Amma­til­lista koulu­tusta pitää vahvistaa

Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen resurs­sien lisää­mi­nen on teho­kas tapa vastata yrityk­siä vaivaa­vaan työvoi­ma­pu­laan ja osaa­mis­va­jee­seen. Pitkä­jän­tei­nen ja laadu­kas amma­til­li­nen koulu­tus on kuin lait­taisi rahaa kansa­kun­nan osaa­mis­pank­kiin. Se alkaa tuot­taa korkoa pääomalle heti, kun uudet osaa­jat pääse­vät töihin.

Tehok­kuu­den tavoit­te­lussa ei kuiten­kaan pidä sortua lyhyt­nä­köi­siin ratkai­sui­hin, kuten julki­suu­dessa esiin nostet­tuun amma­til­li­sen koulu­tuk­sen lyhen­tä­mi­seen kolme­vuo­ti­sesta kaksi­vuo­ti­seksi. Toimen­pide oletet­ta­vasti nopeut­taisi amma­til­li­sesti koulu­tet­ta­vien ikäluok­kien siir­ty­mistä työelä­mään. Kysee­na­laista on, minkä verran työn tarjonta pidem­mällä aika­vä­lillä lisään­tyisi niin, että sillä vastat­tai­siin yritys­ten työvoima- ja osaamistarpeisiin.

Voi olla, että tavoi­teltu piris­tys­ruiske jäisi laihaksi. Hait­ta­vai­ku­tuk­set tuli­si­vat kuiten­kin olemaan merkit­tä­viä ja pitkäaikaisia.

Ensim­mäi­nen ongelma on se, että työuralla pärjää­mi­sessä tarvi­taan taitoa oppia uusia asioita, mutta päte­viä opis­ke­lu­tai­toja ei parin vuoden pika­kou­lu­tuk­sella saavu­teta. Ilman opis­ke­lu­tai­toja olevat ihmi­set ovat heikossa asemassa, jos mieli­vät kehit­tyä amma­til­li­sesti tai hakea uutta työtä. Erityi­sen heikossa asemassa he ovat, jos joutu­vat työt­tö­mänä työn­ha­kuun. Yrityk­set kaipaa­vat puoles­taan amma­til­li­sesti perus­kou­lu­tet­tu­jen työn­te­ki­jöi­den lisäksi myös erityis­osaa­jia. Niiden keinot henki­lös­tö­kou­lu­tuk­sessa ja eten­kin erityis­osaa­jien koulut­ta­mi­sessa ovat kuiten­kin vähäi­set, jos työn­te­ki­jöillä ei ole tarvit­ta­via oppimistaitoja.

Työuralla pärjää­mi­sessä tarvi­taan taitoa oppia uusia asioita.

Toinen ongelma aiheu­tuisi siitä, että elämässä pärjää­mi­sessä ja yhteis­kun­taan osal­lis­tu­mi­sessa tarvi­taan yleis­si­vis­tystä. Tarvit­semme tietoa ja taitoa, minkä varassa voimme aset­taa asioita ja tapah­tu­mia mitta­suh­tei­siinsa. Tarvit­semme osaa­mista, johon noja­ten voimme suun­ni­tella, toteut­taa ja arvioida arki­sia valin­to­jamme. Yksi osa tätä koko­nai­suutta on kaik­kien tarvit­sema media­lu­ku­taito. Kaksi­vuo­ti­sella amma­til­li­sella koulu­tuk­sella ei näihin tarpei­siin vastat­taisi siksi, että lyhen­tä­mi­nen tapah­tuisi nime­no­maan yleis­si­vis­tä­vän opetuk­sen karsimisella.

Kolman­neksi typis­tetty amma­til­li­nen koulu­tus tarkoit­taisi jatko­kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sien olen­naista heiken­ty­mistä tai jopa menet­tä­mistä. Ajatus ikäluok­kien jaka­mi­sesta jo nuorena niihin, joilla on mahdol­li­suus yleis­si­vis­tä­vään koulu­tuk­seen ja jatko-opin­toi­hin ja niihin, joilla tätä mahdol­li­suutta ei ole, on karmea. Se tarkoit­taisi uuden jako­lin­jan vetä­mistä yhteiskuntaamme.

Pitkä­jän­tei­nen amma­til­li­seen koulu­tuk­seen panos­ta­mi­nen on erin­omaista koulutus‑, elin­keino- ja yhteis­kun­ta­po­li­tiik­kaa. Tasa-arvo on myös mahdol­li­suuk­sien tasa-arvoa. Siitä täytyy pitää nuor­ten ja aikuis­ten koulu­tuk­sessa kiinni.