Uutinen
Selvitys: Yrityskohtaisten tes-neuvottelujen sujumisesta melko myönteisiä arvioita neuvottelijoilta
Yrityskohtaiset työehtosopimusneuvottelut metsäteollisuudessa ja tietoalalla olivat neuvottelijoiden enemmistön mukaan myönteinen kokemus. Sekä työnantajan että työntekijöiden edustajat kokivat saaneensa tavoitteitaan läpi. Kuitenkin lähes neljäsosalle neuvottelijoista kokemus oli kielteinen, ja luottamusmiehistä joka viides kertoi työnantajan painostaneen heitä. Metsäteollisuudessa ongelmia koettiin enemmän kuin tietoalalla.
Teollisuuden palkansaajien raportti ”Yrityskohtaiset työehtosopimukset. Selvitys neuvotteluista metsäteollisuudessa ja tietoalalla” analysoi sitä, miten tes-neuvottelut koettiin metsäteollisuuden ja tietoalan yrityksissä. Toimialoilla yleissitovuus on lakannut, minkä jälkeen yrityskohtaisia työehtosopimuksia on neuvoteltu runsaasti. Kyselytutkimukseen perustuvassa raportissa vastaajina olivat neuvotteluihin osallistujat sekä työnantajien että työntekijöiden puolelta.
62 % näki neuvottelukokemuksen olleen vähintään jokseenkin myönteinen, ja luottamusmiehistä näin vastasi hieman useampi (64 %) kuin työnantajan edustajista (59 %). 23 % piti neuvottelukokemusta kielteisenä. Alojen välillä oli selvä ero: tietoalalla jopa 86 % kertoi myönteisestä kokemuksesta, metsäteollisuudessa 57 %.
Neuvottelutulokseen oli ainakin jokseenkin tyytyväisiä 75 % vastaajista. 67 % koki saaneensa neuvottelutavoitteitaan läpi jokseenkin tai erittäin hyvin; tietoalalla osuus oli 85 %, metsäteollisuudessa 59 %. Työnantajan edustajien ja luottamusmiesten vastauksissa näihin kysymyksiin ei juuri ollut eroa.
TIETOALAN NORMAALISITOVA TES EHKÄ HELPOTTI NEUVOTTELUJA YRITYKSISSÄ
Kyselytutkimuksen toteutti Teollisuuden palkansaajien tilauksesta Aula Research ja tulosten pohjalta raportin kokosi TP:n pääsihteeri, valtiotieteiden tohtori PhD Merja Jutila Roon. Vastaajia oli yhteensä 126. TP:n tietojen mukaan metsäteollisuudessa ja tietoalalla on yhteensä 163 yrityskohtaista työehtosopimusta.
Raportin tarkoitus on lisätä tietoa ja herättää keskustelua ajankohtaisesta työmarkkinailmiöstä. ”Yrityskohtaisten työehtosopimusten määrän kasvusta huolimatta sopimuksista tai neuvotteluista on vain hajanaista tietoa saatavilla”, kirjoittaa Jutila Roon.
Aloilla, joita kyselytutkimus koski, ei enää ole yleissitovaa työehtosopimusta.
Aloilla, joita kyselytutkimus koski, ei enää ole yleissitovaa työehtosopimusta. Metsäteollisuudessa syynä on, että työnantajaliitto Metsäteollisuus ry on lopettanut työehtosopimusten solmimisen, eli mitään valtakunnallista sopimusta ei ole. Tietotekniikan palvelualalla eli tietoalalla kyse on siitä, että järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa olevien työntekijöiden määrä ei ole tarpeeksi kattava, joten valtakunnallinen työehtosopimus on enää normaalisitova. Alan yritykset voivat kuitenkin halutessaan liittyä siihen tai vaihtoehtoisesti neuvotella oman työehtosopimuksensa.
Tietoalan vastaajat arvioivat neuvottelukokemusta, neuvottelujen ilmapiiriä ja lopputulosta huomattavasti myötämielisemmin kuin metsäteollisuuden vastaajat. ”Tietoalalla on voimassa normaalisitova työehtoehtosopimus, ja yrityskohtaiset työehtosopimukset neuvotellaan lähtökohtaisesti sitä paremmaksi. Tämän voi olettaa vaikuttavan neuvotteluihin myönteisesti”, Jutila Roon tulkitsee.
YRITYKSEN OMIEN KÄYTÄNTÖJEN VAHVISTAMINEN NÄHTIIN SUURIMMAKSI HYÖDYKSI
Väittämän ”yrityskohtainen tes vastaa työntekijöiden tarpeita paremmin kuin valtakunnallinen tes” kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli 75 % työnantajan edustajista ja 50 % luottamusmiehistä. Toimialojen luottamusmiehet näkivät asian hyvin eri tavoin: tietoalalla 74 % luottamusmiehistä allekirjoitti väittämän, metsäteollisuudessa vain 32 %.
Yrityskohtaisen työehtosopimuksen hyödyistä merkittävimmäksi nähtiin yrityskohtaisten käytäntöjen ja toimintatapojen vahvistaminen. Vaihtoehdon valitsi kaikista vastaajista 42 %. Seuraavaksi tärkeimpinä hyötyinä pidettiin työnantajan ja työntekijöiden yhteisymmärryksen lisäämistä (39 %) ja sitä, että työnantajilla on mahdollisuus houkutella työntekijöitä muita yrityksiä paremmilla työehdoilla (30 %).
Suurimmista riskeistä kysyttäessä 49 % vastaajista mainitsi sopimisen vaativan paljon tietoa sekä osaamista mm. juridiikasta. Lisäksi neuvotteleminen on työlästä, vie aikaa ja aiheuttaa kustannuksia (39 %) ja voi johtaa työehtojen eriytymiseen työpaikkojen välillä (33 %).
Kaikista vastaajista 23 % kertoi, että oma työehtosopimus oli aiheuttanut yrityksessä tulkintaerimielisyyksiä. Noin kaksi kolmasosaa sanoi ratkaisun löytyneen paikallisesti. 22 % mainitsi liittojen avun olleen tarpeen ja 15 % ilmoitti, että erimielisyyksiä ei ollut ratkaistu.
LUOTTAMUSMIEHET: LIITON APU ERITTÄIN TÄRKEÄÄ
Vaikka suurin osa neuvotteluista on yrityksissä sujunut hyvässä hengessä ja johtanut molempia osapuolia tyydyttäviin tuloksiin, kuva ei ole särötön.
Luottamusmiehistä 21 % koki painostusta työnantajan taholta. 36 % katsoi, että työnantaja pyrki neuvotteluissa saamaan työehtoihin heikennyksiä, ja metsäteollisuuden luottamusmiehistä tätä mieltä oli enemmistö. Palkka, työajat ja arkipyhät mainittiin yleisimpinä heikennyskohteina.
Myös osa työnantajista suhtautuu skeptisesti yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. Kysyttäessä, mitä hyötyä omasta työehtosopimuksesta oli yritykselle, 34 % työnantajista vastasi, etteivät he nähneet hyötyä valtakunnalliseen työehtosopimukseen verrattuna. Samansuuruinen osuus oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan neuvotteluissa kului liikaa aikaa muihin kuin yrityksen ydintehtäviin.
Luottamusmiehistä 21 % koki painostusta työnantajan taholta.
Ammattiliiton edustajien osallistuminen neuvotteluihin oli luottamusmiehille ensiarvoista. 88 % piti sitä erittäin tärkeänä. Kyselyn avovastauksissa korostui liittojen juridinen osaaminen sekä liitolta saatava tuki. ”Liiton osallistuminen neuvotteluihin on ehdoton edellytys” ja ”Yksin en olisi osannut” olivat tyypillisiä luottamusmiesten avovastauksia.
Erityisryhmä vastaajien joukossa olivat ammattiliittojen työntekijät. He osallistuivat neuvotteluihin useassa eri yrityksessä, ja monella oli kokemusta myös valtakunnallisista tes-neuvotteluista. He kokivat yrityskohtaiset neuvottelut usein samojen asioiden toistamisena ja arvioivat yritysten työehtosopimusten olevan sisällöltään pitkälti samanlaisia keskenään. Vastapuolen osaamista liittojen työntekijät pitivät heikkona, joskin yrityksissä neuvottelujen sanottiin olevan avoimempia ja keskustelevampia kuin valtakunnallisella tasolla.
SEURAUKSIA TYÖMARKKINAJÄRJESTELMÄLLE ARVIOITAVA TASAPAINOISESTI
Petteri Orpon (kok) hallitus suhtautuu yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin suopeasti. Hallitusohjelman kirjausten mukaan työlainsäädännön vähimmäistasosta poikkeaminen tulisi mahdolliseksi myös yrityskohtaisilla työehtosopimuksilla, kun se tähän mennessä on ollut mahdollista vain valtakunnallisella työehtosopimuksella, jonka ovat solmineet työntekijöitä edustava ammattiliitto ja työnantajaliitto.
TP:n raportti kiinnittää huomiota siihen, että hallitus on arvioinut yrityskohtaisten työehtosopimusten lisäämisen johtavan vain positiivisiin vaikutuksiin, mutta mahdolliset uhat on sivuutettu täysin eikä niihin ole varauduttu. Kehityksen yksi seuraus saattaa esimerkiksi olla, että jos yleissitovuus häviää monelta alalta, Suomeen tulee iso joukko palkansaajia, joihin ei sovelleta työehtosopimusta ollenkaan.
”Mitkä ovat vaikutukset — yleissitovuudelle, työehtojen vähimmäistasolle ja palkoille? Entä palkkakoordinaatiolle? Tai työrauhalle ja sovittelujärjestelmälle?” kysyy Merja Jutila Roon. Raportin johtopäätöksissä toivotaan, että suomalaista työmarkkinajärjestelmää kehitetään vastuullisesti huomioiden kokonaisuus ja kaikki osapuolet.
