Erkki Sinisalo leipoo leipää itse tekemästään hapanjuuresta.
"Tuore leipä on hyvä tuliainen. Vien leipiä isälleni ja kavereilleni, kun menen kylään", kertoo hapanjuurileivän leipomisesta innostunut Erkki Sinisalo.

Tuore leipä vei mennessään

9.1.2024

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT ANNIKA RAUHALA

Erikois­vi­ka­mies Erkki Sini­salo Kärkö­lästä pitää perheensä kirjai­mel­li­sesti leivän syrjässä. Hän leipoo pari kertaa viikossa vaaleaa ja tummaa leipää itse teke­mäs­tään hapanjuuresta.

ERKKI SINISALO

Kärkölä
Erikois­vi­ka­mies
Kone Hissit Oy

Tuoreen leivän tuoksu täyt­tää kahvi­huo­neen Erkki Sini­sa­lon työpai­kalla Hyvin­käällä, kun hän leik­kaa edel­li­senä päivänä leipo­maansa hapanjuurileipää.

– Olen viimei­sen kolmen vuoden aikana osta­nut kaupasta kolme leipää, hän laskee.

Parasta hapan­juu­ri­lei­vän leipo­mi­sessa on Sini­sa­lon mukaan tuoksu ja tuore leipä.

– Se on ihan älyt­tö­män hyvää, ja aina­kin minun mahal­leni se on parem­paa kuin kaupan leipä, jossa on usein käytetty hiivaa. Jo ensim­mäi­nen hapan­juu­ri­lei­päni oli ihmeel­li­sen hyvää.

Sini­salo leipoo leipää pari kertaa viikossa. Ruis­lei­vän hän pais­taa yleensä viikon­lop­puna. Vaaleaa leipää hän saat­taa leipoa viikolla useam­man­kin kerran, koska se valmis­tuu nopeam­min kuin ruis­leipä. Yksi hänen bravuu­reis­taan on kreik­ka­lai­nen maalaisleipä.

– Perjan­tai­sin leivon usein paton­kia. Se menee meillä kuin kuumille kiville.

Erkki Sinisalo leipoo leipää itse tekemästään hapanjuuresta.

INNOITUS ESPANJASTA

Kärkö­lässä asuva Sini­salo innos­tui leivän leipo­mi­sesta keväällä 2020, kun hän keskus­teli Espan­jassa asuvan suoma­lai­sen kave­rinsa kanssa.

– Kave­rilla oli kaksi lasi­purk­kia uunissa ja hän totesi, että siellä se muhii. Kysyin, että mikä ihme sinulla siellä muhii, ja hän vastasi, että leipäjuuri.

Sini­sa­lolle selvisi, että Espan­jasta saa ruis­jau­hoja, mutta ei hiivaa, ja siksi hänen kave­rinsa leipoo ruis­lei­vän leipä­juu­ren avulla. Sini­sa­lo­kin päätti kokeilla. Hän liit­tyi Face­boo­kin Hapan­juu­ri­lei­pu­rit-ryhmään, löysi sieltä ohjeet ruis­juu­ren teke­mi­seen ja eikä aikaa­kaan, kun hänen­kin uunissa muhi leipä­juuri. Sen kanssa ei kannata hötkyillä, Sini­salo sanoo.

– Juuren täytyy antaa tekey­tyä ajan kanssa. Minulla se oli viikon uunissa pelkkä valo päällä, kunnes huoma­sin, että siinä on elämää. Sitten aloin ruok­kia sitä sään­nöl­li­sesti jauhoilla.

”EI PIKARUOKAA”

Ruis­lei­vän leipo­mi­sen Sini­salo aloit­taa lait­ta­malla juuren, jauhot ja veden hapat­tu­maan runsaaksi vuorokaudeksi.

– Sitten lisään jauhoja, annan niiden tekey­tyä neljä tuntia, lisään loput jauhot ja suolan ja annan taiki­nan tekey­tyä vielä noin kaksi tuntia ennen kuin leivon limp­puja tai reissareita.

Jo ensim­mäi­nen hapan­juu­ri­lei­päni oli ihmeel­li­sen hyvää.

Ennen taiki­nan alus­ta­mista Sini­salo ottaa talteen juuren seuraa­vaa leipää varten.

– Hapan­juuri vain para­nee vanhe­tes­saan, hän kertoo.

Leivät ovat uunissa tunnin, mutta valmiita ne ovat vasta seuraa­vana päivänä.

– Ruis­lei­vät täytyy lait­taa yöksi vielä pyyh­keen sisään tekey­ty­mään. Tämä ei ole mitään pika­ruo­kaa. Monelle juuri­lei­vän leipo­mi­nen on liian hidasta, mutta minulle se sopii.

Kun latek­si­hanska täyt­tyy juuren tuot­ta­masta kaasusta, se on merkki leivon­ta­val­miista juuresta.

VARMUUSKOPIO JUURESTA

Vaaleaa leipää varten Sini­sa­lolla on oma juuri. Sen hän käänsi ruis­juu­resta ruok­ki­malla sitä ruis­jau­ho­jen sijaan vehnä­jau­hoilla. Leipä­juu­ri­aan Sini­salo säilyt­tää lasi­pur­kissa jääkaapissa.

– Otin varmuu­den vuoksi niistä varmuus­ko­piot ja kuiva­tin molem­pia. Nyt saan herä­tet­tyä juuren uudel­leen henkiin, jos se sattuisi jostain syystä pilaantumaan.

Hapan­juu­ri­leipä säilyy Sini­sa­lon mukaan parem­min kuin kaupan leipä. Kun sen leik­kuu­pin­nan lait­taa leikuu­lau­taa vasten, leivän pinta pysyy rapeana ja sisus pehmeänä, hän vinkkaa.

Hapan­juuri vain para­nee vanhetessaan.

Sini­salo suosit­te­lee hapan­juu­ri­lei­vän leipo­mista kaikille, joilla on vähän­kään mielen­kiin­toa aloit­taa jotain uutta.

– Annan mielel­läni juurta. Olen lähe­tel­lyt sitä Oulua myöten enti­selle työka­ve­rille, jolla on eläk­keellä ollessa aikaa leipoa. Hän on ollut mielissään.

Osansa Sini­sa­lon harras­tuk­sesta saavat myös nykyi­set työkaverit.

– He toimi­vat koeka­nii­neina, kun kokei­len jotain uutta ohjetta, koska rouvalta en vält­tä­mättä saa rehel­listä vastausta.

SETSUURIA JOULUKSI

Jouluksi Sini­salo leipoi saaris­to­lais­lei­pää ja setsuu­ria. Molem­missa on piimä­pohja. Erityi­sesti setsuuri vetää häntä puoleensa, koska se vaikut­taa tummalta leivältä, vaikka onkin vaalea.

– Viime jouluna setsuu­rista jäi jotain puut­tu­maan. Olisin halun­nut siitä vähän makeam­man. Täytyy tarkas­tella ohjetta, että kuinka  paljon siirap­pia pitää lait­taa ja missä vaiheessa.

Ennen pyhiä Sini­salo teki testi­lei­vän, jotta setsuu­rista tulee tänä vuonna riit­tä­vän makea. Hänen jouluset­suu­riinsa kuulu­vat myös kuminansiemenet.

– Ne mais­tu­vat hyvältä joululeivässä.

Vaikka Sini­salo onkin ahkera leipoja, pullaa hän ei leivo vieläkään.

– Se on emän­nän hommia.