Ajassa
Minna Mattila-Aalto: Työkuormitus kasvaa koko ajan
Työkuormitus vaikuttaa suoraan siihen, kuinka tuottavaa työ on, kuinka ihmiset jaksavat työtä ja kuinka työvoimaa on saatavilla. Minna Mattila-Aalto on tutkinut sitä, kuinka työelämän toimijat voisivat luoda keskenään työn tasapainottamisen taidetta. Tavoitteena olisi se, että työntekijän toimintakyky ja työn vaatimukset kohtaisivat.
Työkuormitus suomalaisten työelämässä on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen, tietää tutkija Minna Mattila-Aalto, jolta on tänä vuonna ilmestynyt teos Työn tasapainottamisen taide – Taitotietoa työkuormituksen hallintaan yhdessä Anneke Leinosen kanssa.
Työelämän muutoksia mittaavan Työolobarometrin mukaan lähes puolet palkansaajista arvioi työn rasittavan henkisesti. Ruumiillisesti raskaaksi työn kokee kolmannes palkansaajista. Ruumiilliseen työkuormitukseen liittyvät tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat merkittävin syy tekijöiden siirtymiseen työkyvyttömyyseläkkeelle.
Työhyvinvointi ei ole parantunut vuoden 2019 jälkeen. Kohonneen työuupumisriskin ryhmään kuuluu jo yli 600 000 työtä tekevää suomalaista.
Työn rasittavuutta ilmentävät Mattila-Aallon mukaan kiire, puutteellinen tauotus sekä heikot mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihin ja työtahtiin. Työssä saatetaan kohdata myös väkivallan uhkaa ja häirintää sekä syrjintää. Työkuormaan voivat vaikuttaa lisäksi esihenkilön toiminta ja ristiriidat työpaikalla.
DATAA KERÄTÄÄN YHÄ ENEMMÄN
– Mikä sitten on johtanut työkuormituksen lisääntymiseen? Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa kerättävän datan lisääntyminen ja työelämän muuttuminen entistä nopeasyklisemmäksi, Mattila-Aalto toteaa.
– Tuotettavan tiedon määrä on moninkertaistunut, ja datan keräämiseen on valjastettu koko työtä tekevä kansa. Työn tekemisen oheen on tullut tiedon keräämistä, jotta pystytään seuraamaan tekemistä ja mittaamaan tuloksia.
Datan keräämiseen on valjastettu koko työtä tekevä kansa.
Mattila-Aallon mukaan meillä istuu vielä aika sitkeästi se ajatus, että jotkut työt ovat niin yksinkertaisia ja helppoja, että kuka tahansa voi niitä tehdä ja tulla työhön hyvin vähällä koulutuksella.
– Kun olen tehnyt tutkimusta teollisuudessa, olen huomannut joidenkin ajattelevan, että tällaista työtä ei tarvitse organisoida mitenkään. Ja kun sitten katsotaan oikeasti, niin ne työt ovat kaikkea muuta kuin helppoja.
MINNA MATTILA-AALTO
• Työskentelee Työtehoseurassa tutkimus- ja kehittämispäällikkönä.
• Valtiotieteiden tohtori sekä aikuiskasvatustieteen ja työn kehittämisen maisteri, työfysioterapeutti ja tuotekehittäjä.
• Lisäksi johtamiskysymyksiin erikoistunut ammattiopettaja, henkilöstökouluttaja, työyhteisövalmentaja ja ‑sovittelija.
• Kehittänyt palvelujärjestelmien, yritysten, työyhteisöjen, johdon sekä asiantuntijoiden toimintaa systeemisen yhteiskehittämisen periaatteella.
• Tarkastelee työtä keskeisenä intressinä kokonaiskestävyyden parantaminen.
Tutkijan mielestä työn monimutkaisuutta yritetään toisinaan ratkaista sillä, että työ pirstaloidaan eri vaiheisiin. Työpaikoilta tulee viestiä, että varsinkin nuoret kyllästyvät silloin helpommin työhön. Heille ei muodostu käsitystä siitä, miten joku työvaihe liittyy kokonaisuuteen. Kun jollekin annetaan tehtäväksi vain pienenpieni prosessin osa, ei se tyydytä ihmisen tarvetta kehittyä työssään. Tosin niitäkin on, jotka pitävät työn toistuvuudesta.
– Kirjoitan työssäni paljon ennakkokäsityksistä, joita me laahaamme mukanamme. Nämä koskevat ”muiden” töitä. Ajattelemme, että jotkut työt ovat alempiarvoisia, koska niiden tekijät selviytyvät työstään helpommalla kuin me itse.
Ihmisillä on työelämässä valtavan paljon kokemuksen kautta tullutta viisautta.
– Vaikka esimerkiksi siivoojan työ leikkaussaliympäristössä on kirjaimellisesti kuolemanvakava asia, jos työstä ei suoriuduta hyvin. Sama koskee teollisuusympäristöä, jossa puutteellinen siivous voi aiheuttaa turvallisuusriskejä. Meidän pitäisi osata arvostaa toistemme töitä, mutta ihmisillä on lähtökohtaisesti tarve olla vähän parempi kuin muut ja erottautua muista.
Mattila-Aallolle on jäänyt vuosien takaa mieleen häät, joissa sulhanen oli varastomies. Häiden yhtenä ohjelmanumerona oli testata miehen ammattitaitoa, kun tätä pyydettiin tunnistamaan silmät sidottuina pieniä varastotuotteita. Mies kertoi tuotteiden nimet ja luetteli ulkoa niiden tuotekoodit. Tuotteiden määrä oli hengästyttävän laaja, mikä teki vaikutuksen häävieraisiin.
ONKO KYSELYISTÄ HYÖTYÄ?
Mattila-Aalto on törmännyt tutkijan työssä usein siihen, että työntekijät pitävät työhyvinvointikyselyjä ja kehityskeskusteluja turhauttavina ja tyhjänpäiväisinä. He kokevat, että niistä ei ole heille mitään konkreettista hyötyä.
– Kehityskeskusteluissa olisi hyvä keskittyä kolmeen asiaan. Mitä työntekijälle kuuluu, missä hän haluaa työssään onnistua ja kuinka esimies pystyy auttamaan häntä tässä. Esimieshän saa keskustelun kautta kullanarvoista tietoa alaisen työn sisällöstä. Miten esimies pystyy ylipäänsä johtamaan, jos hän ei tiedä, mitä työtä alainen tekee tai mitä vaatimuksia työ hänelle asettaa?
– On virhe ajatella, että kun työpaikalla käydään kehityskeskusteluja ja tehdään työhyvinvointikyselyjä ja työsuojeluriskikartoituksia, niin kaikki olisi hyvin. Tutkimustulos edustaa vain keskiarvoa. Siitä häviävät helposti tilanteet ja kokemukset. Selvityksistä ei nouse välttämättä esiin se, että organisaation joissain osissa voi olla suuriakin ongelmia.
MITÄ TEHDÄ ONGELMILLE?
Mattila-Aallon mukaan yli 70 prosenttia työsuojelutehtävissä toimivista kertoi haastatteluissa, että työntekijöiden työkuormitus kyllä tunnistettiin, mutta ongelmille ei oikein osattu tehdä mitään.
– Taustalla vaikuttaa muun muassa se, että työt ovat hyvin erilaisia, kuten myös niihin liittyvät vaatimukset. Tänä päivänä meillä keskustellaan paljon esimerkiksi aivotyökuormasta, mutta se, miten se näkyy työssä, jää työntekijöiden varaan. Heidän täytyy pohtia, mitä se tarkoittaa juuri heidän työssään ja mitä sille pitäisi tehdä. Työntekijästä tulee helposti oman työhyvinvointinsa arkkitehti.
Nuoret pelkäävät työkuormituksen takia työelämää.
Mattila-Aalto kannustaa työpaikalla kaikkia aktiiviseen vuoropuheluun. Työkuormituksen tasapainottaminen vaatii tutkitun tiedon lisäksi taitoa tunnistaa ja puida omia ja yhteisöjen käsityksiä työstä ja ihmisestä. Haitalliselle työkuormitukselle on rajansa, joka tulee vastaan, kun ihmisen sietokyky ylittyy.
– Yritän sanoa kirjassani, että nyt tarvitaan mukaan ottavaa vuoropuhelua, sillä ihmisillä on valtavan paljon kokemuksen kautta tullutta viisautta. Ensimmäiseksi ihmiset täytyy saada mukaan kertomaan, miten he kokevat asiat, jotta löydettäisiin yhteinen käsitys tilanteista työpaikoilla. Nyt monet jäävät ongelmiensa kanssa ihan yksin.
– Työkuormituksesta ja haasteista työpaikoilla puhutaan nykyään niin paljon, että se vaikuttaa jo merkittävästi nuorten työelämää koskeviin asenteisiin. Nuoret pelkäävät työelämää työkuormituksen takia. Siksi aikuisten kannattaa miettiä, millä tavalla he puhuvat työstä.
