Anu Kantola: Verot osallisuutta vahvistamaan

ANU KANTOLA

Helsingin yliopiston viestinnän professori, joka on tutkinut politiikkaa, valtaa, mediaa, journalismia ja globalisaatiota osallistuen aktiivisesti julkiseen keskusteluun näistä aiheista. Kantola on ollut mukana voittamassa Tietokirjallisuuden Finlandiaa. Uraauurtavaa tutkimusta Kantola teki haastatellessaan Suomen rikkainta promillea. Tutkimus julkaistiin Huipputuloiset-kirjana. Kantolan ja työryhmän Kahdeksan kuplan Suomi: Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat oli viime vuonna ehdokkaana Tieto-Finlandian voittajaksi.

Toisen maailmansodan jälkeistä aikaa on kutsuttu ”kultaisiksi vuosikymmeniksi”. Niiden aikana talous kasvoi ja eriarvoisuus väheni.

Saksalaisen keskiluokan kurjistaminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen osoitti, että eriarvo johtaa totalitarismiin ja sotaan. Haluttiin palata tasa-arvoon ja rauhaan. Yhdysvalloissa rikkaiden omaisuuksia verotettiin jopa 80 prosentilla, ja Euroopassa veroilla tasattiin tuloeroja ja rakennettiin kaikkien kansanosien hyvinvointivaltiota. Luotiin hyvän kierteitä.

Nyt eletään vapaiden markkinoiden ja tylyn globalisaation aikaa niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti.

– Markkinat luovat voittajia ja häviäjiä, Kantola summaa.

Voittajia ovat Suomessakin rikkaat, joista Kantola on tutkinut yhtä promillea eli vaurainta prosentin kymmenesosaa koko kansasta.

– Olin ajatellut, että varakkaat elävät omaa elämäänsä irrallaan politiikasta ja yhteiskunnasta. Mutta heillä onkin paljon näkemyksiä yhteiskunnasta. Heillä on myös keinoja vaikuttaa yhteiskuntaan.

Markkinat luovat voittajia ja häviäjiä.

Promillekerhoon kuuluu perijöitä, yrittäjiä ja suuryritysten toimitusjohtajia. He ovat  hyvin aktiivisia erilaisissa etujärjestöissä ja ajatuspajoissa. He verkostoituvat tiiviisti keskenään ja heillä on suorat yhteydet päättäjiin eduskunnassa ja ministeriöissä. Virkamiehiin ovat yhteyksissä helpoimmin ja useimmin varakkaimmat intressiryhmät.

Kantola kertoo, että 12 keskeisen etujärjestön hallituksen jäsenistä lähes puolet on huipputuloisia. Näitä etujärjestöjä ovat esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusjärjestö, Keskuskauppakamari ja Teknologiateollisuus ry.

– Kun pääomat alkoivat 1980-luvulla kasaantua, suomalaiset vanhat suvut halusivat perustaa järjestön ajamaan omaa, strategista agendaansa. Järjestö brändättiin kivankuuloisesti Perheyritysten liitoksi. Se ajaa esimerkiksi perintöveron pitämistä mahdollisimman alhaisena.

RIKKAAT VAIKUTTAVAT SALASSA

– Kaikki haluavat rikastua, mutta kukaan ei halua myöntää olevansa rikas.

Tätä paradoksia eli ristiriitaisuutta edustaa Kantolasta se, että hyvätuloiset kääntävät lainsäädäntöä ja julkista keskustelua omaksi edukseen nimenomaan järjestöjen lausuntojen ja lobbaamisen kautta. He kaihtavat henkilökohtaisia esiintymisiä julkisuudessa. Kantolan tutkimuksissa näkyi myös se, että rikkailla – jopa miljoonansa ja miljardinsa perineillä – on aina heidän omasta mielestään hyvä moraalinen selitys sille, että juuri he ovat rikkaita.

Kantolan mukaan yhteiskunnallinen tutkimus on herännyt näkemään, miten varakkailla ryhmillä on länsimaisissa demokratioissa sanansijaa. Heidän etunsa, ei koko yhteiskunnan etu, myös toteutuu.

– Suomessa tämä näkyy esimerkiksi siinä, että pääomatuloja verotetaan kevyemmin kuin ansiotuloja.

ERIARVO REPII YHTEISKUNTIA

Vaikka Kantola ei sano haikailevansa mihinkään keskusjohtoiseen suunnitelmatalouteen, tasa-arvo ja verotuksen oikaiseminen hänelle kyllä kelpaisivat.

– Kapitalismi tuottaa ongelmia juuri eriarvoisuuden kautta ja siksi se voi olla yhteiskunnallisesti repivä järjestelmä.

– Me Suomessa olemme huolissamme tasa-arvosta, koska se on meille tärkeä asia. Tämä on hieno piirre. Ja minä olen sillä lailla vanhanaikainen, että uskon enemmän verotukseen kuin amerikkalaistyyliseen rikkaiden hyväntekeväisyyteen. Pidän pohjoismaisesta tai yleiseurooppalaisesta mallista, jossa verotuksen kautta varoja ohjataan koko yhteiskunnan kehittämiseen, Kantola alleviivaa.

Kantola pitää yhteiskunnallisena ongelmana ja vaarallisena nykyistä tilannetta: ylpeän ja aktiivisen teollisuustyöväestön sijasta enemmistö suorittavan työn tekijöistä raataa usein pienipalkkaisissa palveluammateissa. Nämä työntekijät eivät aina edes miellä itseään duunareiksi.

– Esimerkiksi ravintolatyöntekijät kertovat, että työ on äärimmäisen kovaa eivätkä he jaksa työtä koko loppuelämänsä. Onko meille syntymässä työssä käyvien ryhmä, joka ei tule työllään toimeen? Tippuuko viidesosa väestä ulkopuolelle?

Kapitalismi tuottaa ongelmia juuri eriarvoisuuden kautta ja siksi se voi olla yhteiskunnallisesti repivä järjestelmä.

– Tämä on iso ongelma. Heillä ei ole tarttumapintaa politiikkaan. Osallisuus yhteiskuntaan murenee. Hyvätuloisista vaaleissa äänestää yli 80 prosenttia, pienituloisista vain puolet, tutkija huolehtii.

Puolueiden pitäisi Kantolasta keksiä keinot houkutella ja motivoida uudet joukot mukaan toimintaan, jotta talouden rakennemuutoksen kurittamat äänestäjät eivät haikailisi populistisia ratkaisuja.

– Monien puolueiden alkuperäinen ajatus on vanhentunut. Myös porvareissa homma heiluu, mistä parhaimpana esimerkkinä on Keskustapuolue.

KUNNIOITETAAN YHTEISTYÖTÄ JA PERUSDUUNEJA!

– Minä uskon ihmisen mahdollisuuksiin. Jokaisella on järkeä ja jokainen ihminen on keskusteleva olento. Me pystymme oppimaan ja muuttamaan yhteiskuntaa. Me pystymme muuttumaan, jopa rikkaat, Kantola huomauttaa viitaten siihen, että nyt maapallon äveriäissä samoin kuin Suomen uusrikkaissa on heitä, jotka vaativat verotuksensa kiristämistä.

Tutkija haaveilee siitä, että yhteiskunnan polarisoitumisen sijasta 2020-luku tunnettaisiin kompromissien aikana. Hän kehottaa kaikkia organisoitumaan ja osallistumaan esimerkiksi eduskuntavaalityöhön eli demokratian toteuttamiseen.

– Yhteiskunta ei ole vääjäämätön taistelutanner. Käydään keskustelua. Tehdään kompromisseja. Turvataan verotulot.

Osallisuutta pitää Kantolasta vaalia myös vaalikampanjoinnin välillä. Teoreettisen, korkeimman koulutuksen tärkeyden jatkuva alleviivaus on tutkijasta kääntynyt jo itseään vastaan. Todellisuudessa yhteiskunta tarvitsee kipeästi ammattiinsa kouluttautuneita, käsistään käteviä duunareita.

– On aika raaka tapa ajatella, että puolet väestä on epäonnistunut elämässä, jos he eivät ole pitkälle kouluttautuneita. Tämä ei ole totta, todellisuudessa yhteiskunta ei pyöri ilman duunareita. Meidän on taas ryhdyttävä arvostamaan kunnon perustyötä.

Meidän on taas ryhdyttävä arvostamaan kunnon perustyötä.

Työvoimapula kietoutuu Kantolasta duunareiden ammattitaidon arvostamisen hapertumiseen.

– Tämä voi kalahtaa koko Suomen nilkkaan, jollei koulutususkoon tule muutosta.

Kantola muistuttaa vielä, että verovaroilla kustannetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa juuri niissä maissa, joissa luottamus muihin ihmisiin on korkea eikä korruptio ryövää yhteiseen kassaan kannettuja varoja. Media saisi Kantolasta tehdä työtään perusteellisemmin esimerkiksi lobbaamisen esiin tuomiseksi, mikä lisäisi läpinäkyvyyttä.

– Verotuksen avulla ihmiset pitää vapauttaa tekemään sitä, mitä he haluavat. Samalla yhteiskunnan pitää olla niin reilu ja läpinäkyvä, että ihmiset tietävät mihin verovaroja käytetään ja että heillä säilyy motivaatio verojen maksamiseen.