REPORTAASI: Kimblen koti­pe­sässä: Porin Tactic Games on pohjois­mai­den ainoa iso lauta­pe­li­val­mis­taja – vienti vetää ja töitä piisaa

Kuuti­sen­kym­mentä tuotan­non työn­te­ki­jää valmis­taa lauta­pe­lejä Tactic Game­sin tehtaalla Porin Karja­ran­nassa. Syksy on lauta­pe­li­teh­taassa kiireistä aikaa. Silloin työn­te­ki­jät paina­vat pitkää päivää. Keväällä on vara ottaa vähän lunkim­min. Tehtaan taru alkoi Kimblestä vuonna 1967, eikä pelin­te­ki­jöitä ole sen koom­min tarvin­nut irti­sa­noa eikä lomauttaa.

KUVA YLLÄ: Koneen­hoi­taja, vara­luot­ta­mus­mies Jyrki Mänty­korpi aset­te­lee laat­taa painaak­seen kannen ylive­to­pa­pe­rin Brugge Canal King ‑lauta­pe­liin. Ajatus lauta­pe­lien valmis­ta­mi­sesta syntyi Noor­mar­kussa kesällä 1967, kun Ameri­kan-suku­lai­set toivat Aarne Helja­kan perhee­seen Trouble-nimi­sen lauta­pe­lin. Heljakka tykäs­tyi peliin niin paljon, että hankki sen myyn­tioi­keu­det. Pelille piti vain keksiä toinen nimi. Tuohon aikaan suoma­lai­set seura­si­vat amerik­ka­laista tv-sarjaa nimeltä Takaa-ajettu. Siinä vaimonsa murhasta syyt­tö­mänä tuomittu tohtori Richard Kimble pake­nee polii­sia. Tactic Game­sin, silloi­sen Nelos­tuot­teen, ensim­mäi­nen lauta­peli, Kimble, julkais­tiin jo samana syksynä.

TACTIC GAMES OY

PERUSTETTU 1967
KOTIPAIKKA Pori
OMISTAJAT Markku Heljakka ja tyttä­rensä Kati ja Jemina Heljakka sekä Juha Nieminen
TUOTANTO Lauta­pe­lit, pala­pe­lit, peli­kor­tit, lasten puuha‑, tarra- ja väri­tys­kir­jat sekä puinen ulko­peli Mölkky
HENKILÖSTÖ 120 työn­te­ki­jää koti­maassa ja 35 kahdek­sassa ulko­maan myyntitoimistossa
LIIKEVAIHTO 32 miljoo­naa (2018)

Mies keltai­sessa Kimble-paidassa häärii stans­saus­ko­neella Tactic Game­sin tehdas­hal­lissa Porin Karja­ran­nassa. Hän on koneen­hoi­taja Jyrki Mänty­korpi.

– Teen ensim­mäistä kannen ylive­to­pa­pe­ria uutuus­pe­liin. Peli on vasta menossa messuille, Mänty­korpi kertoo ja hypis­te­lee suurta paperiarkkia.

Kyseessä on Brugge Canal King ‑nimi­nen perhe­peli, joka on saanut innoi­tuk­sensa Belgian Brug­gesta. Siellä on useita kanaa­leita, ja kaupun­kia kutsu­taan pohjoi­sen Venetsiaksi.

Mänty­korpi painaa pelin nimen laati­kon kansi­pa­pe­riin kultai­sin kirjai­min kuuma­fo­lioin­nin avulla. Samalla kirjai­miin piir­ty­vät poik­ki­juo­vat, jotka tuntu­vat selvästi sormenpäissä.

Perhey­ri­tys Tactic Games Oy valmis­taa Porissa lauta­pe­lejä, pala­pe­lejä ja peli­kort­teja sekä lasten puuha‑, tarra- ja väri­tys­kir­joja. Sen tunne­tuim­pia tuot­teita ovat sanan­se­li­tys­peli Alias, lauta­pe­liklas­sikko Kimble ja puinen ulko­peli Mölkky.

– Olen ollut täällä 11 vuotta. Koulu­tuk­sel­tani olen kokki ja tarjoi­lija. Halusin pois ravin­tola-alalta, koska työajat olivat pelk­kiä iltoja ja viikon­lop­puja, Mänty­korpi sanoo.

Mänty­korpi kuuluu Teol­li­suus­liit­toon ja on myös tuore vara­luot­ta­mus­mies. Hän vietti syys– loka­kuun tait­teessa viikon Luot­ta­mus­mies­ten perus­kurs­silla Murikka-opis­tolla Tampereella.

– On hyvä olla jotain perus­tie­toa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin sitä tarvit­see. Kurs­silla oli kiva yhteis­henki. Sain kuulla monen­lai­sia esimerk­kejä eri aloilta, Mänty­korpi kertoo.

