Raha kasvaa tukeissa

Tukeiksi sano­taan kaadet­tuja puita, jotka ovat vähin­tään 3,1 metriä pitkiä ja halkai­si­jal­taan vähin­tään 15 sent­ti­met­riä. Tukeista tehdään erilai­sia saha­tuot­teita, kuten kakkos­ne­losta ja lautaa.

Koska Suomesta viedään paljon saha­ta­va­raa ulko­maille, saha­ta­va­ran maail­man­mark­ki­na­hinta vaikut­taa suoraan tukeista makset­tuun hintaan.

Maail­man­mark­ki­na­hinta vaih­te­lee kysyn­nän ja tarjon­nan mukaan. Kun raken­ta­mi­nen on vilkasta, saha­ta­va­ran hinta nousee.

Jos puoles­taan laajoilla alueilla on myrs­ky­jen jäljiltä paljon puita korjat­ta­vana, saha­ta­va­ran hinta laskee.

Tukkeja ohuem­mat puun­run­got tai runko­jen ohuim­mat osat hyödyn­ne­tään pääosin sellun valmis­tuk­sessa. Niistä käyte­tään nimi­tystä kuitupuu.

Perin­tei­sesti kuitu­puun hinta on vaih­del­lut maltil­li­sem­min kuin tukin, mutta Ukrai­nan sota muutti tilan­teen. Kun kuitu­puuta ei enää tuoda Venä­jältä, hinta nousi selvästi.

Perin­tei­sesti kuitu­puun hinta on vaih­del­lut maltil­li­sem­min kuin tukin.

Jois­sain tapauk­sissa metsästä haka­tut puut voidaan laji­tella pikku­tuk­kei­hin, jotka ovat kool­taan tukin ja kuitu­puun välissä. Ener­gia­puusta puhu­taan, kun puista kerä­tään talteen latvuksetkin.

Puiden lajit­telu vie aikaa ja lisää kustan­nuk­sia. Isoim­missa metsä­koh­teissa on kannat­ta­vaa erotella eri puuta­va­ra­la­jit, kuten tukit, pikku­tu­kit, kuitu­puut ja energiapuut.

Jos metsän puut ja hakat­tava alue ovat pieniä, voi olla järke­vintä myydä kaikki ener­gia­puina, vaikka metsästä saisi jonkin verran kuitupuitakin.

Metsä­no­mis­taja myy puunsa useim­mi­ten niin sanot­tuna pysty­kaup­pana. Tällöin ostaja vastaa kaikista korjuu- ja kulje­tus­kus­tan­nuk­sista, eli maksaa puista kantohintaa.

Koska pysty­kauppa on vaivat­to­mampi ja riskit­tö­mämpi vaih­toehto, sitä käyte­tään noin 75 prosen­tissa Suomessa tehdyistä puukaupoista.

Pysty­kaup­paa käyte­tään noin 75 prosen­tissa Suomessa tehdyistä puukaupoista.

Toinen tapa on nimel­tään hankin­ta­kauppa. Siinä myyjä vastaa kaikista korjuu­kus­tan­nuk­sista ja puiden kuljet­ta­mi­sesta esimer­kiksi tien varteen.

Hankin­ta­kau­poiksi laske­taan myös metsän­hoi­to­yh­dis­tys­ten valta­kir­jalla tehdyt puun­kor­juu­pal­ve­lut. Niissä metsän­hoi­to­yh­dis­tyk­set tarjoa­vat korjuu- ja kulje­tus­pal­ve­lua myyjälle sekä toimi­vat puukau­pan välit­tä­jänä ja asiantuntijana.

Tilas­toissa kolme hakkuuta

Suurim­massa osassa talous­met­siä käyte­tään Suomessa jaksol­lista kasva­tusta. Tässä metsän­hoi­to­mal­lissa metsästä pois­te­taan yleensä pienim­mät ja huono­laa­tui­sim­mat puut, kunnes puut ovat kasva­neet niin pitkiksi, että metsä voidaan uudistushakata.

Uudis­tus­hak­kuulla tarkoi­te­taan avohak­kuuta tai siemenpuuhakkuuta.

Avohak­kuun jälkeen alueelle istu­te­taan uudet taimet. Siemen­puu­hak­kuussa metsän uusiu­tu­mi­sen hoita­vat siemen­puiksi jäte­tyt puut.

Koska puista makse­taan pääasiassa tukkien koon mukaan, puukaup­pa­ti­las­toissa tukeista, pikku­tu­keista, kuitu­puusta ja ener­gia­puusta makse­tut hinnat tilas­toi­daan ensi­har­ven­nuk­seksi, harven­nuk­seksi tai uudistushakkuuksi.

Nämä kerto­vat karkeasti millai­sia puita metsästä on kussa­kin kaupassa kaadettu.

Väli­mat­kat vaikuttavat

Laatu vaikut­taa puun hintaan. Käyristä, oksai­sista tai laho­puista makse­taan vähem­män kuin suorista, hyvä­laa­tui­sista tukeista.

Puista makset­ta­vaan hintaan vaikut­ta­vat myös hakkui­den ajan­kohta ja kohteen saavu­tet­ta­vuus. Esimer­kiksi jos metsän pohja kestää sen, että puut kaade­taan syksyllä ja puut voi hakea keli­rik­koai­kana, tukeista makse­taan enemmän.

Koska Etelä-Suomessa puut kasva­vat pidem­miksi ja metsät ovat keski­mää­rin lähem­pänä sahoja ja sellu­teh­taita, puista makse­taan enem­män kuin Pohjois-Suomessa.