Aikamatka lamaan

1990-luvun alkupuolen laman aikana ansiosidonnaisen työttömyysturvan kesto oli 500 päivää. Turvan taso määräytyi samoilla laskentaperusteilla kuin nykyään. Turvan sai alkamaan alusta, kun työllistyi puoleksi vuodeksi, tai osallistui samaksi ajaksi työvoimahallinnon järjestämään tukityöhön tai ammatilliseen työvoimakoulutukseen. Työttömyyseläkeputki takasi ikääntyneille työttömille ansiosidonnaisen työttömyysturvan mukaisen tulotason eläkkeelle asti, jos uutta työpaikkaa ei löytynyt.

Suomessa oli enimmillään puoli miljoonaa työtöntä. Kaikkien silloisten työvoimatoimistojen alueilla ei kaikkina kuukausina ollut ainuttakaan avointa työpaikkaa.

Työttömien kohtaamat vakavat taloudelliset ongelmat alkoivat tyypillisesti viimeistään, kun ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta pudottiin perusturvan varaan. Vielä säästäen ja sinnitellen hallittavissa ollut elämä muuttui tilanteeksi, jossa yksikin yllättävä menoerä saattoi syöstä kotitalouden kriisiin. Talousongelmien pitkittyessä myös henkiset kustannukset kertautuivat. Työttömien resurssit ja jaksaminen ongelmien ratkaisemiseksi heikentyivät.

Kun kansantalouden lama päättyi, sen myötä yksilöiden ongelmaksi välittynyt työttömyys ja ahdinko ei päättynyt kaikilla. Pitkäaikaistyöttömyydestä tuli pysyvä ongelma. Työttömien joukossa toistunut arvio oli työuralle uudelleen kiinnittymisen vaikeutuminen ja työuran laadun heikentyminen. Lamalla oli myös ylisukupolvisia seurauksia. Vanhempien työttömyys, vaikeudet työllistyä ja taloudelliset ongelmat madalsivat monissa perheissä lasten käsityksiä ja toiveita omista mahdollisuuksista työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.

Laman opetuksia ei pidä unohtaa.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kesto on nykyisin 400 päivää alle 58-vuotiailta. Maan edellinen hallitus päätti poistaa eläkeputken, ja rakensi tilalle muutosturvapaketin. Asteittain etenevän muutoksen vaikutuksista ei ole johtopäätöksiä varten vielä riittävästi tietoa saatavissa. Yli 55-vuotiaiden työttömien kohtaamat vaikeudet työllistyä ovat kuitenkin edelleen totta.

Edellä kuvatut toimenpiteet eivät maan nykyiselle hallitukselle riittäneet. Se ajaa rajuja heikennyksiä työttömyysturvaan. Jos ne olisivat olleet todellisuutta 1990-luvun alkupuolella, työttömät olisivat pudonneet perusturvan varaan toteutunutta nopeammin ja suuremmin joukoin. Taloudelliseen ja henkiseen ahdinkoon joutuneiden ihmisten määrä olisi lisääntynyt. Ja se määrä oli kestämätön jo silloin.

Laman opetuksia ei pidä unohtaa. Sosiaaliturva on rakennettava niin, että se antaa työttömille mahdollisuuden selviytyä elämässä eteenpäin ilman kärsimystä ja kohtuuttomia kustannuksia, kunnes uusi työpaikka on löytynyt. Yhteiskunnan tukipolitiikan tehtävänä on rakentaa hyvinvointia. Sen tehtävänä ei ole tuottaa pahoinvointia tai toimenpiteitä, jotka kohottavat pahoinvoinnin riskiä.