EI IRTISANOMISIA EIKÄ LOMAUTUKSIA

Tactic Games työl­lis­tää Porissa 120 ihmistä. Heistä puolet työs­ken­te­lee tuotan­nossa. Yritys on seudun suurim­pia kirja­pai­noa­lan työnan­ta­jia, sanoo pääluot­ta­mus­mies Ari Järvi­nen.

– Palkat eivät ole ruhti­naal­li­set, mutta jos täällä on ihmi­siksi ja tekee työnsä, niin leipä on suhteel­li­sen varma. Pelin­te­ki­jöistä ketään ei ole irti­sa­nottu eikä lomau­tettu tuotan­nol­li­sista tai talou­del­li­sista syistä, Järvi­nen kertoo.

Porin-tehtaan lisäksi Tactic Game­sillä on 35 työn­te­ki­jää omissa myyn­ti­kont­to­reis­saan Pohjois­maissa, Hollan­nissa, Puolassa, Rans­kassa, Iso-Britan­niassa ja Yhdys­val­loissa. Liike­vaih­dosta 70 prosent­tia tulee viennistä.

Touko­kuussa 2018 Tactic Games palk­kasi ensim­mäi­sen perhey­ri­tyk­sen ulko­puo­li­sen toimi­tus­joh­ta­jan omis­taja Markku Helja­kan tilalle. Elokuusta alkaen veto­vas­tuussa on ollut Olli Kivelä.

– Neuvot­te­lut ovat joten­kin vapau­tu­neem­pia ja neuvot­te­luil­ma­piiri on nyt parempi, kun enää ei tarvitse neuvo­tella suoraan omis­ta­jan kanssa, Järvi­nen sanoo.

Järvi­nen on työs­ken­nel­lyt pian 20 vuotta kote­lo­ko­neen­hoi­ta­jana Tactic Game­sillä. Sitä ennen hän oli ammat­ti­muusikko ja soitti bassoa tanssiorkestereissa.

Järjes­täy­ty­mi­saste peliyh­tiössä on korkea. Talon kirjoilla olevista tuotan­non työn­te­ki­jöistä 90 prosent­tia kuuluu Teol­li­suus­liit­toon, Järvi­nen kertoo.

– Vapaa-ajan­ker­homme on toimi­nut vasta joita­kin vuosia. Kimble-kerhoon kuulu­vat kaikki työn­te­ki­jät, niin kauan kuin henki pihi­see. Käymme kerran kuussa keilaamassa.

Kimble-kerho­lai­set pelaa­vat myös tennistä ja shak­kia ja he ovat otta­neet osaa muun muassa tans­si­kurs­sille ja viininmaistajaisiin.

Työnan­taja kattaa Kimble-kerhon kulut, tukee työpaik­ka­ruo­kai­lua ja osal­lis­tuu tyky-sete­lei­den kustan­nuk­siin. Työn­te­ki­jät saavat myös työvaat­teet ja alen­nusta talon tuotteista.

KYMMENIÄ KIELIVERSIOITA

Puna­tuk­kai­nen paino­pin­nan­val­mis­taja Anne Lehti­mäki istuu tieto­ko­neensa ääressä. Ruudulla on Sirkus-pelin latvian­kie­li­nen versio.

– Desig­ne­rit teke­vät yleensä englan­nin­kie­li­sen version. Minä teen siitä eri kieli­ver­siot ja saatan ne paino­kun­toon eli teen paino­le­vyiksi, Lehti­mäki selittää.

Hän työs­tää pelien sään­töjä, peli­lau­toja, peli­kort­teja, kote­loita ja muita pahvio­sia. Tactic Game­sillä on satoja tuot­teita, joita myydään yli 70 maahan. Lehti­mäki laskee tehneensä paino­le­vyjä yli 30 kielellä.

– Muutama tuote on viety Etelä-Kore­aan­kin, ja Mölkky on tehty myös swahi­lin kielellä. Työtahti on niin kiivas, etten ehdi lukea sään­töjä, mutta pelin idean tiedän kyllä aina.

Lehti­mäki on Tactic Game­sin pitkä­ai­kai­sin työn­tekijä. Hän tuli taloon ensim­mäi­sen kerran kesä­työn­te­ki­jäksi 13-vuoti­aana kesällä 1975. Tuol­loin yritys sijaitsi vielä Noormarkussa.

– Olin kesä­työ­läi­senä kolmena kesänä peräk­käin. Vään­te­lin Kimblen laati­koita ja liima­sin Paho­lai­sen kuutioita. Yhtenä kesänä nukka­sin klubi­tak­keja. Teimme niitä alihan­kin­tana Reimalle, Lehti­mäki muistelee.

Tactic Games on ollut Lehti­mäen työnan­taja vuodesta 1985. Hän tuli tuttuun taloon alun perin lato­jan äitiys­lo­man sijai­seksi. Vuodesta 1991 työpaikka on sijain­nut Porissa.

– Jämäh­din, koska työ on mielen­kiin­toista. Ala on mennyt paljon eteen­päin. Työnan­taja on hyvä, työka­ve­rit ovat kivoja, ja työpäi­vät ovat lähes­tul­koon kaikki erilai­sia, Lehti­mäki perustelee.

APU PUUTTUVAN PALAN PULMAAN

Paino­pin­nan­val­mis­taja Anne Lehti­mäki on into­hi­moi­nen palapeliharrastaja.
”Minulla on kaksi rentou­tu­mis­kons­tia. Toinen on autolla ajami­nen ja toinen on pala­pe­lit. Teen pala­pe­lejä kesä­asun­nolla. Minulla on siellä seinillä yli 30 tuhan­nen palan pala­pe­liä.” Pala­pe­lit pyöri­vät myös Lehti­mäen työko­neella. Hän työs­tää ne paino­le­vyiksi asti. ”Teen kuviin pieniä väri­kor­jai­luja ja rajaan ne oike­aan kokoon. Näen kuvasta heti, onko pala­peli helppo vai vaikea kasat­tava. Molem­pia pitää olla.” Lehti­mäki kokoaa pala­pe­lejä myös töissä, jotta hän saa selville jonkun yksit­täi­sen palan paikan. ”Joskus käy niin, että pala­pe­listä puut­tuu pala tai se on huono. Meille voi rekla­moida ja saada tilalle uuden pala­sen”, Lehti­mäki kertoo.

OPPISOPIMUKSELLA PAINAJAKSI

Kun paino­pin­nan­val­mis­ta­jat lähte­vät yhdeltä lounaalle, on painaja Miikka Pirt­ti­sellä menossa päivän viimei­nen työtunti. Kaksi­vuo­ro­työssä on Pirt­ti­sen mukaan hyvät ja huonot puolensa.

– Välillä on vähän haas­teita, kun lapset ovat jo sen ikäi­siä, että he harras­ta­vat, mutta aina on saatu sumplit­tua. Ilman isovan­hem­pia siitä ei kyllä tulisi yhtään mitään.

Pirt­ti­nen siir­tää pump­pu­kär­ryillä laval­li­sen pape­riark­keja syrjään. Arkeista on tulossa Alias-pelin kort­teja. Lava jää odot­ta­maan pääsyä korttikoneelle.

– Tämä on nyt Perhe-Alias venä­jäksi. Lavassa on 3 000 arkkia. Peliin tulee kolme erilaista arkkia, ja koko painos­määrä on 6 000 eli kort­teja pitää ajaa kolme kertaa 6 000, Pirt­ti­nen kertoo.

Sanan­se­li­tys­peli Alias on yksi Tactic Game­sin suosi­tuim­mista peleistä. Sen valmis­tus alkoi 1980-luvun lopulla. Toimi­tus­joh­taja Kive­län mukaan sitä on myyty yli 7 miljoonaa.

Noor­mar­kussa asuva Pirt­ti­nen teki ennen raken­nus­töitä. Tactic Game­sillä hän on työs­ken­nel­lyt pian 11 vuotta.

– Olen viih­ty­nyt. Täällä on hyvät työka­ve­rit. Se on ehkä se suurin syy. Heidän kans­saan pystyn puhu­maan vähän muuta­kin kuin pelk­kiä työasioita.

Pirt­ti­nen antaa kiitosta myös työnan­ta­jal­leen, joka koulutti hänen oppi­so­pi­muk­sella offset-paina­jaksi viisi vuotta sitten.

– Se oli tosi hyvä juttu. Pidän tärkeänä koulu­tusta ja sitä, että työn­te­ki­jät saavat mahdol­li­suu­den kouluttautua.

ELÄKELÄINEN KOULUTTAA

Pirt­ti­siä on Tactic Game­sillä enem­män­kin. Yksi heistä on jälki­kä­sit­te­lijä Mari Pirt­ti­nen, joka opet­te­lee uutta työteh­tä­vää. Hän on naimi­sissa Miikka Pirt­ti­sen isän kanssa.

– Olen ollut aikai­sem­min tait­to­ko­neella ja peli­lin­jalla. Nyt minulle ehdo­tet­tiin leik­kaa­jan töitä, ja minulle käy aika­lailla kaikki. On muka­vaa oppia uutta, Mari Pirt­ti­nen sanoo.

Markku Hagner on tullut eläke­päi­vil­tään koulut­ta­maan Pirttistä.

– Viimei­sen tunnin olemme leikan­neet Haaste-pelin norjan- ja hollan­nin­kie­li­siä sään­töjä, Hagner kertoo.

