Leikkaaminen ei luo kasvua

Yhdysvaltojen taloudellisen menestymisen yksi taustatekijä on ollut sen toisen maailmansodan jälkeinen panostus keskiasteen koulutukseen. Jo 1950-luvulla liki 80 prosenttia maan nuorista osallistui keskiasteen koulutukseen, kun vastaava lukema Englannissa oli noin 20, Ranskassa noin 30 ja Saksassa ja Ruotsissa noin 40 prosenttia. Nämä neljä maata saavuttivat Yhdysvaltojen tason vasta 1980–1990-luvuilla. Japani nousi Yhdysvaltojen rinnalle jo 1970-luvulla.

Yhdysvaltojen nouseva talous pärjäsi ja jätti kilpailijamaita jälkeensä selvästi enemmän koulutetun työvoimansa ansiosta teollisuudessa, palveluissa ja esimerkiksi myös myynnissä ja markkinoinnissa. Puntit maiden välillä ovat sittemmin tasoittuneet, mutta koulutuksen merkitys kasvun rakentajana on ja pysyy.

Myös Suomessa on aikaisempina vuosikymmeninä osattu rakentaa kehityksen polkua koulutukseen panostamalla. Katse on pidetty kokonaisuudessa. On nähty huippulahjakkuuksien ja -osaajien tarve, mutta samalla on ymmärretty, että sen varaan menestyksekästä tulevaisuutta ei yksin rakenneta. Pärjääminen on saavutettu ja voidaan edelleen tavoittaa vain siten, että tavalliset ihmiset eli niin kutsutut ”keskinkertaisuudet” kouluttautuvat, ja saavat sen myötä tilaisuuden tavoitella rajojaan ja mahdollisuuksiaan ihmisinä, työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.

Kaikkia tarvitaan, jotta pärjätään.

Tavallisuuden korostus voi kuulostaa oudolta, mutta selitys on yksinkertainen. Kun suuri joukko ihmisiä kokoontuu, heistä valtaosa on ominaisuuksiltaan muihin verrattuna keskitasoa. Kun tämän havaitsee, näkee myös asetelman vahvuuden. Keskitaso on yhtä kuin suuri enemmistö, jonka oppimisen ja osaamisen kehittämisen lähtökohdat ovat keskimäärin niin korkealla, että koulutukseen panostaminen osuu hedelmälliseen maaperään.

Menestyksen ja hyvinvoinnin rakentamiseen tarvitaan erityisesti Suomen kaltaisessa väkiluvultaan pienessä maassa kansakunnan levyiset osaamisen hartiat. Kaikkia tarvitaan, jotta pärjätään. Siksi kaikille pitää antaa taloudelliset, kannustavat ja tasavertaiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen ja opiskeluun.

Koulutuspolitiikka on Suomessa mennyt viime aikoina päin honkia. Leikkaaminen ei luo kasvua. Kiristäminen ei kannusta. Tämän sijaan tarvitaan pitkäjänteistä koulutuksen kasvu- ja kehityspolitiikkaa. Se tarkoittaa myös ammatillista koulutusta ja aikuiskoulutusta, ei vain korkeakoulutusta, lukioita ja perusastetta.

Koulutukseen investoiminen on erinomaista kasvu- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Näin on myös siksi, että suomalaisten tutkimuksissa esiin nousseen onnellisuuden yksi selitys on juuri siinä, että ihmiset ovat saaneet kouluttautua, tavoitella potentiaaliaan, kasvaa ja kehittyä, elättää itsensä ja perheensä työtä tekemällä ja löytää paikkansa yhteiskunnassa.