Luot­ta­mus­mie­hel­lä enem­män val­tuuk­sia kuin luottamusvaltuutetulla

Teol­li­suus­lii­ton kes­ki­ver­to­jä­se­nel­le tutum­pi on luot­ta­mus­mies. Hänen teh­tä­vän­sä on val­voa, että työ­eh­to­so­pi­mus­ta nou­da­te­taan ja yri­tyk­sen toi­min­ta on työ­lain­sää­dän­nön mukais­ta. Luot­ta­mus­mies toi­mii eri­mie­li­syyk­sis­sä sovit­te­li­ja­na työ­nan­ta­jan ja työn­te­ki­jöi­den välil­lä. Yksit­täi­nen työn­tekijä saa luot­ta­mus­mie­hel­tä tar­vit­taes­sa työ­suh­tee­seen­sa liit­ty­viä neuvoja.

Työn­te­ki­jät valit­se­vat luot­ta­mus­mie­hen kes­kuu­des­taan kah­den vuo­den toi­mi­kau­del­le. Vali­tun hen­ki­lön tulee kuu­lua työ­pai­kal­la toi­mi­vaan Teol­li­suus­lii­ton ammat­tio­sas­toon. Jos teh­tä­vään on useam­pi halu­kas, luot­ta­mus­mie­hen valit­se­mi­sek­si jär­jes­te­tään työ­pai­kal­la vaa­lit, jois­sa äänioi­keu­tet­tu­ja ovat lii­ton jäsenet.

Neu­vot­te­le­mi­nen ja sopi­mi­nen työ­nan­ta­jan kans­sa ovat luot­ta­mus­mie­hen tär­keim­piä teh­tä­viä. Täl­lai­sia tilan­tei­ta ovat esi­mer­kik­si työ­eh­to­so­pi­muk­seen sisäl­ty­vän pai­kal­li­sen pal­kan­ko­ro­tuse­rän jaka­mi­nen työ­pai­kal­la ja muu­tos­neu­vot­te­lut. Työ­eh­to­so­pi­muk­sis­sa on mää­ri­tel­ty lukui­sia asioi­ta, jois­ta luot­ta­mus­mies voi pai­kal­li­ses­ti sopia toi­sin. Luot­ta­mus­mie­hen teke­mät kol­lek­tii­vi­set sopi­muk­set sito­vat kaik­kia työ­pai­kan työn­te­ki­jöi­tä, myös jär­jes­täy­ty­mät­tö­miä eli liit­toon kuulumattomia.

Laki ei anna luot­ta­mus­val­tuu­te­tul­le ase­man muka­na tule­vaa kol­lek­tii­vis­ta toi­mi­val­taa, toi­sin kuin luottamusmiehelle.

Työ­eh­to­so­pi­muk­siin on kir­jat­tu muun muas­sa luot­ta­mus­mie­hen teh­tä­väs­tä mak­set­ta­va kor­vaus, oikeus lii­ton kou­lu­tuk­siin sekä se, pal­jon­ko työ­ai­kaa teh­tä­vän hoi­ta­mi­seen voi käyt­tää. Monis­sa Teol­li­suus­lii­ton työ­eh­to­so­pi­muk­sis­sa pää­luot­ta­mus­mies on pää­toi­mi­nen, jos työ­pai­kal­la on vähin­tään 400 työn­te­ki­jää. Isois­sa yri­tyk­sis­sä on usein pää­luot­ta­mus­mie­hen lisäk­si myös osas­to­jen luottamusmiehiä.

Luot­ta­mus­val­tuu­te­tun työn­te­ki­jät valit­se­vat tyy­pil­li­ses­ti työ­pai­kal­la, jol­la ei nou­da­te­ta työ­eh­to­so­pi­mus­ta, kos­ka sel­lais­ta ei työ­nan­ta­jan toi­mia­lal­la ole. Hänen ase­man­sa perus­tuu työ­so­pi­mus­la­kiin. Luot­ta­mus­val­tuu­te­tun ei tar­vit­se olla min­kään ammat­ti­lii­ton jäsen, ja työ­eh­to­so­pi­mus­ta vail­la ole­vien alo­jen työ­pai­koil­la jär­jes­täy­ty­mis­pro­sent­ti onkin usein heikko.

Laki ei anna luot­ta­mus­val­tuu­te­tul­le ase­man muka­na tule­vaa kol­lek­tii­vis­ta toi­mi­val­taa, toi­sin kuin luot­ta­mus­mie­hel­le. Jos luot­ta­mus­val­tuu­tet­tu halu­aa sol­mia pai­kal­li­sen sopi­muk­sen työ­nan­ta­jan kans­sa, hänen on han­kit­ta­va jokai­sel­ta edus­ta­mal­taan työn­te­ki­jäl­tä val­tuu­tus teke­mil­leen pää­tök­sil­le. Luot­ta­mus­val­tuu­te­tun on lain mukaan saa­ta­va riit­tä­väs­ti vapau­tus­ta työs­tään teh­tä­vien­sä hoi­ta­mi­sek­si, mut­ta oikeut­ta kou­lu­tuk­siin hänel­lä ei ole.

Luot­ta­mus­mie­hel­lä ja luot­ta­mus­val­tuu­te­tul­la on kum­mal­la­kin lakiin perus­tu­va koro­tet­tu irti­sa­no­mis­suo­ja. Näin he voi­vat hoi­taa teh­tä­vään­sä pel­kää­mät­tä, että työ­nan­ta­ja alkaa uhkail­la han­ka­lak­si kat­sot­tua neu­vot­te­lu­kump­pa­nia pot­kuil­la. Vah­van irti­sa­no­mis­suo­jan ansios­ta hen­ki­lös­tön edus­ta­mi­nen on tur­vat­tu sii­nä­kin tilan­tees­sa, että työ­pai­kal­la toteu­te­taan muu­tos­neu­vot­te­lu­jen seu­rauk­se­na laa­jat irtisanomiset.

Luot­ta­mus­val­tuu­tet­tu­ja 2000-luvun alus­ta asti

Luot­ta­mus­val­tuu­te­tun käsi­te tuo­tiin Suo­men lain­sää­dän­töön ensim­mäis­tä ker­taa vuon­na 2001, kun työ­so­pi­mus­la­kia uudis­tet­tiin. Tuol­loin val­las­sa oli Paa­vo Lip­po­sen (sd) toi­nen hal­li­tus, johon kuu­lui puo­luei­ta kokoo­muk­ses­ta vasemmistoliittoon.

Tar­vet­ta luot­ta­mus­val­tuu­te­tun valin­taan kat­sot­tiin ole­van sel­lai­sil­la aloil­la, joil­la ei ollut yleis­si­to­vaa työ­eh­to­so­pi­mus­ta eikä sii­hen poh­jau­tu­via mää­räyk­siä luot­ta­mus­mie­hen ase­mas­ta. Lain­sää­tä­jän mie­les­sä oli­vat eri­tyi­ses­ti ylem­mät toi­mi­hen­ki­löt, jot­ka mai­nit­tiin erik­seen luot­ta­mus­val­tuu­tet­tua kos­ke­van uuden lain­koh­dan perus­te­luis­sa. Hei­dän jär­jes­täy­ty­mi­sas­teen­sa­kin oli monel­la alal­la heikko.

Erik­seen lakiin kir­jat­tiin myös peri­aa­te, joka on yhä voi­mas­sa: Luot­ta­mus­val­tuu­tet­tu on tois­si­jai­nen luot­ta­mus­mie­heen näh­den. Näin luot­ta­mus­val­tuu­tet­tua ei voi­da käyt­tää ”ohi­tus­kais­ta­na” eli työ­nan­ta­ja ei voi hänen kaut­taan sivuut­taa luottamusmiestä.