Kylmä, raadol­linen, sääli­mätön. Sellai­silla sanoilla Teolli­suus­liiton aktiivit kuvaavat yhteis­kun­nas­samme vallalla olevaa käsitystä ihmisestä. Pystyykö ay-liike vastais­kuun? Taval­lisen kansa­laisen pitäisi saada arvonsa takaisin ja poliit­ti­sissa päätök­sissä pitäisi kunnioittaa ihmistä, ei markkinataloutta.

”Hallitus lyö lyötyjä”

– Halli­tuksen päätök­sistä hohkaa kylmä ja raadol­linen käsitys ihmisestä. Tämä tulee nykyhal­li­tuksen ihmis­kä­si­tystä kysyt­täessä ensim­mäi­seksi mieleen, Chris­tian Vuorinen toteaa.

Puuseppä Vuorinen on salolaisen RMJ Saksman Oy:n pitkä­ai­kainen pääluot­ta­mus­mies. Vuorinen on hyvin tietoinen siitä, mihin hänen mukaansa ”äärioi­keis­to­laisen” halli­tuksen käytännön sovel­lukset sen omasta ihmis­kä­si­tyk­sestä ovat johtaneet.

– Hallitus lyö lyötyjä. Luodaan epävar­muuden ilmapiiriä. Tökitään kepillä ja sanotaan: tommonen sinä olet.

– Ei valta­vir­ta­media kirjoita yritys­tuista joka päivä, vaikka niihin on mennyt paljon rahaa. Ei niitä sotkuja käsitellä koko ajan televi­sion uutisissa.

Suomessa tuloerot kasvavat. Perus­turvan taso on tietoi­sesti laskettu niin alas, että se loukkaa ihmisarvoa. Työttö­mien aktii­vi­mallin todel­li­sena piilo­ta­voit­teena on leikata sosiaa­li­ku­luista. Sen todis­tavat ne lukemat­tomat – usein jopa surku­hu­paisan järjet­tömät – kerto­mukset karens­seista, leikkauk­sista ja työttö­myys­turvan epäämi­sistä, joihin nykylaki pakottaa.

Teetimme syksyllä eduskunnan tieto­pal­ve­lulla laskelman tuloe­roista. Se osoitti Juha Sipilän (kesk.) halli­tuksen toimien lisän­neen tuloeroja.”
Paavo Arhin­mäki, kansan­edus­taja (vas.). HS 26.11.2017

Euroopan neuvoston sosiaa­listen oikeuk­sien komitea on tosiaan useasti huomaut­tanut Suomea siitä, että vähim­mäis­tur­vamme on riittämätön.”
Jiri Sironen, puheen­joh­taja, Suomen köyhyyden ja syrjäy­ty­misen vastaisen verkoston puheen­joh­taja, Ydin 2/​2018

Halli­tuksen kevät­lahja yrityk­sille – tukia piti leikata, mutta rahaa tulikin lisää (…) Yritys­tuet ovat vain lisään­ty­neet viime vuosina.”
Uutinen, Ylen verkko­sivut 26.4.2017

Minun olisi pitänyt käydä harjoit­te­le­massa työnhakua, vaikka olen jo työllis­tynyt” (…) Miten asia voi olla niin, ettei työllis­ty­minen vapauta työllis­ty­mistä edistä­vistä palveluista?”
Uutinen opettaja Juhamatti Kaliman rankai­se­mi­sesta, Ylen verkko­sivut 7.8.2018

KUKA NÄKYY, KETÄ KUUNNELLAAN?

– Taval­liset työnte­kijät eivät ole syyllisiä vuonna 2008–2009 alkanee­seen lamaan ja tähän talous­ti­lan­tee­seen. Sen ovat luoneet poliit­tiset päättäjät. On väärin sälyttää vastuu pienten ihmisten ja perhee­näi­tien harteille, Vuorinen sanoo. Hän viittaa siihen, että maail­man­laa­juinen lama lähti vyöry­mään yhdys­val­ta­laisen Lehman Brothers ‑pankin mentyä konkurs­siin. Pankki antoi holtit­to­masti lainoja, eivätkä viran­omaiset valvo­neet tiettä­västi jopa rikol­lisia keinoja harjoit­ta­neita miljardipankkiireita.

Valta­vir­ta­me­diassa ei juuri näy tuotannon työnte­ki­jöitä. Heitä ei näy ainakaan missään nimessä silloin, kun puhutaan tärkeistä yhteis­kun­nal­li­sista asioista.

– Se, ketkä esiin­tyvät lehdis­tössä, se luo mieli­kuvat koko yhteis­kun­taan. Medialla on iso vaiku­tus­valta. Akatee­misten ihmisten tulkinnat ja näkökulmat tulevat esiin, vaikka kaikkien näkökul­mien pitäisi näkyä lehdis­tössä tasapuolisesti.

Poliit­tiset päättäjät kuunte­levat hyväosaisia ja korkeimmin koulu­tet­tuja. Vuorinen ottaa esimer­kiksi valtio­vallan rahoit­tamat raportit tulevaisuudesta.

– Ei siellä ole työnte­ki­jöiden edustusta. Miksi?

Kansain­vä­linen profes­so­ri­ryhmä hahmot­teli 700 000 eurolla Suomen tulevaisuutta.”
Uutinen Pekka Himasen tulevai­suus­ra­por­tista, IL 30.12.2015

Ratkai­sevaa kaikissa yhteis­kun­nissa on, miten integroida nuo kolme ulottu­vuutta: infor­ma­tio­naa­linen, inhimillis-kollek­tii­vinen ja inhimillis-henki­lö­koh­tainen. Se riippuu paljolti siitä, miten kollek­tii­vinen identi­teet­ti­nä­kö­kulma sisäis­te­tään henki­lö­koh­tai­sessa identiteettinäkökulmassa.”
Lainaus Himasen rapor­tista, IS 7.11.2013

KIKYN SIJAAN VAPAUTTA

KIKY on lyhenne kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sesta, jonka työmark­ki­noiden keskus­jär­jestöt solmivat helmi­kuussa 2016. Työnte­ki­jä­puoli taipui sopimuk­seen välttyäk­seen halli­tuksen niin sanotuilta pakko­la­eilta. Kiky on piden­tänyt kokoai­kaisten työnte­ki­jöiden vuosit­taista työaikaa 24 tuntia ja leikannut 30 prosenttia julkisen sektorin lomara­hoista. Sopimuk­seen kirjat­tiin monia muitakin muutoksia, esimer­kiksi sosiaa­li­tur­va­mak­suja siirret­tiin työnan­ta­jilta työntekijöille.

Myös paljon työnjohdon töitä tekevä Vuorinen huomauttaa, että halli­tus­po­li­tiikka kertoo ymmär­tä­mät­tö­myy­destä. Ei lainkaan tajuta, mitä päätökset käytän­nössä tarkoit­tavat. Kiky-sopimus on Vuori­selle tästä kitkerin esimerkki.

– Kiky on kuin patti niskassa. Se pitäisi saada pois. Kiky on epäon­nis­tu­neen politiikan onneton korjaus­yritys. Kiky luo epätasa-arvoa, sillä se vaikuttaa erilai­siin yrityk­siin eri tavoin. Toki ymmärrän, että yritys saattaa saada tästä viivan alle jotakin, mutta tuotta­vuutta on meillä kasva­tettu todel­li­suu­dessa yrityksen sisällä.

Se ihmis­kä­sitys, johon Vuorinen luottaa ja jonka hän jakaa ay-liikkeen kanssa, perustuu jakamat­to­maan ihmisar­voon, luotta­muk­seen, avoimuu­teen ja vapau­teen. Vuori­sella on kanttia puhua, sillä hän näkee tämän ihmis­kuvan käytännön hedelmät omassa työssään.

– Vaikka olemme kaikki erilaisia, olemme kaikki samanar­voisia. Jokai­selle annetaan tässä firmassa mahdol­li­suus olla hyvä siinä missä on hyvä. Meillä on todella paljon jousta­vuutta ja vapaaehtoisuutta.

– Yhdes­sähän me täällä lisäarvoa tehdään. Meillä ei työnte­ki­jöitä tarvitse käskeä. Kun asiak­kaan tilaus tulee tuotannon puolelle, työnte­kijät osaavat kyllä muokata työnsä sen mukaan, mitä työteh­täviä tilaus vaatii.