Pirt­ti­selle pelin sään­nöt ovat tutut.

– Meillä on tosi paljon pelejä, ja niitä pelaa­vat teinit­kin. Se on ihan mahta­vaa, ettei­vät he ole aina känny­källä, vaan välillä myös puhu­vat keskenään.

Koulu­tuk­sel­taan Mari Pirt­ti­nen on floristi. Hän tykkäsi työs­tään kukka­kau­passa, mutta vaih­toi alaa kahdek­san vuotta sitten, koska joutui lomautetuksi.

– Meillä on huikea työyh­teisö. Kaikki autta­vat toisi­aan. Olin vähän aikaa pami­lai­nen, mutta sitten vaih­doin Teol­li­suus­liit­toon. Siellä on hyvät jäse­ne­dut, Pirt­ti­nen kehuu.

MUOVIOSAT OSTOTAVARAA

Tactic Game­sillä on oma tuote­ke­hi­tys­osasto, jossa työs­ken­te­lee 14 ihmistä. Siellä on kehi­tetty muun muassa uutuus­peli Laama, jonka punai­siin kansiin Toni Hakala stans­saa reikiä.

– Työ vaatii keskit­ty­mistä. Pitää olla koko ajan tark­kana, että kansi on oikein päin, Hakala kertoo ja nappaa liuku­hih­nalta seuraa­van kannen.

Kokoon­pa­no­lin­jalla työn­te­ki­jät kiin­nit­tä­vät Haka­lan stans­saa­maan kanteen ikku­nan ja lait­ta­vat kote­loon kaikki tarvit­ta­vat osat. Ikku­nasta kurkis­taa muovi­nen laama-vesipyssy.

Vesi­pyssy on valmis­tettu Kiinassa. Tactic Games ostaa nappu­loita ja muita muovio­sia myös Iso-Britan­niasta. Kimblen muovio­sat puoles­taan tule­vat PS-Muovi Oy:stä Mäntsälästä.

– Laskin, että vuokra­työn­te­ki­jöitä on nyt 17. Se on paljon. Laama-peli on työvoi­ma­val­tai­nen, ja siksi meillä on linjalla kolme ylimää­räistä työn­te­ki­jää, sanoo pääluot­ta­mus­mies Ari Järvinen.

Vuokra­työn­te­ki­jöitä ja opis­ke­li­joita Tactic Game­sin tehdas­hal­lissa näkee lähinnä syksyi­sin, sillä peli­mark­kina on joulupainotteinen.

– Ikään­ty­mi­sen ja vara­mies­tar­peen vuoksi vaki­tuista henki­lö­kun­taa voisi olla vähän enem­män. Se on silti vähän kaksi­piip­pui­nen juttu, kun töitä pitäisi olla koko vuodeksi, Järvi­nen pohtii.

VUOKRATYÖNTEKIJÄSTÄ VAKITUISEKSI

Koneen­hoi­taja Niklas Rajala on yksi Tactic Game­sin tuoreim­mista rekry­toin­neista. ICT-asen­ta­jaksi valmis­tu­nut Rajala sai vaki­tui­sen työpai­kan vuoden alusta.

– Ensim­mäi­nen ajatus oli, että kai minä voisin tulla, ettei tarvitse työt­tö­mänä olla. Olin ollut täällä pari vuotta vuokratyöntekijänä.

Työ kasee­raus­ko­neen hoita­jana yllätti Raja­lan positiivisesti.

– Tykkään, kun saan määrätä itse työtah­tini. Linjalla se on sidok­sissa koneen­hoi­ta­jaan. Hän päät­tää, koska työt aloi­te­taan ja lope­te­taan, eikä linjalta voi lähteä kesken kaiken pois.

Tactic Game­sin tehdas­halli hilje­nee puoli neljän maissa, sillä valtaosa työn­te­ki­jöistä on tullut seit­se­mään. Rajala sen sijaan jatkaa ilta­vuo­rossa kello 22:een. Hän tekee peli­lau­toja sekä pelien pahvi­merk­kejä ja pahvio­sia. Vuoro­aan odot­taa Doodle doo ‑pelin lauta.

– Kun laudan peli­puoli on valmis, alan ajaa taus­ta­puolta. Sen jälkeen se stans­sa­taan peli­lau­ta­ko­koon ja siitä revi­tään ylimää­räi­set pahvit pois, jolloin siitä tulee pelilauta.

Rajala pelaa lauta­pe­lejä tyttöys­tä­vänsä perheen kanssa.

– Lauta­pe­li­kult­tuuri on ihan oma maail­mansa. Minusta on tärkeää, että lauta­pe­lejä tehdään. Ne tarjoa­vat ihmis­kon­tak­teja ja vuoro­vai­ku­tusta toisin kuin videopelit.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN