Hans­kat, jotka aiheut­ta­vat aller­gi­sen ihot­tu­man. Kuulon­suo­jai­met, joita ei olekaan sovi­tettu yhteen muiden suoja­va­rus­tei­den kanssa tai joiden alle jää paksun pipon reuna, eikä melu vaimennu. Hitsaus­ky­pärä, joka on niin painava, että se aiheut­taa niska- ja hartiakipuja.

Noissa kaikissa tapauk­sissa on työpai­kalla jokin mennyt pieleen.

– Suojain­ten ei kuulu aiheut­taa tervey­del­listä hait­taa, Työter­veys­lai­tok­sen johtava suojai­n­asian­tun­tija, vanhempi tutkija Erja Mäkelä toteaa.

RISKIT ARVIOON

Mäkelä painot­taa sitä, että kaikki muut suojaus­kei­not on käytet­tävä ensin ennen kuin ryhdy­tään hank­ki­maan henki­lön­suo­jai­mia. Näin sanoo työtur­val­li­suus­laki. Esimer­kiksi kemi­kaali on vaih­det­tava, jos vain mahdol­lista, vaarat­to­mam­paan tai meluava kone kote­loi­tava hiljai­sem­maksi. Ja kaiken on perus­tut­tava riskien arvioin­tiin, Mäkelä alle­vii­vaa, sillä ylisuo­jau­tu­mi­nen­kaan ei ole järkevää.

– Aika iso osa ongel­mista johtuu siitä, ettei­vät suoja­va­rus­teet ole olleet niin suojaa­via kuin on ollut tarkoi­tus, mikä voi johtaa ammat­ti­tau­tien ilmaan­tu­mi­seen. Työn altis­teista voi tulla myös tervey­son­gel­mia, joita ei koskaan todeta ammat­ti­tau­diksi, Mäkelä toteaa.

EU-stan­dar­dien mukai­sissa kemi­kaa­lin­suo­ja­kä­si­neissä on Mäke­län mukaan luotet­ta­vasti ilmoi­tettu, mitä kemi­kaa­lia vastaan ne on valmis­tettu. Valinta on osat­tava tehdä oikein. Työn­te­ki­jöi­den kuun­te­lun tärkeys paljas­tuu tässä Mäke­lälle ”kaik­kein käsit­tä­mät­tö­mim­mässä” hans­ka­ta­ri­nassa. Siivooja ei saanut riit­tä­vän isoja käsi­neitä, sillä työnan­ta­jan mielestä heillä ei voinut olla töissä niin isokä­tistä ihmistä. Asia paljas­tui, kun siivooja oli Työter­veys­lai­tok­sella ammat­ti­tau­ti­tut­ki­muk­sissa ärsy­tys­kos­ke­tusi­hot­tu­man kanssa.

Ihan­ne­ti­lan­teessa työn­te­ki­jät pääse­vät koekäyt­tä­mään stan­dar­dit täyt­tä­viä suoja­va­rus­teita ja valit­se­maan itsel­leen mielui­sim­mat. Tämä kasvat­taa käyt­tö­as­tetta. Naama­rei­den pitäisi istua napa­kasti kasvoille, ja niiden tiiviys täytyisi tutkia mittauk­silla. Vasta­me­lu­kuu­lok­keista Mäkelä toteaa, että ne eivät ole kuulon­suo­jai­mia, jollei niitä ole tehty kuulon­suo­jai­miksi EN-stan­dar­dien mukaan. Radio­kuu­lon­suo­jai­mia voi käyt­tää, jos riski­nar­vioin­nissa on todettu, ettei­vät ne aiheuta vaaraa.

Asian­tun­tija painot­taa, että suoja­va­rus­tei­den oikea käyttö on opetet­tava, niille on oltava asian­mu­kai­set vaihto- ja säily­tys­ti­lat ja varao­sat on vaih­det­tava ohjeis­tuk­sen mukaisesti.

VALTUUTETTU, TÄRKEÄ LENKKI

– Sairas­tu­mista ei saa ehtiä tapahtumaan!

Tässä kohtaa työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun rooli nousee Mäke­län mielestä tärkeäksi.

– Tieto työtä tehtäessä havai­tuista suojain­ten puut­teista ja ongel­mista ei mene eteen­päin. Mana­taan vaan ”paskoja” suojai­mia, eikä asioita saada korjat­tua. Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu on usein link­kinä työnan­ta­jaan päin. Hänen kaut­taan voidaan ongel­mista kertoa eteen­päin, Mäkelä kuvai­lee korjaus­liik­kei­den yhtä tärkeää väylää.

Mäkelä palaa vielä työnan­ta­jan vastuuseen ja siihen, että kaikki tekni­set keinot riskien vähen­tä­mi­seksi on käytet­tävä ennen henki­lö­koh­tai­sia suojaimia.

– Koko proses­sia, ei vain työn­te­ki­jöitä, on valvot­tava. On otet­tava kaikki aske­leet, joilla koko prosessi saadaan turval­li­sem­maksi. Mutta jos henki­lön­suo­jai­mia tarvi­taan, niiden käytön tarkas­telu voi hyvin sopia esimer­kiksi turval­li­suus­kä­ve­ly­jen osaksi.

Kuun­telu kannattaa

– Jo yhden sairaus­pois­sao­lo­päi­vän vält­tä­mi­nen voi maksaa kustan­nuk­set takai­sin, tähden­tää Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Jouni Salo­nen. Työym­pä­ris­tö­on­gel­mien estä­mi­nen enna­kolta ja työn­te­ki­jöi­den kuun­telu kannat­taa aina.

Työnan­taja hyötyy, jos hän kulkee Salo­sen sanoin sitä ”oikeaa polkua” työym­pä­ris­tön kohen­ta­mi­sessa. Riskien arvioin­nin jälkeen ei heti ryhdytä miet­ti­mään henki­lön­suo­jain­ten käyt­töä. Ensin käyte­tään kaikki muut keinot.

Asian­tun­tija ottaa esimer­kiksi huonon valais­tuk­sen ja puut­teel­li­sen ergo­no­mian aiheut­ta­mat niska-hartiaon­gel­mat ja niistä johtu­vat sairaus­pois­sao­lot. Valais­tus voidaan korjata ehkä yhdellä hyvällä led-valaisimella.

Jos tarvetta henki­lö­koh­tai­siin suojai­miin vielä jää, kannat­taa aina osal­lis­taa valin­taan ne, jotka suojai­mia töis­sään tule­vat käyttämään.

– Henki­lö­koh­tai­set ominai­suu­det pitää ottaa huomioon. Työn­tekijä myös käyt­tää mieluum­min sellai­sia suoja­va­rus­teita, joiden valin­ta­pro­ses­siin hän on itse pääs­syt osal­lis­tu­maan, Salo­nen painottaa.

Työpai­kalle voisi esimer­kiksi järjes­tää turva­ken­kien kokei­lun. Työter­veys­huol­to­kin voisi olla omalla asian­tun­te­muk­sel­laan mukana suoja­va­rus­tei­den hankin­nassa. Salo­nen mainit­see myös, että jos jostain syystä suoja­va­rus­tei­den valinta ”menee­kin metsään”, on oltava myös mahdol­li­suus vaih­taa varus­teet toisenlaisiin.

– Teknistä kehi­tystä kannat­taa seurata eikä vain tyytyä osta­maan niitä paina­via kypä­riä, joita on ostettu viimei­set 20 vuotta, Salo­nen sanoo ongel­mia aiheut­ta­vista kypäristä.

– Valtuu­tettu ja työsuo­je­lu­toi­mi­kunta voisi­vat kartoit­taa mahdol­li­suu­det. Valin­nan­va­raa on, työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija vakuuttaa.