Luonto on aina antelias

MILLA VILJAKAINEN

Koneenvalvoja
Thermo Fisher Scientific Oy
Joensuu

– Metsä on terapiaa. Siellä nollautuu kaikki – saa kulkea rauhassa, ajatella omia ajatuksiaan. Mitä parhain vastapaino työlle meluisassa hallissa, joensuulainen Milla Viljakainen kiteyttää.

Keskeytymätön kolmivuorotyö Thermo Fisher Scientificissä koneenvalvojana vaatii huolellisuutta ja tarkkuutta. Ruiskuvalukone nakuttaa lääketeollisuuden tarvikkeita. Niitä Viljakainen valmistaa, tarkastaa ja loppupakkaa  kolmivuorotyönä. Jahka vapaapäivät koittavat, auton keula kääntyy Juuan korpimaisemiin.

– Nuorena ei aina ollut suurinta herkkua lähteä metsään ötököiden syötiksi. Vaan sinne se oli lähdettävä äidin kanssa. Äiti poimi marjat ja sienet, niin oli tehnyt jo mummokin.

Nyt aikuisena Viljakainen on onnellinen saamastaan perinnöstä. Sienestys on harrastus, jota odottaa joka vuosi yhtä innokkaasti.

”SIENIÄ NIIN ETTÄ LIVETTÄÄ”

– No kyllä löytyi! Sieniä oli kuin tarjottimella, vaikkei metsä ollut entuudestaan tuttu.

Viljakainen viittaa tämän jutun kuvaustilanteeseen. Hän valikoi sopivan kuvauspaikan silmättyään puustoa auton ikkunasta.

– Kantarelleja oli niin että livettää, torppaa Viljakainen luulot lavastuksesta.

Vuosikymmenten kokemuksella sienestäjän silmästä on tullut tarkka. Kantarellikeitaan tunnusmerkeiksi taitaja mainitsee sekametsän, sammalikon, heinikon ja kosteikon. Polkujen varsiakin kannattaa tarkkailla.

Viljakaisen sienikoriin valikoituu keväisin myös korvasieniä. Niitä hän lähtee katsastelemaan toukokuun tuntumilla hiekkapohjaisilta hakkuualueilta. Tatteja kasvaa varmimmin kuusikoissa ja männiköissä. Tänä vuonna niitä on Juuasta löytynyt perin harvakseltaan.

Suolasienistä Viljakaisen suosikki on haaparousku. Vuoden sato on ollut mainio. Mustatorvisieniä konkarisienestäjä halajaa, mutta tutuimmissa maastoissa niitä ei tunnu kasvavan. Sienikauden lopun herkkuja suppilovahveroita puolestaan löytyy hyvinkin.

Neuvo sienestäjille kuuluu, että kerätä kannattaa vain niitä lajeja, jotka varmuudella tunnistaa. Harkiten on laajentunut myös Viljakaisen sienivalikoima. Viime vuonna kattaukseen tuli mukaan huhtasieni.

– Huhtasieni on hyvä maastoutuja ja erinomainen ruokasieni. Se näyttää vähän korvasieneltä, mutta on malliltaan hiippalakkinen.

SIEDÄTYSHOITOA

Sienestysreissut ovat mitä parhainta hyötyliikuntaa. Askelia tulee valtavasti, tasapainotreeni vaihtelevissa maastoissa on vertaansa vailla.

– Tulee lihaskuntoakin vahvistettua, kun retken päätteeksi ne täydet korit on kannettava sieltä metsästä poiskin.

Niin uskomattoman paljon hienoja asioita ja elämyksiä kuin metsä tarjoaakaan, hyttyset, mäkäräiset, hirvikärpäset, punkit ja kottaraisen kokoiset paarmat koettelevat sienestäjän kärsivällisyyttä. Pitkälahkeista ja hihaista ylle, vaikka kuumakin olisi. Lopun edestä hyttysmyrkkyä.

– Niitäkin tarvitaan, vaikka siedätyshoitoa on metsäreissuilla saanut näinkin pitkään. Tänä vuonna ostin varalta hirvikärpästakin. Kun hirvien kulkupaikoille osuu, saa kärpäsiä nyppiä itsestään koko ajan. Tänä vuonna harmia on ollut eritoten mäkäristä, jotka tuppaavat silmiin. Pitää ehkä hommata suojalasit.

KURKISTUS PUUN TAKAA

Milla Viljakainen tuntee lähimetsänsä. Yhden kerran jo vuosikymmeniä sitten hän kertoo eksyneensä, kun pimeys verotti suuntavaistoa. Pohjanpystykorva Allu ja äiti löysivät eksyneen läheltä mökkiä.

Napsun verran jännittävämpi oli tilanne, kun Viljakainen yhtenä illansuuna päätti lähteä tarkistamaan läheisen hakkuuaukean korvasienitilannetta. Reitti oli kivikkoinen, joka askelta piti katsoa.

– Sitten asiakseen ryhdyin katsomaan maisemia. Siellä edessä se aukkokin jo häämötti. Mitä muuta näkyi… kaarre, puita, tumma hahmo… Siis tumma hahmo! Karhu se sieltä kurkki puun takaa, yhtä hölmönä kuin minä sitä. Poikasia ei näkynyt, arvelin, että jos vielä kännykällä kuvan otan. Vaan sitten lähti karhu laukalle. Otin minäkin sukkelat jalat alle.