TYÖYMPÄRISTÖ: Rajan­käyn­tiä kylmyy­destä – pitäi­sikö työeh­to­so­pi­muk­sessa olla pakkasraja?

Pitäi­sikö Teol­li­suus­lii­ton neuvot­te­le­missa työeh­to­so­pi­muk­sissa olla selkeä raja pakka­selle, minkä jälkeen ulkona ei tarvit­sisi työskennellä?

Teol­li­suus­lii­ton jäse­net työs­ken­te­le­vät hyvin erilai­sissa olosuh­teissa. Kesäi­sin halleissa tai työko­nei­den hyteissä lämpö­tila voi nousta pahim­mil­laan yli 50 asteen. Talvi­sin lämpö­tila voi laskea ulkona alle 40 pakka­sas­teen. Pitäi­sikö Teol­li­suus­lii­ton neuvot­te­le­missa työeh­to­so­pi­muk­sissa olla selkeä raja, jonka jälkeen ei tarvitse työs­ken­nellä ulkona? Nyt varsi­nai­sia rajoja ei sopi­muk­sista löydy.

Metsä- ja metsä­ko­nea­lalla sekä pelti-ja teol­li­suuse­ris­ty­sa­lalla katso­taan työs­ken­te­ly­olo­suh­teet paikal­li­sesti, minkä jälkeen sovi­taan työn­teon rajoi­tuk­sista. Mikäli olosuh­teet estä­vät työs­ken­te­lyn, ovat työn­te­ki­jät oikeu­tet­tuja ansio­si­don­nai­seen työttömyysturvaan.

Jos muilla aloilla työs­ken­tely estyy esimer­kiksi pakka­sen takia, maksaa työnan­taja palkan työtun­ti­jär­jes­tel­män mukaisesti.

Miksi emme ole vaati­neet selkeää pakkas­ra­jaa sopimuksiin?

Lähtö­kohta on työn­tekijän tervey­den suojaa­mi­nen kaikissa olosuh­teissa. Arvioi­taessa lämpö­ti­lan aiheut­ta­maa vaaraa työte­ki­jälle pitää huomioida lämpö­tila, ilman kosteus ja tuuli. Näiden yhteis­vai­ku­tuk­sesta saadaan vasta todel­li­nen vaiku­tus ihmi­seen. Tämän vuoksi työeh­to­so­pi­muk­siin ei voi aset­taa yhtä ainoata rajaa.

Ensim­mäi­seksi suojau­tu­mi­sessa on aina lähdet­tävä tekni­sistä ratkai­suista. Tällai­nen voi olla esimer­kiksi lämpö­teltta, kun raskasta kalus­toa tai muita koneita korja­taan tien päällä tai muualla ulkona. Toinen esimerkki on lämpö­koppi teleyh­teyk­siä korjattaessa.

Teol­li­suus­hal­lei­hin syntyy vetoa, kun isoja ovia aukais­taan. Yksin­ker­tai­sia ratkai­suja vedon vähen­tä­mi­seen ovat ilma­ver­ho­jen asen­ta­mi­nen ja tuuli­kaa­pin rakentaminen.

Kylmässä työs­ken­te­lystä on aina tehtävä vaaro­jen selvi­tys ja arviointi. Tämän jälkeen pois­te­taan vaaraa tekni­sin ratkai­suin. Vasta viimei­senä keinona ovat henki­lö­koh­tai­set suojaimet.

Työter­veys­huol­lon tehtä­vänä on arvioida mahdol­lis­ten terveys­tar­kas­tus­ten tarve henki­löille, jotka altis­tu­vat kylmälle.

TEKSTI JUHA SUTINEN, Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­töyk­si­kön työympäristöasiantuntija
KUVA ANNIKA RAUHALA
TAULUKOT TYÖTERVEYSLAITOS