Ajassa
VÄITTÄJÄT: Pelastaako some järjestötyön?
Sosiaalinen media auttaa ammattiosastoja yhteydenpidossa ja toiminnan pyörittämisessä. Kaikkia some ei kuitenkaan viehätä.
VÄITTÄJÄT
JUKKA TAHVANAINEN
KONEISTAJA
KOMAS OY SASTAMALA
AKI MOISIO
TOIMISTONHOITAJA
TAMPEREEN SEUDUN METALLITYÖNTEKIJÄIN AO. 195
MIKÄ SUHTEESI ON NYKYISIIN ÄLYLAITTEISIIN JA SOSIAALISEEN MEDIAAN?
JUKKA TAHVANAINEN: Käytän niitä hyvin vähän. Ei minulla ole niille aikaa, en ole kiinnostunut laitteista ja sosiaalisesta mediasta. Minulla on kyllä Facebook-profiili, mutta käyn siellä ehkä kerran kuukaudessa. Sähköpostia käytän silloin tällöin. En kaipaa someen, vaikka muut ovatkin siellä.
AKI MOISIO: Käytän suhteellisen luontevasti kaikkia välineitä, ne ovat nykypäivää. Tien päälläkin pilvipalveluiden ansiosta kaikki sähköpostit, muistiinpanot ja tiedostot ovat käytettävissä. Facebookissa olen ollut vuodesta 2009. Twitteriin menin, mutta tulin sieltä pois, koska en kokenut saavani siitä lisäarvoa elämääni.
TAHVANAINEN: Minua jotenkin ärsyttää, että kaikki asiat ovat netissä ja kaikki pitäisi hoitaa sitä kautta jollain skypellä. Yritin juuri hoitaa vähän kattavammin omia raha-asioita ja olisin halunnut pankkiin keskustelemaan, mutta siinäkin ohjattiin vain nettiin. Soitin lopulta palvelunumeroon, sieltä kyllä löytyi ammattitaitoinen kaveri, mutta olisin silti hoitanut tärkeitä asioita mieluummin kasvotusten.
KÄYTTÄÄKÖ AMMATTIOSASTONNE SOMEA JÄRJESTÖTYÖSSÄ?
MOISIO: Olen ollut parikymmentä vuotta mukana ay-toiminnassa, muun muassa ammattiosaston sihteerin hommissa. Somen käyttö on ollut luonteva osa arkea siitä asti, kun Facebook yleistyi. Käytämme Facebookia aktiivisesti, ja aiempi osastoni, Toijalan Metalli 169, oli ensimmäisiä ammattiosastoja, jolla oli oma Facebook-sivu. Facebookissakaan ei tietysti tavoita kaikkia, mutta se on yksi väline lisää järjestötyössä. Olisi aika paljon kalliimpaa tehdä jotain lehteä, sen sijaan Facen kautta saa jaettua kuvia tapahtumista sekä muitakin isompia kokonaisuuksia.
TAHVANAINEN: Olen Sastamalan Teollisuustyötekijöiden osasto 345:n sihteeri ja puolikas jäsenhuoltaja. Meillä on nuori puheenjohtaja ja muita nuoria, he käyttävät kyllä Facebookia ja heillä on WhatsAppissa erilaisia ryhmiä. Mutta minä en ole kiinnostunut, en kaipaa sen tiedon äärelle, mitä siellä jaetaan. Voi olla, että jään jostain paitsi, mutta kyllä tarvittava tieto tulee jotain muuta kautta. Facebookissa on muutenkin niin paljon turhaa tietoa, ja minua ottaa päähän sihteerinä se, miten paljon siellä on kielioppivirheitä.
TUOKO DIGITALISAATIO HELPOTUSTA JÄRJESTÖTYÖHÖN?
MOISIO: Se on yksi väline lisää. Jos ennen mentiin turuille ja toreille ja työpaikoille, nyt mennään Meseen, Instaan ja Faceen. Niin kuin ennenkin, on mentävä sinne, missä ihmiset ovat. Some on helppo alusta, ei tarvitse erikseen taittaa, tulostaa ja monistaa tiedotteita. Ei Facebookillakaan kaikkia tavoiteta, mutta se helpottaa, kun työt ja työsuhteet ovat muuttuneet. Ennen 99 prosenttia oli Tampellalla töissä, nyt jäsenet ovat 60 erilaisessa firmassa, ja sen lisäksi keikkatöissä, lomautettuna tai työttömänä.
TAHVANAINEN: Minua häiritsee se, että siellä somessa roikutaan koko ajan. Siellä ollaan liikaa, ja siellä on liian paljon tietoa, joka menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mitä sillä kaikella turhalla tiedolla tekee?
MOISIO: Mutta jos sitä tietoa joskus tarvitsee, se myös jää sinne someen. Sieltä sen voi myöhemmin etsiä, eikä tarvitse soitella viidelle kaverille.
TAHVANAINEN: Mutta mieluummin minä juttelen ihmisten kanssa kasvokkain, kylillä ja kaupoilla, vaikka vähän pidempäänkin. Somessa on paljon sellaista tekstiä, jota ei kestä lukea. Facebookista tulee meiliin jatkuvasti ilmoituksia ja kävin minäkin niitä aluksi kommentoimassa, että ”onpa kiva kuva” ja muuta sellaista. Ei se tuntunut kovin järkevälle.
MIKÄ MERKITYS ON IHMISTEN TAPAAMISELLA, KASVOKKAIN KOHTAAMISELLA?
TAHVANAINEN: Se on hyvin tärkeää. Kasvokkain on paljon vaikeampi myös kieltäytyä vaikkapa jostain tehtävistä. Olen aina jutellut mielellään ihmisten, myös tuntemattomien, kanssa ja olen hyvin ulospäin suuntautunut.
MOISIO: Eri tilanteisiin on eri välineet. Ennen oli kirjeet ja puhelin ja juteltiin kasvokkain. Ei some korvaa ihmisten tapaamista, mutta se on yksi väline lisää järjestötyössä.
VOIKO SOMESTA LÖYTYÄ RATKAISUJA YHTEISÖLLISYYTEEN, JOKA HIIPUU YHTEISKUNNASSA MUUTENKIN?
TAHVANAINEN: Varmaan sillä voisi luoda yhteisöllisyyttä, mutta olen enemmän tapahtumien järjestämisen kannalla. Jäsenistön liikkeelle saaminen alkaa kyllä olla haasteellista.
MOISIO: Somen kautta tavoitetaan eri ihmisiä, myös niitä uusia. Sillä voi madaltaa kynnystä osallistua ensimmäisen kerran kurssille, koulutukseen tai tapahtumaan, kun somen kautta on saanut vähän tietoa, minkä tyylistä toimintaa ja porukkaa osastossa on. Ja kyllä osastojen Facebook-sivulla täytyy olla koko ajan uutta hyödyllistä sisältöä, ei siellä muuten kukaan käy.
TAHVANAINEN: Kyllä minäkin haen internetistä tietoa, ja esimerkiksi sihteerin hommissa etsin paljon asioita Teollisuusliiton sivuilta. Vielä kun aluetoimistolta saisi joskus jonkun kiinni jollain sovelluksella… Sellaisen käyttöä voisin harkitakin.
SUOMALAISET SOMESSA
Älypuhelin on 77 prosentilla suomalaisista. Älypuhelin on suosituin laite internetin käyttöön. Sosiaalisen median käyttö kasvoi 2017 kaikissa ikäluokissa. 70-vuotiaistakin joka neljäs (26 %) käyttää jotain somekanavaa. Pikaviestipalveluiden, kuten WhatsAppin, käyttö älypuhelimella kasvaa vauhdilla. 16–24-vuotiaista jopa 97 prosenttia ja yli puolet 55–64-vuotiaista käyttää niitä. 42 prosenttia suomalaisista lukee blogeja. Säännöllisesti kaikista suomalaisista käyttää:
Facebookia 80 %
YouTubea 70 %
WhatsAppia 67 %
Instagramia 38 %
Twitteriä 19 %
12–17-vuotiaista käyttää Instagramia 80 % ja Snapchatia käyttää 70 %
Työntekijäasemassa olevien joukossa suosituimmat some-kanavat ovat Facebook, YouTube ja Whatsapp, joita kaikkia käyttää noin 70 %.
Lähteet mm. Somecon blogi, Tilastokeskus, Harto Pönkä / Innowise, DNA
Katso video, miten sosiaalisen median rakennelma kestää.
TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO
