Eläkkeiden kirjava maailma

Lopulta esitys hyväksyttiin. Sen tuki parlamentissa kuitenkin hupeni vähitellen. Presidentti Emmanuel Macron käytti lain sallimaa, harvoin käytettyä tapaa ohittaa parlamentti päätöksenteossa.

Muutos ei tunnu eurooppalaisittain rajulta. EU-maissa 65 vuotta on yleinen eläkeikä. Moni maa on kuitenkin nostanut tätä 67 vuoteen tai jo päättänyt tulevasta nostosta. Me ihmiset elämme kaikkialla yhä pidempään.

Mekaaninen eläkeikään tuijottaminen ei ole koko totuus. Oleellista on, kauanko eläkkeellä ehtii olla ja onko silloin vielä terve. Etelä-Afrikassa miesten keskimääräinen eläkkeelle siirtymisen ikä on 60, mutta odotettavissa oleva elinikä on 62,2 vuotta.

Monessa maailman maassa eläkeikä on teoriaa: surkea eläke pakottaa jatkamaan työntekoa.

Japanissa taas miehet siirtyvät eläkkeelle 65-vuotiaana, mutta elävät 81,5-vuotiaiksi. Eläkkeellä he ovat 16 vuotta. Japanilaisnaiset ehtivät olla eläkkeellä keskimäärin 22 vuotta. Suomalaismiehet ovat  eläkkeellä keskimäärin 14 vuotta ja naiset 19 vuotta.

Monessa maailman maassa eläkeikä on teoriaa: surkea eläke pakottaa jatkamaan työntekoa. Vanhenevan väestön maissa työvoimapula saa eläkkeellä olevat jatkamaan töissä.

Tutkijat puhuvat jäljellä olevista terveistä elinvuosista. Niihin ja elinvuosiin yleensäkin vaikuttavat vahvasti ammatti ja elintavat. Maasta riippumatta työntekijäammateissa elämä jää usein lyhyemmäksi kuin akateemisissa ammateissa. Työ voi olla vaarallista, raskasta tai kuluttavaa. Runsas alkoholin käyttö lisää kuolleisuutta.

OECD:n 38 jäsenmaan tilaston mukaan pisimpään terveistä eläkevuosista nauttivat miehistä ranskalaiset, luxembourgilaiset ja belgialaiset. Suomi on sijalla 13 ja viimeisinä tulevat Meksiko sekä Kolumbia. Yhdysvallatkin on listan loppupäässä.

Naisten tilasto on samankaltainen, mutta heille Yhdysvallat jää toiseksi heikoimmaksi maaksi ennen Meksikoa. Maan rikkaus ei yksin auta. Kaikki riippuu siitä, keiden hyväksi sitä käytetään.

Vähemmän palkkaa ja enemmän työtä

Saksassa ay-liikettä lähellä oleva WSI-tutkimuslaitos vertasi työehtosopimusta noudattavia yrityksiä ilman sopimusta toimiviin. Jälkimmäisissä ansiot ovat keskimäärin 11 prosenttia pienemmät ja työaika 54 minuuttia pidempi viikossa.

Vuonna 2000 työehtosopimus kattoi 68 prosenttia Saksan yritysten työntekijöistä, vuonna 2021 vain 52 prosenttia. Vähiten sopimuksia on maan itäosissa. Niissä palkanmenetyksetkin ovat suurempia, kuten Brandenburgin osavaltiossa 15 prosenttia.

Ilman työehtosopimusta olevissa yrityksissä on ahkeroitava maaliskuulle asti, jotta saa sopimusta noudattavien yritysten työntekijöiden edellisvuoden tulot.

Isoin ero työajassa oli Baden-Württembergin osavaltiossa. Siellä ilman sopimusta olevat saivat paiskia puolitoista tuntia eli 87 minuuttia pidempään töitä viikossa kuin työehtosopimuksen kattamat kollegat.

Ahdistelusyytös johti eroon

Tanskassa ammattiliittojen keskusjärjestö FH:n puheenjohtaja Lizette Risgaard erosi tehtävästään. Syynä oli kymmenen tapausta, joissa Risgaardin väitettiin kosketelleen nuoria miehiä sopimattomalla tavalla.

Risgaard pyysi anteeksi ja sanoi, että hänen käyttäytymisensä on voitu kokea rajoja ylittäväksi. Se ei ole koskaan ollut tarkoitukseni, hän sanoi.

Ay-liike ja yhteinen kamppailumme ovat aina olleet minulle etusijalla, Risgaard kirjoitti Facebookissa. Siksi hän koki eron välttämättömäksi syntyneen kuohunnan jälkeen.

FH on 1,4 miljoonan jäsenen keskusjärjestö. Risgaardin nähtiin kuuluneen maan vaikutusvaltaisimpiin ihmisiin.