”Koko perheen tapahtumat parhaita” – Särkänniemen kesäpäivässä tuumittiin liiton tapahtumia ja etuja

Tampereen Särkänniemessä Häme-Pirkanmaan kesäpäiville osallistuneet jäsenet kertoivat, millaisia tapahtumia ja jäsenetuja he Teollisuusliitolta toivovat.

HÄME-PIRKANMAA KESÄPÄIVÄ 8.6. SÄRKÄNNIEMI, TAMPERE

– Sel­l­aiset ovat parhai­ta tapah­tu­mia, mihin voi per­heen ottaa mukaan. En oikein muu­ta toi­vokaan. Ne ovat hieno­ja jut­tu­ja, sanoo Riihimäen Rauta-Met­allis­sa työsken­televä ter­vakoske­lainen Petri Hell­berg.

Hänen mukanaan kesäpäivil­lä Särkän­niemessä oli­vat vaimo Tuu­la Hell­berg, 15-vuo­tias tytär Ron­ja, 13-vuo­tias poi­ka Joonatan ja 11-vuo­tias Pep­pi-Lot­ta.

Per­he on osal­lis­tunut liiton per­heta­pah­tu­mi­in ennenkin, ja Särkän­niemen lisäk­si koet­tua on tul­lut muun muas­sa Hämeen lin­na ja Puuhamaa.

Huvipuis­tot ovat Hell­ber­gin mukaan lap­sille kaikkein mielekkäämpiä paikko­ja.

– Lin­nan­mä­ki, Särkän­nie­mi tai joku muukin paik­ka käy.

“Kaikkein tärkein­tä on, että liit­to pitää työelämässä mei­dän puo­liamme”, Petri Hell­berg sanoo.

Tapah­tu­mia ja mui­ta jäsene­tu­ja tärkeäm­pää on hänen mielestään liiton tar­joa­ma tur­va.

– Itse olen ollut 22 vuot­ta samas­sa työ­paikas­sa. Kun on ollut tur­valli­nen, var­ma työ­paik­ka, niin liiton kanssa ei ole tarvin­nut hirveästi asioi­da. Työ­paikalla on ollut akti­ivisia liiton ihmisiä ja hei­dän kaut­taan olen saanut tietoa asioista. Kaikkein tärkein­tä on, että liit­to pitää työelämässä mei­dän puo­liamme.

PERHEIDEN JAKSAMINEN KAIPAA TUKEA

– Jotakin sel­l­aista pitäisi kehit­tää, jos­sa pystytään tuke­maan ihmisiä kovan arjen keskel­lä. Ihmisil­lä on työ­painei­ta ja nykyi­nen arki vaatii paljon. Toivon sel­l­aisia tapah­tu­mia, jot­ka tuke­vat työssä ja kotona jak­samista, sanoo toipumisori­en­taa­tio­pro­jek­tis­sa työsken­televä sas­ta­malalainen koke­musasiantun­ti­ja Veera Salo­nen.

“Liitol­la voisi olla kursse­ja, jot­ka aut­ta­vat tuo­maan arkeen hyv­in­voin­tia ja voimavaro­ja”, Veera Salo­nen sanoo.

Hänen mukaansa kesä­ta­pah­tu­mat palvel­e­vat osaltaan per­hei­den henkistä hyv­in­voin­tia. Liiton tar­jon­ta voi Salosen mielestä olla myös kursse­ja ja koulu­tus­ta.

– Jos koko ajan joutuu kamp­paile­maan kiireen keskel­lä, olisi tärkeää saa­da tukea jak­samiseen. Ehkä liitoil­la voisi olla kursse­ja, jot­ka aut­ta­vat tuo­maan arkeen hyv­in­voin­tia ja voimavaro­ja. Tämänkaltaiset kurssit voivat jopa ehkäistä lop­pu­un­palamista.

Entä mil­laista jäsene­t­ua Salo­nen henkilöko­htais­es­ti liitol­ta toivoisi?

– Viimek­si olemme per­heen kanssa puhuneet kalas­tus­lu­vas­ta. Se liit­tyy luon­toon, eikä ole kauhean kallis har­ras­tus ja Suomes­sa on siihen hyvät mah­dol­lisu­udet. Kalas­tuslu­paan liit­tyvä alen­nus kiin­nos­taisi itseäni kovasti. Siitä hom­mas­ta tykkää koko per­he.

Erik Aru, Niko Lenkkeri, Sofia Irri ja Veera Salo­nen.

SUOMI TÄYNNÄ KIEHTOVIA KOHTEITA

– Olen kiin­nos­tunut urheilu­ta­pah­tu­mista. Olisi hienoa, jos niihin saisi alen­nuk­sia. Esimerkik­si Suomen miesten jalka­pal­lo­joukkueen karsin­tapelei­hin olisi kiva päästä, ker­too Lem­päälän Lind­strömin mat­tope­su­las­sa työsken­televä valkeakoske­lainen Mika Toivo­nen.

Mika Toivo­nen, sylis­sä Nooa Toivo­nen.

Myös Kuusa­mon Karhunkier­roksen tapaiset retket tai Pow­er Park ‑huvipuis­to Poh­jan­maal­la ovat Toivosen mielestä kiehtovia kohtei­ta, kuten myös hämäläis­ten oma Särkän­nie­mi.

– Itse en tosin uskalla men­nä muualle kuin Tukki­jo­keen ja joi­hinkin kesy­impi­in lait­teisi­in, muis­sa pää menee pyörälle, hän nau­rah­taa.

Vasem­mal­ta Tiia Saari, Jut­ta Peko­la, Mika Toivo­nen, Mint­tu Peko­la, Pep­pi Peko­la ja vaunuis­sa Nooa Toivo­nen.

Riihimäen Lasili­iris­sä karkaisu-uunin perämiehenä ja CNS-koneis­ta­jana työsken­televä hausjärveläi­nen Jen­ni Turpeinen on mielel­lään osal­lis­tunut sekä liiton kesä- että talvipäivi­in.

– Per­heelle jär­jestet­tävät seikkailupäivät oli­si­vat kiva idea. Toivon myös jotain sel­l­aisia tapah­tu­mia, jois­sa voisi kokeil­la eri laje­ja jou­si­ammunnas­ta kartin­ga­jelu­un. Ja lisää kesäpäiviä pitää saa­da ehdot­tomasti.

Jen­ni ja Miro Turpeinen.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN