kertyy onnis­tu­nee­seen riskin­ot­toon liittyvä voitto tai riskin toteu­tu­mi­sesta johtuva tappio. Voitto voidaan näyttää vaikka Ranskassa.

EU:ssa on komis­sion vasti­kään julkai­seman listan mukaan seitsemän maata, jotka houkut­te­levat verovält­telyä harjoit­tavia yrityksiä puoleensa. Maat ovat Belgia, Hollanti, Luxem­burg, Irlanti, Kypros ja Malta ja uutena tulok­kaana Unkari. Maat hyötyvät jollain lailla. Verovält­te­lyyn opastavat veropal­ve­lu­yri­tykset saavat töitä, ja usein pieni verosiivu jää maahan. Monet muut maat häviävät veroeu­roja, ja yritysten välinen kilpailu vääristyy ennen kaikkea pienten ja keski­suurten yritysten tappioksi.

Tyypil­lisiä verovält­telyn keinoja ovat korko­jär­jes­telyt, aineet­to­mien oikeuk­sien sijoit­ta­minen ja liike­toi­min­nal­liset järjes­telyt. Esimerk­kinä näistä ovat konsernin sisällä myydyt oikeudet käyttää konsernin brändiä.

– Korkean verotuksen maassa olevalta tytäryh­tiöltä voidaan periä brändin käytöstä vaikka 10 prosenttia kysei­sessä maassa kerty­neistä myynti­tu­loista. Tytäryh­tiölle ei jää juuri ollen­kaan verotet­tavaa voittoa. Brändin käytöstä perityt rojaltit voidaan taas ohjata maahan, jossa niitä verote­taan vain kevyesti.

EU, rikkaiden teolli­suus­maiden järjestö OECD ja kansal­liset verovi­ran­omaiset tuntevat ja tunnis­tavat kaikki nämä verovält­telyn keinot ja kieroudet. On jo säädöksiä, joilla niitä taltu­te­taan. Kenties tärkein niistä on EU-maiden kesäkuussa 2016 hyväk­symä veronkiertodirektiivi.

Mutta sovel­ta­mi­sesta kansal­li­seen lainsää­dän­töön käydään nyt lobbaus­tais­telua. Verovält­te­lystä hyötyvä yritys­maa­ilma vastustaa myös uusia säädöksiä.

KUKA PUOLUSTAISI TAVALLISTA IHMISTÄ?

”Kun lobbari eduskun­taan vilahtaa, euro rikkaille kilahtaa.” Näinkö voidaan Suomen nykyistä yhteis­kun­ta­vai­kut­ta­misen eli lobbaa­misen kulttuuria kuvata?

– Elinkei­noe­lämän keskus­liitto EK ja muutkin lobbaavat nyt laajasti korko­vä­hen­ny­soi­keuk­sien tiuken­ta­mista vastaan, Finér toteaa.

Finér mainitsee, että viittä eri säännöstä pitäisi tiukentaa Suomessa veron­kierron estämi­seksi EU:n direk­tiivin mukai­sesti. Ne liittyvät nimeno­maan aggres­sii­vi­seen verosuun­nit­te­luun. Finér toteaa ymmär­tä­vänsä sen, että yritysten etujär­jestöt ajavat nimeno­maan jäseny­ri­tys­tensä etua, ja mahdol­li­simman alhaiset verot kuuluvat niihin.

– Liike-elämällä on rahaa, valtaa ja suhteet, mutta yritys­ve­ro­tuksen kysymyk­sissä yleistä etua ei aja kukaan. Muutamat kansa­lais­jär­jestöt ovat kuitenkin täyttä­mässä puutetta.

Tuomiois­tui­missa on käyty useita oikeu­den­käyn­tejä siitä, onko verohal­linnon Konser­ni­ve­ro­keskus toiminut oikein. Päätökset ovat koske­neet konser­nien siirto­hin­noit­telua. Useimmat jutut verot­taja on voittanut. Verosuun­nit­te­lusta itse rahaa tienaavat, aggres­sii­vista verosuun­nit­telua konser­neille myyvät veropal­ve­lu­yri­tykset, konsultit tai lakitoi­mistot, ovat moitti­neet verohal­lintoa. Finér ei voi kuin naurahtaa esimer­kiksi asian­ajo­toi­misto Boreniuksen edusta­jalle, joka viimeksi Yleis­ra­dion MOT-ohjel­massa arvos­teli verotar­kas­ta­jien toimintaa.

– Verokon­sul­teilla on oma lehmä ojassa. He ovat itse olleet suunnit­te­le­massa näitä yritysten (verovält­te­lyyn tähtääviä) järjes­te­lyjä, sillä melkein aina verosuun­nit­telu ostetaan ulkopuo­li­silta. Tuntuu varmaan ikävältä, kun verot­taja puuttuu näihin järjes­te­lyihin, Finér arvioi.

TILASTOTULKINTAA EK:N TAPAAN

Finér on kirjoit­tanut paljas­tavia blogi­teks­tejä EK:n koko valta­me­diaan levin­neistä väitteistä siitä, että yhtei­sö­ve­ron­alennus vuonna 2014 olisi lisännyt yritys­fuusioita Suomen hyväksi. ”Vuonna 2014 tehty yhtei­sö­veron kevennys on osoit­tau­tunut hyvin onnis­tu­neeksi toimeksi Suomen talou­delle, ilmenee EK:n tekemästä selvi­tyk­sestä.” (EK:n tiedote 27.12.2017)

Finér pyysi kyseisen tiedot­teen pohjana käytetyt PRH:n eli patentti- ja rekis­te­ri­hal­li­tuksen tilastot itsel­leen. Todel­li­suus paljastui: ”Yhteensä 80 prosenttia fuusioista koski toimin­tansa lopet­ta­neita yhtiöitä tai pöytä­laa­tik­ko­yh­tiöitä. Myöskään muissa tapauk­sissa ei ollut merkkejä tosia­sial­lisen toiminnan tai verotuksen siirtä­mi­sestä Suomeen (…) EK:n selvi­tyk­sessä lisään­ty­neet yritys­jär­jes­telyt pikemmin laskivat Suomen yhtei­sö­ve­ro­tuottoa kuin nostivat sitä. Vaikuttaa siltä, että EK:ssa ei ole lainkaan ymmär­retty, mitä PRH:lta saatu tilasto on sisäl­tänyt. Siitä huoli­matta tilastoa on hyödyn­netty veron­alen­nusten lobbauk­sessa. Toinen vaihtoehto on, että EK on kaikin keinoin halunnut perus­tella yhtei­sö­ve­roa­len­nusten hyötyjä välit­tä­mättä siitä, että selvi­tyk­sellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Niin tai näin, molemmat vaihtoehdot asettavat EK:n kysee­na­lai­seen valoon.”

Finér muistuttaa, että yritysten verovält­tely rapauttaa koko hyvin­voin­tiyh­teis­kuntaa ja kasvattaa eriarvoisuutta.

– Minusta ammat­ti­liit­tojen tulisi olla kiinnos­tunut yhtä lailla muustakin verotuk­sesta kuin työn verot­ta­mi­sesta. Jos omista­misen verotusta laske­taan, muut verot nousevat. Hyvin­voin­ti­valtio tarvitsee rahaa koulu­tuk­seen ja turva­verk­koihin, joista nimeno­maan duunarit hyötyvät. Pitää myös muistaa, että julkisen sektorin palkat makse­taan verova­roista. Niillä tasataan palkkae­roja eri toimia­lojen välillä.

”Yritysten verovält­tely rapauttaa koko hyvin­voin­tiyh­teis­kuntaa ja kasvattaa eriarvoisuutta.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA