Sari Perkiö: Työnan­tajan tukeman luotta­mus­hen­ki­löiden koulu­tuksen haasteet

Taas on se aika vuodesta, kun neuvot­te­lemme koulu­tusyk­si­kössä työnan­ta­ja­liit­tojen kanssa ensi vuoden työnan­tajan tukemista kursseista luotta­mus­mie­hille ja työsuo­je­lu­val­tuu­te­tuille. Sopimuksen mukaan työnan­tajat maksavat luotta­mus­hen­ki­löille palkan neuvo­tel­tujen kurssien ajalta. Lisäksi he maksavat kurssin ajalta Murikka-opistolle vuosit­tain indeksin mukaan lasketun ateria­kor­vauksen. Käymme keskus­te­luja yhteensä 15 työnan­ta­ja­liiton edusta­jien kanssa. Koulu­tuk­siin suhtau­tu­mi­sessa on eroja sopimusa­lojen välillä.

Työnan­ta­ja­puolen edusta­jilla on omat intres­sinsä työnan­ta­ja­tuen kurssien suhteen. Jotkut sopimusalat ovat koulu­tus­myön­teisiä, ja niissä hyväk­sy­tään koko esittä­mämme kurssi­tar­jonta. Kurssi­kat­taus on suunni­teltu niin, että luotta­mus­hen­kilöt saavat perus‑, jatko ja täyden­nys­kurssit käytyään kattavan tieto­taidon ja työkalut tehtä­väs­sään toimi­mi­seen työpaikalla.

Tähän mennessä luotta­mus­miesten ja työsuo­jelun perus- ja jatko­kurssit on hyväk­sytty melko kitkat­to­masti tarjon­taan. Joidenkin sopimusa­lojen kursseista joudumme vääntä­mään hikisesti joka vuosi. Näiden työnan­ta­ja­liit­tojen edustajat ovat sitä mieltä, että etenkin luotta­mus­hen­ki­löiden täyden­nys­kurs­seja, kuten Neuvot­te­lu­taitoa ja Työoi­keutta, pitäisi lyhentää ja siirtää verkkoon kokonaan tai osittain. Kaikki työnan­ta­ja­liitot eivät hyväksy kurssie­si­tys­tämme kokonaan, vaan jättävät joitain kurssi­ni­mik­keitä pois tai vähen­tävät kurssi­määriä. He sanovat, että se on heidän jäsen­tensä edunvalvontaa.

Luotta­mus­miesten ja työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tujen koulu­tusoi­keudet pitäisi saada kaikille aloille yhtä laajoiksi.

Työnan­tajat eivät siis tue kaikilla sopimus­aloilla luotta­mus­hen­ki­löiden kursseja tasapuo­li­sesti. Tämä saattaa valitet­ta­vasti meidän jäsenemme eriar­voi­seen asemaan. Jäsenis­tömme yhden­ver­tai­suutta voidaan edistää konkreet­ti­sesti tes-neuvot­te­luissa ottamalla neuvot­te­lua­gen­dalle luotta­mus­hen­ki­löiden tehtä­vä­koh­taiset koulu­tusoi­keudet. Luotta­mus­miesten ja työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tujen koulu­tusoi­keudet pitäisi saada kaikille aloille yhtä laajoiksi.

Me Teolli­suus­lii­tossa olemme sitä mieltä, että jäsen­temme parasta edunval­vontaa on varmistaa laaduk­kaalla koulu­tuk­sella luotta­mus­hen­ki­löille tarpeel­listen tietojen ja taitojen oppiminen. Kurssien opetus­si­sällöt, kestot ja pedago­giset menetelmät ovat tarkoin harkit­tuja ja perus­tel­tuja. Olemme koulu­tus­ky­se­lyssä kysyneet luotta­mus­hen­ki­löiltä ja taval­li­silta jäseniltä, millaista koulu­tusta he tarvit­sevat. Ylivoi­mainen enemmistö jäsenistä vastasi pitävänsä parhaana vaihtoeh­tona Murikka-opistossa arkipäi­visin järjes­tet­tävää lähikoulutusta.

Olemme ainakin teoriassa työnan­ta­ja­puolen kanssa yhtä mieltä siitä, että paras luotta­mus­hen­kilö työpai­kalla on koulu­tettu ja tehtä­vänsä osaava luotta­mus­hen­kilö. Se on kaikkia osapuolia hyödyt­tävä etu. Silti joudumme vuodesta toiseen perus­te­le­maan työnan­ta­ja­puo­lelle luotta­mus­hen­ki­löiden koulu­tusten sisäl­töjä, kestoja ja lukumääriä. Koetamme työllä ja vaivalla vakuuttaa heille, että Murikan lähio­petus on liitto­ko­kouk­sessa valittu jäsenten tahdosta koulu­tuksen ykkös­vaih­toeh­doksi. Lisäksi koetamme vääntää rauta­lan­gasta, että luotta­mus­miesten verkos­toi­tu­minen ja vertais­tuki ovat tärkeitä oppimis­pro­sessin kannalta. Perus­te­lemme yhä uudel­leen, miksi kaikki opetus, kuten paikal­lisen sopimisen kirjoi­tus­har­joi­tukset, ei sovellu verkkoon. Useim­miten on oppimisen kannalta tehok­kaampaa ottaa niin sanotusti kynä kaunii­seen käteen.

Me jatkamme Teolli­suus­lii­tossa ja koulu­tusyk­si­kössä taistelua monipuo­lisen ja kattavan työnan­tajan tuen piirissä olevan luotta­mus­hen­ki­lö­kou­lu­tuksen puolesta.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton koulutussuunnittelija.