– Hyvä työnan­taja tarjoaa vain välineet, tiedot ja työkalut ja tarvit­taessa opastuksen. Silloin työntekijä on motivoi­tu­neempi ja viihtyy paremmin. Voisin kuvitella tällä kokemuk­sella osaavani jo vaikka mitä, mutta kun jaan työn toiselle niin, että hän saa sitä kehittää, saa huomata miten hienoja oival­luksia syntyy.

Varmaa on, että huono kohtelu työpai­koilla laskee tuotta­vuutta enemmän kuin mikään työajan pidennys voi sitä ikinä lisätä.”
Taina Haahti, kirjai­lija ja entinen johtaja sijoi­tusa­lalta, HS 22.1.2017

Vahvat hierar­kiat ovat omiaan aiheut­ta­maan kyräilyä ja johta­jien mielis­telyä. Tuleh­tu­neessa ilmapii­rissä parhaat ideat harvoin nousevat esiin.”
Joona-Hermanni Mäkinen, tieto­kir­jai­lija ja Parecon Finlandin varapu­heen­joh­taja, Ylen verkko­sivut 7.8.2018

Hyvä kerryttää hyvää

– Minä uskon ihmiseen. Meistä jokai­sesta löytyy lisää poten­ti­aalia, jos meitä tuetaan ja kannus­te­taan. Kun ihmiselle tehdään hyvää, se hyvä kasvaa, toteaa Hanna-Kaisa Rokkanen.

– Uskon myös yhtei­söl­li­syy­teen. Vaikka me olemme yksilöitä, toiset ihmiset vaikut­tavat meihin aina.

Rokkanen on Teolli­suus­liiton halli­tuksen jäsen. Hän työsken­telee CNC-koneis­ta­jana hämeen­lin­na­lai­sessa Koneis­tus­pal­velu L&K:ssa. Hänelle ihmisen ”raaka” mittaa­minen on hyvin vierasta.

– Ihmisen arvo ei liity mihin­kään ulkoi­seen, ei siihen, miten paljon joku tuottaa, ei siihen, miten joku pärjää tai suoriutuu. Minulle ihmisen arvo on jotain paljon, paljon syvempää.

Valta­vir­ta­me­diassa duunari ei saa näkyä tai kuulua. Jokaisen duunarin pitää kuitenkin vastata kiky-minuu­teil­laan henki­lö­koh­tai­sesti siitä, että kansa­kunta pysyy pinnalla globaalin talouden tyrskyissä. Hänen pitää maksaa verot. Ja taval­listen duuna­reiden kaltai­sille taval­li­sille ihmisille on aivan eri normistot kuin rikkaille.

– Meidän olete­taan vimma­tusti tekevän kansan­tuo­tetta. Meidän on tuotet­tava verorahat. Meidän on tehos­tet­tava ja tiivis­tet­tävä. Mutta meidän ei pidä näkyä julki­suu­dessa, sillä me voisimme sanoa miten asiat oikeasti ovat. Julki­suu­teen ei haluta säröääniä.

Rikkailla on omat keinonsa keventää verotus­taan: he hallit­sevat sijoi­tuk­siaan sijoi­tus­yh­tiön kautta.”
Pääkir­joitus, HS 14.3.2013

Usko siihen, että tuloe­rojen kasvat­ta­minen ja miljar­döö­rien lukumäärän kasva­minen edistää koko kansa­kunnan hyvin­vointia on silkkaa humpuukia. Kyse on myytistä, jolla super­rik­kaat perus­te­levat kohtuut­tomia tulojaan.”
Markku Ojanen, emeri­tus­pro­fes­sori, blogi­kir­joitus, luettu 15.6.2018

Teon moitit­ta­vuutta arvioi­taessa on Nissisen mielestä otettava huomioon, että hänen motii­vinsa oli hyvä ja ymmärrettävä.”
Uutinen korrup­tion takia erotet­ta­vaksi joutu­vasta valta­kun­nan­syyt­täjä Matti Nissi­sestä, HS 25.1.2018

Rokkasta kuohuttaa se, miten normin­purun propa­gan­da­ni­mellä taval­lisen kansan perus­pal­ve­luita yksityis­te­tään ja murennetaan.

Viran­omaisten palve­lujen sähköis­tä­minen vielä varmistaa suurten ryhmien syrjäyt­tä­misen. Voi olla, että nettiin ei ole varaa tai sitä ei osata käyttää. Näin sairaat, köyhät, vammaiset tai vaikkapa ei-digina­tiivit vanhemmat ikäluokat tipau­te­taan vielä jäljellä olevista tukiver­koista läpi. Tai ainakin digiloi­kalla kurite­taan työttömiä niin, ettei yhteis­kun­nal­lista mietis­kelyä ehdi harrastaa. Rokka­sella on takanaan niin työttö­myys- kuin silppu­työ­jak­soja, joten omakoh­taisia kokemuksia on.

– Nyt vallassa olevat puolueet purkavat rikkailta normeja. Mutta ne, jotka eivät ole voitta­jien kelkassa, heitä kurite­taan ja rangaistaan.

– Työttömät pidetään koko ajan täysin näennäi­sessä työn touhussa. Huomasin itse, miten paljon oikeaa työn hakua haittaa se, että koko ajan piti etsiä, mistä sähköi­sestä palve­lusta mikin asia löytyy.

Sote on vasta alkua, aktivoin­ti­malli ensituu­lahdus. Vanhoil­linen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on tullut aatteel­lisen, poliit­tisen ja talou­del­lisen tiensä päähän.”
Jari Ehrnrooth, kolum­nisti, Ylen netti­sivut 11.6.2018

Aikuisia, jotka ovat epävar­moja digitaa­li­sista taidois­taan ja halut­tomia käyttä­mään tieto­ko­netta, on Suomessa yhteensä noin 30 % väestöstä eli miljoona henkilöä.”
Lähde: Kansain­vä­linen PIAAC-tutkimus vuodelta 2015

Hallitus näyttää ajatte­levan, että vammais­pal­velut ovat turha kuluerä, joten ne joutavat mennä.”
Sari Kokko ja Timo Kuoppala, Näkövam­maisten liitto ry, HS 22.2.2018

TASA-ARVOSTA VALVONTAAN?

Talou­del­lisen eriar­voi­suuden kasva­minen johtaa väistä­mättä lisään­ty­viin psyyk­ki­siin ja yhteis­kun­nal­li­siin ongelmiin.”
Markku Ojanen, emeri­tus­pro­fes­sori, blogi­kir­joitus, luettu 15.6.2018

– Kaikkien tutki­musten ja kaikkien mitta­reiden mukaan parhaimmin toimivia yhteis­kuntia ovat tasa-arvoi­simmat yhteiskunnat.

Rokkanen huomauttaa, että myös työnan­ta­ja­puoli on teettänyt tutki­muksia, joiden tulokset kuulut­tavat samaa yhteistä ilosa­nomaa työelä­mästä kuin muiden tahojen selvi­tykset. Kun työnte­ki­jöihin luote­taan, heitä arvos­te­taan, kunnioi­te­taan ja kuunnel­laan, kun heille annetaan vaiku­tus­mah­dol­li­suuksia ja vapautta ideoita, yritys menestyy.

– Luottamus luo luotta­musta, eikä tämä ole risti­rii­dassa tuotannon vaati­musten kanssa. Ilmei­sesti esimer­kiksi EK ei osaa lukea tutkimuksia.

Suomessa on viimeisten 10–15 vuoden eli Rokkasen mukaan oikeis­to­hal­li­tusten aikaan etään­nytty yhtei­sestä sopimi­sesta, neuvot­te­le­mi­sesta ja kompro­mis­seista. Niissä kumpikin osapuoli aina vähän häviää, mutta aina myös vähän voittaa.

– Nyt eletään sanelu­po­li­tiikan aikaan. Ei ole enää isoa joukkoa ihmisiä, jotka miettivät yhdessä, miten Suomea saadaan raken­nettua ja miten tästä mennään eteen­päin. Nyt on pieni kapea kärki, eliitti, joka ylhäältä päin käskee: Näin teidän pitää tehdä.

Rokkasta suoras­taan pelottaa tämä kehitys­kulku, joka heijas­telee nimeno­maan sitä ”sääli­mä­töntä” ihmis­kuvaa. Tämä kärjistyy valta­virran helli­missä valhe­ku­vissa työttö­mistä. Eilen hyvä ja kunnial­linen, työssään puurtanut kansa­lainen onkin tänään epäluo­tet­tava ja jatkuvaa valvontaa vaativa ”sosiaa­li­pummi”.

– Jos luottamus koko yhteis­kun­nassa särkyy, jos yhtei­söl­li­syys murre­taan, on se todella huoles­tut­tavaa. Työttö­mien ja köyhien kyttää­minen, kyykyt­tä­minen ja rankai­se­minen ovat tuttuja keinoja fasis­mista. Se lietsoo radika­li­soi­tu­mista. Enkä ihmet­te­lisi, vaikka eräänä päivänä kansalle levitet­täi­siin tiedo­tetta: ”Ilmianna naapu­risi, jos hän on työttö­mänä tehnyt tunnin talkoo­työtä naapurille.”

Työttömät on saatettu tahal­li­sesti syyttä­mään maahan­muut­tajia omasta ahdingostaan.

– Tämä on hajota ja hallitse ‑taktiikkaa. Vallan­pi­täjät ajavat köyhät tappe­le­maan keske­nään, sillä se on vallan­pi­tä­jille edullista.

Rokkanen vaatii ay-liiket­täkin pysäh­ty­mään ja mietti­mään, miltä syltty­teh­taalta tämä vihan lietso­mien maahan­muut­tajia kohtaan oikein kumpuaa.

– Nämä ihmiset, jotka tulevat tänne tyhjin käsin, ilman rahaa, ilman mitään, hekö pakot­tivat meidät kiky-sopimuk­seen? Hekö heiken­sivät työeh­to­so­pi­muksia? Hekö loivat työttö­mien aktiivimallin?

On valmis­teltu reser­vi­po­lii­si­jär­jes­telmää, jossa lyhyen sotilas­po­lii­si­kou­lu­tuksen saaneita vapaa­eh­toisia voidaan tulevai­suu­dessa komentaa – tai päästää? – pakolaisia ja muita haital­lisia aineksia vastaan, toki halli­tuksen päätöksellä.”
Laura Lodenius, Rauhan­liiton toimin­nan­joh­taja, Ydin 2/​2018

”Miettikää vain pieniä ajatuksia”

– Työnte­ki­jöiltä tuli kehity­si­deoita ja aloit­teita, jotka säästivät tehtaalla jopa kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Nyt meiltä on poistettu aloite­jär­jes­telmä. Nyt me saamme esittää vain esimer­kiksi sellaisia pieniä ideoita, että porataanpa seinään letku­te­line, että saadaan letku pois lattialta, kertoo Petri Partanen.

Partanen, Teolli­suus­liiton valtuuston jäsen, on lähes 400 työntekijän pääluot­ta­mus­mies Boliden Kokkola Oy:n sinkki­teh­taalla. Hänestä huokuu hämmästys ja turhautuminen.

Partanen muistuttaa, että tehtaan tuotta­vuus liittyy saumat­to­masti siihen, miten hyvin työnte­kijät voivat työssään. Tutki­musten mukaan ratkai­se­vimmat tyyty­mät­tö­myyden aiheut­tajat ovat vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sien puute omaan työhön ja laitteiden ja koneiden rikkou­tu­minen. Aloite­jär­jes­telmän muutok­sella kuitenkin vähen­net­tiin, ei lisätty, vaikutusmahdollisuuksia.

– Työntekijä saattaa keksiä osastolla jonkin hyvän idean. Esimiehen tehtä­viin kuuluisi keksiä tällaisia kehit­tä­mi­si­deoita. Mutta jos esimies ei ole itse ideaa keksinyt, saattaa olla, ettei se mene eteenpäin.

Tämä kertoo Parta­selle sen, että tehtaalla vaali­taan nyt hierark­kista järjes­telmää. Kaikki eivät olekaan ihmisinä tasa-arvoisia.

– Meillä jaotel­laan ihmiset työnte­ki­jöihin, toimi­hen­ki­löihin ja ylempiin toimi­hen­ki­löihin. Ja sitten on johto. Niin, ja sitten on vielä ulkopuo­liset työnte­kijät, joita kohdel­laan vielä huonommin kuin omia.

– Johto kulkee sivii­li­vaat­teissa. Sillä halutaan tehdä näkyvä ero työntekijöihin.

Nykyisin tieto­tek­niikka antaa helpon mahdol­li­suuden taukoa­mat­to­maan valvon­taan ja kontrolliin.

– Herrat tekevät hienoja exceleitä, sillä dataa on niin helppo saada esimer­kiksi sisään­lei­mauk­sista tai tervey­destä. Excel ja ihminen, niitä ei ole kuiten­kaan helppo yhdistää. Hienot kuvaajat firman logopa­pe­rilla johtavat helposti vääriin johtopäätöksiin.

Bolide­nil­läkin on nähty erään osaston työnte­ki­jöiden ulosmarssi huonon johta­misen takia. Toisinkin voi olla. Vuoro­vai­kutus, keskus­telu ja kuunte­le­minen ovat avaimia tehtaan osaston hyvään ja tuotta­vaan toimintaan.

– Jos päällikkö ja esimiehet ovat maanlä­heisiä ihmisiä ja he käyvät jutte­le­massa tuolla hallissa jätkien kanssa, osastolla voidaan hyvin.

Partanen kavahtaa mielis­telyä ja pieni­muo­toisen kunin­ga­syh­teisön synty­mistä työpaikalle.

– Jos työyh­teisön johtoon sattuu narsisti, hänen ympäril­leen kerään­tyvät pellet ja narrit. Mielis­te­le­mällä pääsee eteen­päin. Ja narsisti valitsee ympäril­leen itsensä kaltaisia, ei pätevimpiä ihmisiä. Tämä on yrityk­selle turmiollista.

Pääluotto mietis­kelee edelleen niitä asioita, jotka voivat estää vuoro­vai­ku­tusta ja yhteis­työtä eri henki­lös­tö­ryh­mien ja ihmisten välillä. Kunnioitus ja arvostus kaikkia kohtaan olisivat kuitenkin yrityksen ainoat tavat menestyä.

– Kun on käynyt saman koulu­tuksen, osaa puhua samalla hienolla kielellä ja osaa yrityss­langin. Kun johtajia kuuntelee, tulee paljon osumia hevon­pas­ka­bin­gossa. Lattia­tason työntekijä ei osaa keskus­tella tällai­sella insinööri- tai akatee­mi­sella kielellä. Hän voi täräyttää puolen vuoden turhau­tu­misen jälkeen, että saatana, se kone on edelleen rikki. Ja sitten toimi­hen­ki­löitä, joiden tehtä­viin koneen­kor­jaus kuuluisi, sääli­tään. Voi, heillä on vaikeaa, kun joutuu tuollaista kieltä kuuntelemaan.

Yliopis­toihin on uinut dynaa­mi­suutta uhkuva startup-kieli, brändää­minen, pitchaus, guruilu, kick-offit ja challenget.”
Tekoä­ly­mystö vastaan älymystö, HS 22.4.2018

– Tieto on maailman tärkein asia, Partanen toteaa.

Tieto on valtaa työpai­kal­lakin. Vielä suuremman vallan antaa se, jos tietoa pimite­tään työnte­ki­jöiltä tai heidän edusta­jal­taan. Partanen kutsuu tätä jopa kiusaa­mi­seksi. Työnan­ta­jalle on helppo pimittää asioita silloinkin, vaikka yksit­täinen työntekijä voi joutua epäedul­li­seen tilan­tee­seen ja jopa useita työnan­tajan edustajia vastaan. Työnte­ki­jällä pitäisi silloin olla mahdol­li­suus luotta­mus­miehen tukeen ja samalla saada liiton resurssit käyttöön.

Pääluot­ta­mus­mie­helle mahdol­li­suus luovuu­teen, avoimuus ja keskus­telu ovat kaikki oikean­laisen ihmis­kuvan ilmen­tymiä. Ne sattuvat olemaan myös avaimia yritysten menes­ty­mi­seen, sillä armei­ja­tyy­linen käskyt­tä­minen ei saa ihmisistä parasta esiin.

– Jos työnte­kijää ei kohdella hyvin, hän ei voi olla luova. Kumpi tehdas pärjää? Sellainen, jossa koural­linen johtajia saa keksiä ideoita ja olla luova, vai sellainen, jossa kaikki saavat?

Ay-liike,  usko arvoihisi!

Ammat­ti­liit­tojen ei pidä alistua halli­tuksen vyöry­tyk­seen, sanovat Tekijän haastat­te­lemat liiton aktiivit. Nyt pitää toimia.

– Tämä syksy on meille ratkai­sevaa aikaa. Solidaa­ri­suus ei ole lainkaan vanhan­ai­kainen sana, Hanna-Kaisa Rokkanen toteaa.

Rokkanen tarkoittaa tällä sitä, että ay-liikkeen on todel­lakin nyt toimit­tava puolus­taak­seen omia arvojaan. Niihin kuuluvat yhden­ver­tai­suus ja tasa-arvo. Rokkanen muistuttaa, että halli­tuksen suunni­tel­maan kuuluu alle 20 hengen yritysten työnte­ki­jöiden irtisa­no­mis­suojan heikennys.

– Jos tällaisen annetaan mennä läpi, mihin me enää laitamme rajan? Ehdotus rikkoo minusta sekä syrji­misen vastaista lakia että perus­tus­lakia. Olen aina ajatellut, että lakien pitää kohdella kaikkia tasa-arvoi­sesti. Eihän kansa­laisia voi kohdella eri tavalla sen mukaan, minkä kokoi­sessa yrityk­sessä he sattuvat olemaan töissä.

Rokka­selle ay-liikkeen arvoihin kuuluvat avoimuus ja tiedot­ta­minen myös omasta toimin­nasta. Liiton halli­tuksen jäsenenä hän kuvaa, että aina pitää muistaa katsoa myös peiliin.

– Emme saa eriytyä ammat­ti­liiton hallin­to­him­me­liin ja sitten kentän väkeen. Ammat­ti­liiton pääteh­tä­vänä ei saa olla insti­tuu­tion pyörit­tä­minen. Ammat­ti­liiton työnte­ki­jöiden ei pidä vain käydä tehtaissa katse­le­massa, että mitäs jännit­tävää te täällä teette. Sitä taval­lista työnte­kijää, joka lähtee pienellä palkalla kuudelta aamulla töihin, häntä on kuunneltava.

– Jos on tehty vääriä päätöksiä, mustaa ei saa maalata valkoi­seksi. Mitä laajemmin ja avoimemmin tiedo­te­taan, sitä suurempi luottamus liittoon syntyy.

Mitä siitä tulisi, jos jokainen työntekijä kävisi vuorol­laan selvit­te­le­mässä asioi­taan työnan­tajan kanssa?

Chris­tian Vuorinen on tyyty­väinen Teolli­suus­liiton ensim­mäi­siin askeliin.

– Nyt touhu­taan netissä, mikä on luonut lisää työka­luja, se on hyvä. Mutta toimit­si­joiden läsnä­oloa työpai­koilla tarvi­taan yhä! Monesti esimer­kiksi pitää olla joku kokeneempi, joka osaa tulkita uudet lakipykälät.

Ay-liike on Vuori­selle kaiken ”kivijalka”. Työeh­to­so­pimus on hänelle hyvä alusta, jonka avulla jokai­selle työpai­kalle voi rakentaa omat, toimivat ratkaisut. Myös fiksut työnan­tajat ymmär­tävät tämän.

– On hyvä, että järjestöt miettivät keske­nään ja sopivat isommat asiat. Me voimme sitten keskittyä työn tekemi­seen. Työpai­kalla luotta­mus­mies auttaa. Mitä siitä tulisi, jos jokainen työntekijä kävisi vuorol­laan selvit­te­le­mässä asioi­taan työnan­tajan kanssa? Luotta­mus­mie­hellä pitää olla luonnetta ja asennetta. Painetta pitää kestää.

Vuorisen mielestä ay-liikkeen tulee puolustaa kaikille saata­villa olevia peruspalveluita.

– Sähköis­tä­minen ei saa vaarantaa esimer­kiksi työvoi­ma­pal­ve­luiden saata­vuutta. Näin äkkiä sitä ei saa tehdä. Siihen tarvi­taan pidempi aika ja sukupol­vien vaihtuminen.

Ay-liikkeen on Vuorisen mielestä tärkeää olla mukana myös ammatil­li­sessa koulu­tuk­sessa. Hän kertoo olleensa mukana jaostossa, jossa opinto­suun­ni­telmia on mietitty muiden muassa oppilaiden, opetta­jien, työnan­ta­jien ja muiden edusta­jien kanssa.

– Oppilaan on saatava riittävän hyvät eväät matkalle työelä­mään. Tässä tarvi­taan useita näkökulmia. Yritysten näkökulma on myös erityisen arvokas, mutta se ei saa olla liian manipu­loiva. Koulusta on saatava monipuo­linen perus­o­petus, yrityk­sissä sitten erikois­tu­taan. Miten työllistyä uudel­leen, jos on oppinut yrityk­sessä vain suppean työvaiheen?

Vuorisen mielestä ei ole myöskään kansan­ta­lou­del­li­sesti järkevää vierittää vastuuta perus­o­pe­tuk­sesta yrityksiin.

– Ajatel­laan vaikka 20 oppilaan luokkaa. Koulussa makse­taan yhdelle opetta­jalle palkka, mutta yrityk­sissä makse­taan palkka 20 ammat­ti­mie­helle tai ‑naiselle.

Meidän keskeisin arvomme on se, että ihminen on samanar­voinen mihin­kään katsomatta.

Petri Parta­selle yhden­ver­tai­suus on ay-liikkeen tärkein arvo.

– Meidän on oltava ehdot­tomia siinä, että myös maahan­muut­ta­jilla pitää olla saman­laiset työehdot ja palkat kuin muilla. Jos me annamme siinä periksi, mihin vedetään raja? Meidän keskeisin arvomme on se, että ihminen on samanar­voinen mihin­kään katsomatta.

Partanen naurahtaa, että hän on entisiltä puuliit­to­lai­silta ja teami­lai­silta kuullut arvioita, että uudessa Teolli­suus­lii­tossa on menty pönöt­tä­mi­sessä takapakkia.

– On totta, että vaatii aika kovaa kanttia muuttaa valtuuston istun­nossa liiton halli­tuksen esitystä. Se näytelmä on aika valmiiksi käsikirjoitettu.

Ay-liike on Parta­selle kuitenkin edelleen se, joka Suomessa pystyy ja jonka pitää puolustaa taval­lista ihmistä ja hänen perus­oi­keuk­siaan. Siinä ollaan inhimil­lisen ihmis­kä­si­tyksen ytimessä.

– Jos on syntynyt hyväosai­seen perhee­seen, ei osaa arvostaa yhteis­kunnan tai liiton turva­verk­koja. Me kaikki tarvit­semme elämämme varrella joskus apua. Ei ole lopulta yhtäkään ihmistä, joka ei edes joskus tarvit­sisi toista ihmistä.

Ihminen pettää Partasen mielestä vain itseään, jos kuvit­telee pärjää­vänsä aina yksin. Silloin ei koskaan tarvit­sisi lapsi­lisiä, poliisia, asumis­tukia, tervey­den­hoitoa tai mitään muita­kaan verova­roin kustan­net­tuja palveluja.

– Jos näitä ei tarvitse ja jos itsellä on varaa ostaa nämä palvelut heikoim­mal­lakin hetkellä, on jo synty­jään miljö­nääri – eikä miljo­nää­rejä ole tässä maassa monta.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TAINA ILOMÄKI-VIRTA
KUVAT PEKKA ELOMAA, HARRI NURMINEN JA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? ‑juttu­pa­ketin osa 2, missä asian­tun­tijat kertovat näkemyk­siään ihmisar­vosta, yhteis­kun­nasta, demokra­tiasta, tulon­jaosta ja työelämästä.
Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? ‑juttu­pa­ketin osa 3, missä liiton toimit­sijat pohtivat ihmis­kä­si­tyksen käsitettä ja sen merki­tystä liiton toiminnassa.