Vesipallo on kovakun­toisten kontak­ti­laji – ”Kuin käsipalloa, mutta vedessä”

TÄSTÄ ON KYSE

• Kalle Jääske­läinen harrastaa vesipalloa, joka on altaassa pelat­tava joukkue­peli. Hän aloitti lajin 12-vuoti­aana ja pelaa nyt miesten SM-sarjaa Jyväs­kylän Saukoissa.
• Vesipallo vaatii kovaa kuntoa, sillä pelaajat uivat paljon. He pysyvät pinnalla myös vettä polke­malla. Joukku­eessa on 13 pelaajaa. Laji sisältää paljon kontaktia ja nopeita hyökkäyksiä.
• Jääske­läinen pelaa sentte­rinä vastus­tajan maalin edessä. Hän treenaa neljä kertaa viikossa. Parasta vesipal­lossa ovat hänestä joukkuekaverit.

Vesi pärskyy, kun laukaa­lainen Kalle Jääske­läinen nostaa värik­kään pallon korkeuk­siin syöttöä varten. Hän harrastaa vesipalloa. Se on altaassa pelat­tava, vaativa palloi­lu­laji, jossa joukkueen tavoit­teena on saada pallo vastus­tajan maaliin.

– Se on vähän niin kuin käsipalloa, mutta vedessä. Moni sekoittaa vesipallon uppopal­loon, mutta se on eri laji. Vesipal­lossa ei tarvitse sukeltaa, Jääske­läinen sanoo.

Hän on harras­tanut vesipalloa kahdeksan vuotta. Jääske­läinen löysi lajin pariin 12-vuoti­aana, kun hänen sähly­jouk­ku­eensa hajosi.

– Minulla oli kaveri, joka harrasti vesipalloa, ja lisäksi lehdessä oli juttua, että lajia saa tulla kokei­le­maan. Kävin kokei­le­massa, ja täällä sitä vieläkin ollaan, Jääske­läinen sanoo.

Hän pelaa miesten SM-sarjaa Jyväs­kylän Saukoissa ja treenaa neljänä iltana viikossa arkki­tehti Alvar Aallon suunnit­te­le­massa uimahal­lissa AaltoAl­va­rissa Jyväskylässä.

– Olen tykännyt aina uida, painia ja nahis­tella kavereiden kanssa ja pelata pallo­pe­lejä. Vesipal­lossa yhdis­tyvät ne kaikki.

KALLE JÄÄSKELÄINEN

Hitsaaja, Laukaa
FI.CO. Oy, Jyväs­kylä

”KUNNON ARMOILLA”

Jääske­läisen vesipal­lo­har­joi­tukset alkavat arkisin kello 19.30. Ensim­mäisen puoli tuntia hän lämmit­telee muun muassa olkapäitä kuminauhan avulla.

Kahdek­salta Jääske­läinen hyppää altaa­seen. Maanan­taisin hänellä on uinti­harkat, tiistaisin treeneissä harjoi­tel­laan uinnin lisäksi kuvioita ja syöttöjä ja torstai on pelipäivä.

– Vesipallo vaatii kovaa kuntoa, koska jalat eivät osu altaan pohjaan missään vaiheessa. Pelaaja on oman kuntonsa armoilla, Jääske­läinen sanoo.

Vesipallo tuo energiaa muuhunkin elämään.

Lauan­taisin hän treenaa kuvioita seuran junio­reiden kanssa. Vuoro on avoin myös harras­te­ve­si­pal­losta kiinnos­tu­neille aikuisille.

Vesipal­loi­lijat ovat taitavia pallon­kä­sit­te­li­jöitä ja he hallit­sevat lisäksi kaikki uinti­lajit selkä­uin­nista perhoseen.

– Vapaa­uinti on vesipal­lossa tärkein. Me uimme vesipal­lo­va­paria. Se on vaparia, mutta siinä pää pysyy koko ajan pinnalla.

Vesipal­loi­lijat pysyvät pinnalla paitsi uimalla myös vettä polke­malla. Taitoa vahvis­te­taan harjoi­tuk­sissa paina­malla vettä polkevaa kaveria olkapäistä pohjaa kohti tai pitämällä pään päällä paino­palloa tai vedellä täytettyä ämpäriä, Jääske­läinen kertoo.

SENTTERI PAINII ENITEN

Vesipal­lossa joukkue koostuu 13 pelaa­jasta. Peliken­tällä on kerral­laan kuusi kenttä­pe­laajaa ja maali­vahti. Kalle Jääske­läinen pelaa sentte­rinä. Sentteri on se, joka painii eniten, hän sanoo.

– Pelipaik­kani on vastus­tajan maalin edessä. Koitan tehdä itsel­leni tilaa, että muut voivat syöttää minulle maalin eteen, ja voin lähteä siitä heittä­mään maalia, Jääske­läinen kertoo.

Jos tiimi ei toimi, niin silloin pelikään ei toimi.

Maalin hän saa tehdä miten vain, paitsi lyömällä palloa nyrkillä tai heittä­mällä sitä kahdella kädellä. Pelaa­jista ainoas­taan maali­vahti saa koskea palloon kaksin käsin.

– Vesipal­lossa on tosi paljon kontaktia, ja välillä vedetään kaveria uikka­reis­takin, vaikka niin ei saisi tehdä. Siitä tulee 18 sekunnin jäähy tai vähin­tään vapaa­heitto, jos siitä jää kiinni.

Pelissä on neljä kahdeksan minuuttia kestävää erää. Pelaajat uivat paljon, sillä pelikentän viral­linen koko on 30 x 20 metriä, ja joukkueen hyökkäys­vuoro kestää kerral­laan 28 sekuntia.

– Siinä ajassa pitää ehtiä uiden omasta päästä vastus­tajan päähän, syötellä ja tehdä maali. Kun oma hyökkäy­saika loppuu, on vastus­tajan vuoro hyökätä.

UIKKARIT OMASTA TAKAA

Kalle Jääske­läisen mukaan vesipal­lossa parasta ovat joukkuekaverit.

– Tsemp­paamme toinen toisiamme. Jos tiimi ei toimi, niin silloin pelikään ei toimi, hän toteaa.

Jyväs­kylän Saukoissa kerran viikossa treeneissä käyvät maksavat harras­tuk­ses­taan 140 euroa vuodessa. Liiga­pe­laa­jilla vuosi­maksu on 1 200 euroa. Sen päälle tulee vielä lisenssimaksu.

– Työssä­käy­välle se ei ole liikaa. Varus­teet eivät vesipal­lossa maksa paljoa. Uikkarit pitää olla. Harjoi­tuk­sissa ja peleissä meillä on lakit, joissa on korva­suojat. Ne tulevat seuran puolesta.

Jääske­läisen treenit kestävät arkisin puoli kymme­neen. Sen jälkeen hän käy suihkussa ja saunassa. Kotiin päästyään Jääske­läinen syö ja tekee eväät seuraavaa työpäivää varten.

– Vähäi­sillä unilla tulee elettyä. Päikkä­reitä nukun jonkun verran, mutta hyvä kunto auttaa jaksa­maan, ja vesipallo tuo energiaa muuhunkin elämään, Jääske­läinen sanoo.