Toimii, sanoo järjestäjä

Järjes­tä­mi­nen on paljon syväl­li­sempi asia kuin jäsen­han­kinta. Ammat­ti­liitto on sen kaikki jäse­net. Järjes­te­tyllä työpai­kalla jäse­net fiksaa­vat asiat itse. Järjes­tä­jä­har­joit­te­lija Sami Paju­mäki toivoo, että järjes­tä­mi­nen otetaan Teol­li­suus­lii­tossa vakavasti.

Sami Paju­mäki on hyvin tietoi­nen siitä, että melkein liitossa kuin liitossa ammat­tio­sas­tot pote­vat tule­vai­suu­tensa näive­tys­tau­tia. On näet pulaa aktii­vi­sista nuoren polven toimi­joista. Mutta nuorista tämä ei ole kiinni.

– On aivan p…kapuhetta, että nuoria ei kiin­nos­taisi. Ettei­vät he lähtisi liik­keelle. Ettei­vät he tekisi.

Vaasan Vamiassa teknii­kan puolen ammat­ti­kou­lu­lai­sia järjes­tävä Paju­mäki ei voi kuin nauraa suku­pol­vesta toiseen mukana laahau­tu­ville puheille ”lais­kasta” nuorisosta.

– Ei ne kuiten­kaan lähde mukaan, sellaista tois­tel­laan. Olet­teko yrit­tä­neet? Ollaan. Montako kertaa? Kaksi. Miten? No ollaan laitettu yksi flyeri kaupun­gin laidalle. Eikä ne tulleet.

Paju­mäki oli aktii­vi­sesti mukana jo Metal­lin nuor­ten liik­keelle lykkää­mässä Operaa­tio Vaki­duu­nissa. Koneis­ta­jaksi valmis­tu­nut Paju­mäki oli lähte­nyt mukaan liiton toimin­taan Muri­kan kautta. Hän oli tuuman­nut, ”käydä­hän katto­massa”, millaista on Muri­kan kurs­silla. Opinah­josta tuli­kin nopeasti melkein toinen koti. ”Liit­to­taus­taa­kin” perheestä löytyy, Paju­mäki kertoo.

Operaa­tio Vaki­duuni eli OVD opetti Paju­mäelle, mikä oikeasti saa ihmi­sen, nuoren tai vanhan, ”hereille”. OVD:ssä kerät­tiin 63 000 nimeä kansa­lais­aloit­tee­seen nolla­tun­ti­so­pi­mus­ten kiel­tä­mi­seksi. Suurin osa nimistä saatiin pape­rille, ei netin kautta, kerät­tyinä alle­kir­joi­tuk­sina. Järjes­tä­mi­sessä on kyse hyvin pitkälti samasta asiasta kuin OVD:ssä. Keskus­te­le­malla ihmi­sen kanssa hänet saadaan pohti­maan ja oival­ta­maan asioita itse.

– Siinä oli iso ero, soit­tiko vaan vai menikö puhu­maan ihmi­sen kanssa kasvok­kain. Pidän puhu­mista fiksum­pana ja asial­li­sem­pana tapana. En nyt puhuisi kunnioit­ta­mi­sesta, mutta kasvok­kain saa toiseen ihmi­seen aidom­man kontaktin.

– Joku saat­toi sanoa, että on juuri pääs­syt eläk­keelle eikä nolla­tun­ti­so­pi­mus häntä koske. Kun kysyi, no mutta miten­käs lapsen­lap­set, niin sen oikein huomasi, miten toisella rupe­si­vat rattaat raksuttamaan.

Sama reilu ihmi­sen kohtaa­mi­sen perus­a­se­telma toimii silloin­kin, kun Paju­mäki tekee järjes­tä­mis­työ­tään nuor­ten amis­lais­ten kanssa Vamiassa.

LUOKAN ”LUOTTIKSET” LÖYTYVÄT

– Pääpiir­teit­täin tavoit­teena on kertoa oppi­laille, miten ammat­ti­lii­tossa toimi­taan ja miten tämä edun­val­von­ta­sys­teemi oikein toimii. Olen ollut pitä­mässä koulu­tie­do­tuk­sia, ja siinä on sitten kyselty 1–2 opis­ke­li­jaa luokan luot­ta­mus­mie­seh­dok­kaaksi. Vapaa­eh­toi­sia­kin on ollut, Paju­mäki alleviivaa.

Jos vapaa­eh­toi­sia ei ole löyty­nyt, Paju­mäki on tiedus­tel­lut esimer­kiksi: ”Jos luokan pitää olla jossain tietyssä paikassa tiet­tyyn aikaan, keneltä kysyi­sit?” Aloit­teel­lis­ten oppi­lai­den nimiä alkaa aina tipahdella.

Melkein huomaa­matta porukka on siis valin­nut itsel­leen luokan ”luot­tik­sen”. Tämän kanssa on sitten pidetty järjes­tä­mi­sop­pien mukai­sesti yks-ykkö­set eli kahden­kes­ki­set keskus­te­lut. Ja sitten on eri luok­kien luot­to­hen­ki­löt kutsuttu yhtei­seen tapaamiseen.

– Tapaa­mi­sessa pohdit­tiin, mikä paran­taisi oppi­lai­den viih­ty­vyyttä koulussa eniten. Siitä keskus­tel­tiin ja harjoi­tel­tiin saman tien demo­kra­tiaa. Enem­mistö piti urhei­lun teema­viik­koa tärkeim­pänä. Siitä laadit­tiin vetoomus.

