”Opiskelu on kuin hyvin rasvattu kone, kun on oma-aloitteinen ja uskaltaa kysyä”

Hitsauksen ja työstökoneiden äänet hallitsevat äänimaisemaa Lahdessa Koulutuskeskus Salpauksen kone- ja tuotantotekniikan tiloissa, kun opiskelijat harjoittelevat työelämässä tarvittavia taitoja.

Käsikäyttöisen sorvin äärellä harjoitustyötä tekee opiskelija Aarne Alanen. Metallikappale pitää työstää haluttuun mittaan ja toleranssi on 0,002 millimetriä. Alanen mittaa kappaletta mikrometrillä ja toteaa sen olevan toleranssissa.

– Kyhäilen taidot kasaan, että pääsee oppisopimuksella yritykseen, Alanen kertoo.

Syventäviä opintoja aloitteleva Alanen kertoo, että seuraavaksi vuorossa on perehtyminen tietokoneohjattuun CNC-koneistukseen.

– Käsillä tekeminen on hauskempaa, mutta ala on tietokoneilla tekemistä, Alanen sanoo.

Käsillä tekeminen on hauskempaa, mutta ala on tietokoneilla tekemistä.

Opettajat ja opintojen olosuhteet kaikkinensa saavat häneltä kiitosta.

– Opiskelu on kuin hyvin rasvattu kone, kun on oma-aloitteinen ja uskaltaa kysyä, Alanen sanoo.

Kone- ja tuotantotekniikka oli Alasen ykkösvaihtoehto, sillä koneistusala on mielenkiintoinen.

– Palkkataso on hyvä ja yrittäjyysmahdollisuudet kiinnostavat.

ERILAISIA OPPIJOITA

Lehtori Antti Myllärinen seuraa Alasen työskentelyä sivusta ja kertoo, että rauhallisuus on tärkeää työstökoneiden kanssa, sillä laitteiden voimat voivat olla tappavia.

– Matemaattiset taidot ja kolmiulotteinen hahmotuskyky ovat tärkeitä. Ilman niitä on hankalaa, Myllärinen toteaa alan vaatimuksista.

Opiskelijoiden tuen tarpeen tunnistaminen on opettajan ominaisuus, joka kehittyy kokemuksen karttuessa. Myllärinen kertoo, että suomen kieli on useille opiskelijoille haaste, jonka yli päästään käyttämällä aikaa.

– Jokainen on erilainen oppija, Myllärinen sanoo.

Tietokoneohjatun työstökoneen parissa ovat opiskelijat Rasmus Nieminen ja Roope Laesvaara. Nieminen työstää harjoitustyönä metallisia shakkinappuloita. Nyt valmistuu hevonen.

Nieminen kertoo valmistuvansa syksyllä 2023 levyseppähitsaajaksi ja koneistajaksi.

– Alalla on hyvät työllistymismahdollisuudet, enkä halunnut lukioon, Nieminen kertoo perusteet opiskelualan valintaan.

Laesvaara kertoo lähtevänsä kesällä armeijaan, joten opintojen valmistuminen siirtyy vuodella. Koneistajan työ on hänellä kiikarissa, mutta hitsarin paperitkin sisältyvät suunnitelmiin.

Nieminen ja Laesvaara pitävät Salpauksen opiskeluympäristöä toimivana.

– Täällä oppii koneiden käyttöä laidasta laitaan, Laesvaara sanoo.

– Välineet on, mutta niitä ei aina löydy, Nieminen sanoo ja viittaa siihen, että opiskelijat eivät aina palauta välineitä paikoilleen.

VAUHTI KIIHTYNYT

Kone- ja tuotantotekniikan tiloissa on 40 työpistettä hitsauksen harjoitteluun. Kipinät kestävän verhon takaa löytyy opiskelija Markus Terho, joka aloitti opinnot alkuvuonna 2023.

– Näitä saa tehdä niin paljon kuin haluaa, Terho sanoo ja näyttää harjoitustöissä syntyneitä metallikappaleita.

Koneistus on hänen ykköskiinnostuksensa, mutta opiskelu ei ole ehtinyt vielä siihen vaiheeseen.

– Opintoja on vielä paljon edessä, ei ole kiire, Terho sanoo.

Hän valitsi opintoalansakin rennolla otteella.

– Metallijuttuja halusin osata ja jotenkin päädyin tänne, Terho sanoo.

Lehtori Sauli Hakala on tehnyt opettajan töitä 1980-luvun lopulta saakka.

– Meillä on täällä siistit ja toimivat tilat, Hakala sanoo.

Hänen kokemuksensa on, että vuosien mittaan opintojen tahtia on kiihdytetty, minkä seurauksena yrityksiin lähtee nykyisin töihin myös raakileita tekijöitä.

– Toinen oppii käsillä tekemisen, mutta toinen ei millään, sanoo lehtori Tiina Pekurinen.

Pekurinen pohtii, että kone- ja tuotantotekniikan perusasiat pysyvät ajan mittaan melko muuttumattomina, mutta työpaikat ovat monenlaisia.

– Isoissa tehtaissa työntekijät tekevät yhtä tai kahta vaihetta, pienemmissä työ on moniosaamista, Pekurinen sanoo.

TYÖT EIVÄT LOPU

Muovintyöstöpuolella lehtori Asko Hänninen kertoo, että opinnoissa käytettävä muovi on peräisin Salpauksen keittiöstä. Ruokaa tulee keittiöön muovisangoissa, jotka rouhitaan raaka-aineeksi.

Hänninen kertoo, että Päijät-Hämeestä löytyy muoviteollisuutta, joten alan osaajille on kysyntää. Salpauksen opetusympäristön hän arvioi monipuoliseksi.

– Täällä on suuri osa yleisimmistä muovityöstölaitteista, Hänninen sanoo.

Opiskelija Kati Roihas viimeistelee 3D-tulostimella valmistettua muovipurkkia. Tammikuussa 2023 opinnot aloittanut Roihas valitsi kone- ja tuotantotekniikan, sillä käsillä tekeminen on tuttua ja metalliala kiinnostaa.

– Hyvin on mennyt. Paljon olen oppinut uutta, Roihas sanoo.

Työpaikkojen arkea on nähty opintojen osana tehdyllä yritysvierailulla. Roihaksen suunnitelmissa on valmistua kahdessa vuodessa ja työllistyä kone- tai automaatioasennukseen.

– Työt eivät lopu tältä alalta, Roihas sanoo.

Perusta kunnossa, toteutus ontuu

Tekniikan alojen ammatillisen koulutuksen tilanne on nyt monilla mittareilla hyvä. Opiskelijat, oppilaitokset ja yritykset ovat pääosin tyytyväisiä tilanteeseen.

Tyytyväisyydestä huolimatta moni opiskelija valmistuu työttömäksi, vaikka tekniikan aloilla kärsitään työvoimapulasta.

Viime vuosina keskimäärin 60 prosenttia tekniikan aloilta valmistuneista on töissä vuoden päästä valmistumisesta. Vastaavasti noin neljännes on työttömänä, ja loput muun muassa jatko-opinnoissa ja varusmies- tai siviilipalveluksessa.

Nämä tiedot käyvät ilmi Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja Mika Tammilehdon tekemästä selvityksestä Teknologiaosaamisella tulevaisuuteen – tekniikan alojen ammatillisen koulutuksen palvelukykyselvitys.

Maaliskuussa 2023 julkaistun selvityksen tilasivat Teknologiateollisuus ry, Teollisuusliitto ja 25 ammatillisen koulutuksen järjestäjää.

– Suuri osa oli tyytyväisiä koulutuksen laatuun, mutta työllistymisen tulokset eivät ole hyviä. On vähän hämmentävää, mistä se johtuu, Tammilehto sanoo.

Tekniikan aloilta työllistytään heikommin kuin kaikilta ammatillisen koulutuksen aloilta keskimäärin. Kun kaikki alat otetaan huomioon, vuoden kuluttua valmistumisesta 69 prosenttia on töissä.

Yksi keino parantaa työllistymistä on pyrkiä varmistamaan, että tekniikan aloille tulee opiskelijoita, jotka aidosti haluavat alan töihin.

– Pitää lisätä tietoa ja mahdollisuuksia tutustua siihen, mitä nykyaikainen teollisuus on.

Tammilehto korostaa, että puhuttaessa ammatillisesta koulutuksesta kyse ei ole vain nuorten koulutuksesta. Työelämän nopea muutos esimerkiksi digitalisaation myötä luo paineita myös aikuisten ja työssä olevien osaamisen kehittämiseen.

PERUSASIAT PAREMMIN

Tammilehdon johtopäätös on, että koulutusjärjestelmää ei tarvitse lähteä rakentamaan uusiksi, mutta järjestelmän sisällä riittää kehitettävää.

– Paljon on tekemistä, mutta paljon on tehtävissä. Perusasiat pitää tehdä paremmin.

Selvityksessä käytettiin laajaa olemassa olevaa tilastotietoa, mutta myös oma tiedonkeruu oli keskeisessä roolissa. Selvityksessä pidettiin seitsemän alueellista työpajaa.

– Kutsuttiin yrityksiä, ammatillisen koulutuksen edustajia ja muita sidosryhmiä tulevaisuustyöpajoihin. Käytiin keskustelua ja mietittiin tulevaisuutta. Vuoropuhelu tuotti mielenkiintoista tietoa, Tammilehto kertoo.

Oppilaitosten ja yritysten yhteistyö on yksi kehittämiskohde. Yhteistyö on erityisen tärkeää silloin, kun opiskelijat tulevat yrityksiin oppimaan työpaikalla.

– Tuli viestiä, että opiskelijat vain tulevat ja ovat yrityksen kontolla. Yritykset kaipasivat enemmän opetushenkilöstön apua.

TEKNIIKAN ALAT

Selvityksessä keskityttiin seuraavien tekniikan alojen ammatilliseen koulutukseen:
• Elektroniikka ja automatiikka
• Kone-, energia- ja sähkötekniikka
• Mekaniikka ja metalliala, moottoriajoneuvo-, laiva- ja lentokonetekniikka
• Tietojenkäsittely- ja tietoliikenne (ICT)
• Sähkö ja energia

Osapuolien tulee olla samalla sivulla, jotta opiskelija saa tarvitsemansa henkilökohtaisesti räätälöidyn tuen työssäoppimiseen.

– On luottamuskysymys, että työpaikka ja oppilaitos tietävät, että toinen hoitaa hommansa, Tammilehto sanoo.

Muuttuviin osaamistarpeisiin vastaaminen on tärkeää koko suomalaisen teollisuuden näkökulmasta.

– Yrityksillä on kova halu olla mukana. Monille tämä on kriittinen kysymys.

Yritysten ja oppilaitosten yhteistyö voi parhaimmillaan parantaa sekä hetkessä reagointia että pidemmän aikavälin suunnittelua. Tammilehto pohtii, että yrityksillä on paras tieto tämän hetken tarpeista ja oppilaitoksilla on mahdollisuus katsoa pidemmälle tulevaisuuteen.

HUOLTA RESURSSEISTA

Ammatilliseen koulutukseen käytetään vuosittain noin kaksi miljardia euroa. Kaikkiaan ammatillisen koulutuksen tarpeen arvioidaan tulevina vuosina laskevan, mutta tekniikan aloilla tarve on kasvamaan päin.

Oppilaitokset ovat huolestuneita tulevien vuosien rahoituksen riittävyydestä. Yksi merkittävä kuluerä tekniikan aloilla on konekannan pitäminen ajan tasalla. Teollisuuden koneet ovat isoja investointeja koulutuksen järjestäjille.

Valtaosa koulutuksen järjestäjistä ilmoitti, että on vaikea saada osaavia opettajia.

Myös osaavan opetushenkilökunnan riittävyys on ongelma tekniikan aloilla. Selvityksen mukaan tällä hetkellä 83 prosenttia opettajista täyttää kelpoisuusehdot.

– Kun alalla on hyvä suhdanne, yksityinen sektori vetää osaajia. Valtaosa koulutuksen järjestäjistä ilmoitti, että on vaikea saada osaavia opettajia.

Tammilehto arvioi, että nykyisen tasoisella rahoituksella on mahdollista pärjätä tulevaisuudessa, kun se käytetään järkevästi.

– Rahasta pitää saada enemmän irti.

HUOMIO HENKILÖKOHTAISTAMISEEN

Ammatilliseen koulutukseen tulevien opiskelijoiden taso on kirjava. Osa pystyy toimimaan itsenäisesti ja oppimistulokset ovat hyviä, mutta osalle perusasiat, kuten lukeminen ja laskeminen, ovat haasteita. Peruskoulun oppimäärän paikkaaminen on vaikeaa ammatillisessa koulutuksessa.

– Ylipäätään osaamisen tasoon pitää kiinnittää huomiota. Opetusta ja ohjausta pitää pystyä kohdistamaan enemmän opiskelijoille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Suomessa työikäisen väestön määrä on laskussa, joten työvoimaa tullaan tarvitsemaan myös ulkomailta. Tämäkin haastaa koulutusjärjestelmää, sillä opiskelijoiden kirjo näyttää kasvavan entisestään.

– Tilanne korostaa henkilökohtaistamista, eli että pystytään tunnistamaan, mistä pisteestä opiskelija lähtee liikkeelle ja mikä on tavoite, Tammilehto sanoo.

Koulutuksen resurssien jako on iso yhteiskunnallinen kysymys

Koulutuskeskus Salpauksen opetusalajohtaja Risto Salmela kertoo, että Teknologiaosaamisella tulevaisuuteen – tekniikan alojen ammatillisen koulutuksen palvelukykyselvitys vahvisti olemassa olevia käsityksiä.

Työelämäpalvelut on määritelty Salpauksen yhdeksi strategiseksi kulmakiveksi, mutta yritysten kanssa tehtävässä yhteistyössä on vielä parantamisen varaa.

– Se on yksi kehittämisen paikka, että opettajat ja työpaikkaohjaajat olisivat mahdollisimman paljon tekemisissä. Pyrimme tekemään kumppanuussopimuksia ja kannustamme yrityksiä ottamaan oppisopimusopiskelijoita, Salmela kertoo.

Nykyisin yritykset käyvät oppilaitoksessa paikan päällä kertomassa toiminnastaan ja tarjolla olevista töistä. Oppiminen aidossa yritysympäristössä on merkittävä osa opintoja.

– Soisi, että yritykset olisivat enemmänkin mukana kumppanuuksissa, mutta pienemmillä yrityksillä arki vie resurssit.

Tekniikan aloilla on töitä tarjolla Lahden seudulla ja työt ovat kohtuullisesti palkattuja.

Soisi, että yritykset olisivat enemmänkin mukana kumppanuuksissa, mutta pienemmillä yrityksillä arki vie resurssit.

– Toivottaisiin, että tekniikan aloille tulisi enemmän opiskelijoita, Salmela sanoo.

Opettajien löytäminen ei ole helppoa. Salpauksessa esimerkiksi sähköalan opettajista on huutava pula. Yritykset haalivat paljon tekniikan alojen osaajia.

– Palkassa ei voida kilpailla, ja opettajuus on haaste, jos siitä ei ole kokemusta.

RESURSSEJA TARVITAAN JATKOSSAKIN

Salpauksessa tekniikan alojen vuonna 2018 valmistuneet opetustilat ja opetuksessa käytettävät koneet ovat ajan tasalla, joten työelämän vaatimuksiin pystytään vastaamaan kohtalaisen hyvin, opetusalajohtaja arvioi.

Yritysten ja opiskelijoiden tarpeisiin pitää pystyä vastamaan jatkossakin, mutta esimerkiksi jokainen uuden koneen hankinta on iso ponnistus.

– Koneistuspuolella koneet ovat valtavan kalliita. Yksi työstökeskus maksaa 150 000–200 000 euroa, Salmela kertoo.

Hän pohtii, että valtiovalta voisi ottaa huomioon alojen opetuskaluston hintaerot ja kompensoida kalliiden alojen hankintoja. Resurssien kohdentaminen eri aloille on kysymys, johon ei ole suoraviivaisia vastauksia.

– On iso yhteiskunnallinen kysymys, suunnataanko resurssia esimerkiksi tekniikan aloille ja miten arvotetaan kulttuurialoja suhteessa tekniikan aloihin.

YHTEISKUNTAAN EI UMPIPERIÄ

Valtiovarainministeriö ehdotti keväällä 2023, että säästösyistä iso osa kolmevuotisista ammatillisista perustutkinnoista lyhennettäisiin kaksivuotisiksi.

– Herättää ristiriitaisia ajatuksia, että lähdettäisiin lyhentämään tutkinnon pituutta kategorisesti, Salmela sanoo.

Hän muistuttaa, että jo nykyään opintoja räätälöidään opiskelijoiden tilanteen ja tarpeen mukaan, joten opinnot eivät tänäkään päivänä ole määrämittaisia.

Herättää ristiriitaisia ajatuksia, että lähdettäisiin lyhentämään tutkinnon pituutta kategorisesti.

Salpauksessa opiskelee vuosittain noin 13 000 henkeä, josta kaksi kolmesta tulee jatkuvan haun kautta. Kolmannes tulee suoraan peruskoulusta.

Ammatillisten opintojen lyhentäminen myös rajaisi jatko-opintomahdollisuuksia.

– Umpiperää ei pitäisi tehdä. Se ei olisi hyvä asia yhteiskunnan näkökulmasta.

TUKEA ELÄMÄNHALLINTAAN

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoiden elämänhallinnan ongelmat ovat iso haaste oppilaitoksille. Asia koskee sekä peruskoulusta tulevia että varttuneempia.

– Opiskelijoilla on elämänhallinnan ongelmia tosi paljon kaikilla aloilla.

Salpaus pyrkii vastaamaan ongelmiin tarjoamalla opojen, kuraattoreiden ja psykologien palveluja. Kampuksella on myös Päijät-Hämeen hyvinvointialueen terveydenhoitaja.

Peruskoulusta tulevilla opiskelijoilla voi olla ongelmia perusasioissa, kuten lukemisessa ja matematiikassa. Ammatillisessa koulutuksessa onkin ensiarvoisen tärkeää, että opiskelijan tilanne tunnistetaan ja opinnot suunnitellaan sen mukaan.

– Opiskelijoiden hyväksi tätä tehdään. Meillä on yhteiskunnallinen vastuu, että saamme opiskelijat valmistumaan ja yhteiskuntakelpoisiksi, Salmela sanoo.

Yritystenkin pitää olla aktiivisia

Teollisuusliitto oli mukana tilaamassa tekniikan alojen koulutuksen tilannetta kartoittanutta selvitystä.

Ammatillisen koulutuksen asiantuntija Kari Hyytiä Teollisuusliitosta kertoo, että alojen työvoimapula loi tarpeen selvitykselle.

– Ongelma lähtee siitä, että yritysten käyttöön ei tule hyvää työntekijäainesta tarpeeksi. Puutteita on lähdetty selvittämään, Hyytiä kertoo.

Korkean teknologian osaaminen ja vientialat ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita. Tekniikan alojen työvoimapuola on siis iso yhteiskunnallinen kysymys.

– Työvoiman tarve vain kasvaa, kun suurten ikäluokkien rippeetkin poistuvat työelämästä.

HAASTEITA RIITTÄÄ

Vuoden 2018 alusta voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi muun muassa yhdisti nuoriso- ja aikuisopinnot. Hyytiä katsoo, että iso uudistus ei ole vielä maalissa.

– Reformi tehtiin, mutta ammatillinen koulutus ei vielä pelaa, miten sen pitäisi pelata, Hyytiä sanoo.

Opettajapula on yksi opetuksen laatua ja yritysyhteistyötä jarruttava tekijä.

– Hyvä opettaja, joka tuntee alueen elinkeinoelämän, on arvokas oppilaan työllistymisenkin kannalta.

Hyvä opettaja, joka tuntee alueen elinkeinoelämän, on arvokas oppilaan työllistymisenkin kannalta.

Teollisuusliitto on tyrmännyt valtiovarainministeriön ehdotuksen ammatillisten opintojen lyhentämisestä. Säästösuunnitelmat ovat hankalia tekniikan aloille, joissa koulutustarve on kasvussa.

– Uhkana on rahoituspohjan rämettyminen. Jos valtiovalta alkaa säästää, samasta potista kilpailevat yliopistot, ammattikorkeakoulut ja ammatillinen koulutus.

ASENNE KUNTOON

Terästäytymisen varaa on myös yrityksissä. Hyytiä peräänkuuluttaa, että osaaminen pitäisi ottaa keskeiseksi osaksi yritysten strategioihin. Osaavien tekijöiden passiivinen odottelu tuskin kantaa hedelmää.

– Oppiva organisaatio näkyy ulospäin ja on vetovoimatekijä.

Oppilaitosten ja yritysten yhteistyö on yksi ratkaisun avain työvoimapulan torjunnassa. Esimerkiksi oppisopimuskoulutusta voidaan tehostaa.

– Se on oikea suuntaus, että opitaan aidossa työympäristössä.

Oppivassa organisaatiossa työpaikkaohjaajat ja koko työyhteisö pitävät huolta uusista työntekijöistä.

Hyytiä on havainnut esimerkkejä yritysten asennevammasta. Joissain yrityksissä saatetaan ajatella, ettei laiteta panoksia koulutukseen, koska valmis osaaja saattaa lähteä oppisopimuksen jälkeen kilpailijan leipiin.

TIETOA VALINTOJEN TUEKSI

Opintojen valmistumisen ja työllistymisen takana ovat myös motivaatioon liittyvät tekijät. Tulokset paranevat, jos tekniikan aloille hakeutuu opiskelijoita, joilla on realistinen käsitys alasta.

– Mielikuvat ovat edelleen vääristyneitä, Hyytiä sanoo.

Olisi tärkeää, että tekniikan aloista jaetaan tietoa hyvissä ajoin peruskoulussa. Teknisen työn vähennys peruskoulussa ei ole palvellut tätä tavoitetta. Jos aloista ei ole tietoa, on hankala tehdä motivoituneita valintoja ammatilliseen koulutukseen haettaessa.

Järjestelmä on hyvä, mutta heikkoja kohtia pitäisi kehittää.

– Kiinnostuttaisiin jo peruskouluiässä tekniikan aloista. Ei vain ajauduttaisi aloille kaveripiirin mukana, Hyytiä kuvailee toivottavaa tilannetta.

Hän arvioi, että tekniikan alojen koulutuksesta tehty selvitys antaa realistisen kuvan nykytilanteesta.

– Järjestelmä on hyvä, mutta heikkoja kohtia pitäisi kehittää.

Lue lisää:
Hannu Siltala: Ammatillisen koulutuksen resurssit turvattava seuraavalla hallituskaudella (Tekijä 20.3.2023)
Kari Hyytiä: Koulutus mukaan yritysten strategioihin (Tekijä 14.2.2023)
Mihin menet, ammatillinen koulutus? ”Oppisopimus oli onnenpotku”, sanoo maatalouskoneasentaja Elina Kinnunen (Tekijä 19.8.2020)