Riikka Vasama: Yksikin työperäinen hyväksikäyttötapaus on liikaa

Nolla tapaturmaa -ajattelu on lyönyt vahvasti läpi. Siihen on sitouduttu laajasti eri toimialojen yrityksissä, sekä työnantajien että työntekijöiden keskuudessa. Ajattelua tukee ryhdikäs työturvallisuuslainsäädäntö.

Vastaavaa nollatoleranssiliikehdintää tarvitaan myös työperäisen hyväksikäytön ehkäisyyn. Kyseessä on monimuotoinen ja jatkuvasti muuttuva ilmiö, joka vaihtelee laajalla skaalalla alipalkkauksesta ja ylipitkistä työpäivistä aina erityisen vakaviin muotoihin, jopa ihmiskauppaan saakka. Työperäisen hyväksikäytön esiintyvyys Suomessa on tunnustettu. Maallamme on strategia työperäisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä toimenpideohjelma strategian toteuttamiseksi.

Nolla hyväksikäyttöä -ajattelusta on tehtävä työnantajien, työntekijöiden ja koko suomalaisen yhteiskunnan yhteinen tavoite, joka perustuu reilun kohtelun, korkean moraalin ja terveen kilpailun arvoihin. Tavoitetta on äärimmäisen tärkeää pitää jatkuvasti esillä aikana, jolloin työperäistä maahanmuuttoa kasvatetaan.

Oletettavasti ainoa taho, joka jättää vastaamatta kutsuun, on joukko yrityksiä ja välikäsiä, joiden liiketoimintamalli perustuu taloudellisen hyödyn tavoitteluun työntekijöiden kustannuksella. Eduskunnan säätämä työlainsäädäntö ja työmarkkinaosapuolten yhdessä neuvottelemat työehdot lentävät tältä joukolta kylmästi roskakoriin.

Nolla hyväksikäyttöä -ajattelusta on tehtävä työnantajien, työntekijöiden ja koko suomalaisen yhteiskunnan yhteinen tavoite.

Helppo raha houkuttaa sanktion puuttuessa. Alipalkkaukseen tunnutaan suhtauduttavan Suomessa viinanpolttoa vähäpätöisempänä asiana. Sen kriminalisoinnille ei löydy poliittista tahtoa. Työsopimussuhdetta rikotaan perustavanlaatuisesti silloin, kun työntekijän antamaa aikaa ja osaamista hyödynnetään, mutta sopimuksen mukainen palkka tai sen osa jää työnantajan tilille. On kestämätöntä, että toisen palkan varastamisesta ei seuraa sanktiota.

Kiinni jäämisen riskikin on pieni, sillä työehdoilta pimennossa pidetyt tai alisteisessa asemassa olevat työntekijät pitävät suunsa supussa. Teollisuusliiton ulkomaalaistaustaisten jäsenten kertoman mukaan he ovat saattaneet työskennellä vuosia tietämättä itselle kuuluvista palkankorotuksista tai muista palkanosista. Vaikka luottamuksellinen suhde syntyisi liiton edustajaan ja tietoa vaihdettaisiin palkkasaatavista, ei työntekijä aina halua, että asiaa selvitetään. Oikeudenmukaisuuden hinta voi olla työntekijälle liian kova: paitsi työpaikan, myös maassaolo-oikeuden menettäminen, kynnysrahan maksamisen vuoksi velkaisena kotiin palaaminen tai läheisten joutuminen uhatuksi kotimaassa.

Suomi on monella tavalla hyvä maa asua ja tehdä työtä. Teollisuusliitolla on yhdessä työnantajien ja työntekijöiden, viranomaisten, poliittisten päättäjien ja muiden toimijoiden kanssa kuitenkin vielä työtä tehtävänä nolla hyväksikäyttöä -ajattelun läpilyömiseksi ja toteuttamiseksi.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton ulkomaalaistaustaisen työvoiman yksikön päällikkö.