Luot­tik­set pyysi­vät ensin omista luokis­taan alle­kir­joi­tuk­set vetoo­muk­seen teema­vii­kon järjes­tä­mi­sestä. Paju­mäki oli pudota tuolilta, kun luot­tis­ten joukosta paljas­tui jo nimien­ke­ruun ensim­mäi­senä päivänä todel­li­nen osaaja.

– Tämä oli teki­jä­tyyppi. Hän soitti ja kertoi saaneensa kaikilta alle­kir­joi­tuk­set paitsi kahdelta, jotka olivat kipiänä sinä päivänä.

– Ja sitten vielä selos­te­taan, ettei­vät nuoret ole kiin­nos­tu­neita tai että nuoret eivät viitsi, Paju­mäki puus­kah­taa vielä uudelleen.

Oppi­lai­tos­jär­jes­tä­mi­sen tavoit­teena on muodos­taa luok­kien luot­ta­mus­hen­ki­löistä Teol­li­suus­lii­ton orga­ni­saa­tio jo oppi­lai­tok­seen. Samalla oppi­laita sitou­te­taan opis­ke­li­ja­jä­se­nyy­teen ja Teol­li­suus­lii­ton nuor­ten toimintaan.

– Itsel­läni on tavoit­teena saada heidät oppi­maan oma-aloit­teista edun­val­von­taa, yhteis­työtä ja yhtei­söl­li­syyttä. Heidän pitää tietää omat oikeu­tensa ja nähdä, mitä kaik­kea joukolla voi saada aikaiseksi.

Paju­mäki palaa teemaan siitä, millai­nen jatku­vuu­den ja tule­vai­suu­den ehto Teol­li­suus­lii­tolle järjes­tä­mi­nen on.

JÄRJESTÄMISEN TÄRKEYS TAJUTTAVA

Järjes­tä­jä­har­joit­te­lija Paju­mäellä on metal­lia­lan ammat­ti­tut­kinto eli koneis­ta­jan pape­rit taka­tas­kus­saan. Muita­kin kuin metal­li­töitä mies on ehti­nyt tehdä ennen oppi­lai­tos­jär­jes­tä­jä­har­joit­te­li­jan pestiä. Paju­mäki toivoo jatka­vansa harjoit­te­lun jälkeen liiton järjes­tä­jä­toi­mit­si­jana. Nyt ei kuiten­kaan puhuta yhden vaasa­lai­sen tule­vai­suu­desta tai siitä, palaako hän koneis­ta­jan hommiin.

– Vaikka minä en tätä järjes­tä­mistä jatkaisi, jonkun on sitä jatket­tava. Nämä Vamian opis­ke­li­jat on meidän liiton tule­vat tyypit. Tämä työ kantaa hedel­mää niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäi­mellä. Toivon, että liitossa nähdään tämän työn tärkeys. Kaikille toimit­si­joille olisi hyvä antaa briif­faus tästä asiasta.

Haas­tat­te­lumme on tehty Helsin­gissä, kun Paju­mäki kävi Järjes­tä­jä­kurssi II:sta.

– Meidän kurs­sil­lamme joku sanoi asian niin hyvin: ”Järjes­tä­jän tehtä­vänä on tehdä itsensä tarpeet­to­maksi.” Pääs­tään pois liiton palve­lu­men­ta­li­tee­tista. Liitto ei fiksaa, vaan me autamme teitä siinä, että te poru­kalla osaatte hoitaa asianne omalähtöisesti.

Tuli­pa­loja on pakko­la­kien Suomessa yllin kyllin. Liiton palka­tut toimit­si­jat eivät vain millään ehdi kaik­kia sammut­ta­maan. Työpai­koille tarvi­taan aktii­vista poruk­kaa valvo­maan itse etujaan.

Entä Vamiassa? Miten nuoret aiko­vat jatkaa asioi­densa ”fiksaa­mista”? Paju­mäki menee muikean näköi­seksi. Aivan kuin aikuis­ten­kin liiton jäsen­ten kanssa, kaik­kia suun­ni­tel­mia ei kannata kertoa etukä­teen, jotta aloite pysyisi omissa käsissä.

Luovassa työssä pitää kuiten­kin varau­tua yllä­tyk­siin, sillä ollaan teke­mi­sissä ihmis­ten kanssa. Siksi­hän järjes­tä­jän työ onkin niin mielenkiintoista.

– Todel­li­suus on todel­li­suutta, ei voi aina onnis­tua 100-prosent­ti­sesti, Paju­mäki toteaa.

Hän kehuu Teol­li­suus­lii­ton työto­ve­reita erin­omai­sesta tuesta ja neuvon­nasta, kun itsel­leen ankara mies on soiman­nut itse­ään ”mokaa­mi­sesta”. Mutta humo­ris­ti­nen vaasa­lai­nen toteaa muil­le­kin järjes­tä­jille hyväksi ohje­nuo­raksi tämän:

– Jos tulee moka, voi aina­kin sanoa, että minä sentä­hän yritin!

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA PEKKA ELOMAA

JÄRJESTÄMISTYÖ

• Järjes­tä­mis­työllä liiton jäse­net saadaan toimi­maan aktii­vi­sesti omalla työpai­kalla ja lisää työn­te­ki­jöitä liit­tyy liittoon.
• Jäse­net valvo­vat etujaan itse luot­ta­mus­mies­ten kanssa.
• Vuonna 2018 järjes­tä­mi­sestä tulee hank­kei­den sijaan osa liiton perus­toi­min­taa. Järjes­tä­mis­teh­tä­vistä tulee toimitsijatehtäviä.

LUE LISÄÄ SAMASTA AIHEESTA:

Isosta järjes­töstä saatava paljon irti

Alue­toi­misto on liitto pienoiskoossa