Kestävä kehitys on osiensa summa

Suomi on pieni osa kansain­vä­listä kokonai­suutta, mutta kestä­västä kehityk­sestä puhut­taessa sillä ei ole varaa vetäytyä suhteel­lisen pienuuden suojiin ja väittää, että sen toimen­pi­teillä ei ole merki­tystä. Kyllä on. Ennen muuta itsemme kannalta elämän laatua ajatellen, mutta myös laajemmin tarkas­tel­tuna. Vastuun­kan­tajan roolin ottaminen sisältää merkit­täviä rajat ylittävän kanssa­käy­misen mahdol­li­suuksia esimer­kiksi talouden, politiikan, kulttuurin, tieteen ja koulu­tuksen saroilla.

Kestävän kehityksen kova ydin on ympäris­tö­ky­sy­myk­sissä. Ilman puhdasta ilmaa ja vettä me emme selviydy. Se on ohitta­maton tosiasia, mutta se ei ole kestävän kehityksen kokonais­kuva. Ympäris­tö­nä­kö­koh­tien rinnalla on huomioon otettava myös sosiaa­linen ja talou­del­linen kestä­vyys. Niiden myötä kysymyk­sessä on kokonai­suus, jonka ohjaa­minen ja hallinta vaativat viisautta eri näkökoh­tien yhteen­so­vit­ta­mi­sessa. Tärkeä tavoite on kyetä viemään muutokset läpi ilman ahdinkoa aiheut­tavia murrosvaiheita.

Työmark­ki­noiden kannalta nykyistä kestä­vämmän kehityksen uralle siirty­misen ihanne­ta­paus on se, että muutos ei aiheuta uutta työttö­myyttä, vaan luo uutta työtä. Realismia silloinkin on, että uusien tuotan­to­tek­no­lo­gioiden käyttöön ottaminen ja kehit­ty­minen aiheut­tavat ammat­ti­tai­to­vaa­ti­musten muutoksia ja sen myötä liikettä työmark­ki­noille. Koulu­tuksen merkitys korostuu entises­tään. Ja tekemistä riittää. Esimer­kiksi käynnissä olevan ammatil­lisen opetuksen uudis­tuksen pitäisi pystyä vastaa­maan myös edellä kuvat­tuun tarpee­seen, mutta juuri nyt vaikuttaa siltä, että asetet­tuja tavoit­teita ei välttä­mättä saavu­teta. Ongelma näyttää piilevän siinä, että muutosta ohjaa riittä­vien resurs­sien osoit­ta­misen sijaan liian lyhyelle aikajän­teelle viritetty tehok­kuuden tavoittelu.

Osana kokonai­suutta on tärkeä kuunnella myös, mitä yrityk­sillä on sanot­ta­va­naan. Kestävä kehitys ei nimit­täin voi toteutua ilman yritysten panosta. Ne ovat tuotan­nol­lisen toiminnan ja sen kehit­tä­misen toteut­ta­jina avaina­se­massa, mutta muutok­seen motivoi­tu­minen ja siihen ryhty­minen puoles­taan edellyttää liike­toi­min­nal­li­sesti järkevän näköalan. Tämän seikan esiin nosta­minen ei tarkoita mennei­syy­teen juuttu­mista, vaan sen lähtö­kohdan tunnus­ta­mista, että yritysten ensisi­jainen ajuri on talou­del­linen. Ne tavoit­te­levat voittoa ja kilpai­levat keske­nään sen saavut­ta­mi­seksi. Silti eri näkökohdat voivat priori­soitua ja yhdistyä mielek­käällä tavalla. Toisaalta poliit­ti­sella ohjauk­sella voidaan suunnata kilpailua, asettaa sille ja yritysten toimin­nalle rajoja, mutta myös tavoit­teita esimer­kiksi osoit­ta­malla tukea ja kannus­teita tutkimus- ja tuotekehitystoiminnalle.

Keskus­telu kestä­västä kehityk­sestä on altis mieli­ku­ville. Siksi sen pohjaksi tarvi­taan oikeaa tietoa ja avointa dialogia eri näkökoh­tien ja kokonai­suuden arvioi­mi­seksi. Se palvelee samalla myös kulut­tajia, joiden tekemillä valin­noilla on viime kädessä suuri merkitys sen kannalta, mitkä tuotteet ja palvelut voivat markki­noilla tulevai­suu­dessa menestyä.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja