Pääkirjoitus
Terveet työmarkkinat
Terveiden työmarkkinoiden määritelmän voi tiivistää siihen, että kenelläkään ei ole mahdollisuutta välistä vetämiseen, saati vilunkiin. Toisesta näkökulmasta katsottuna voidaan asia pelkistää siten, että kilpailu on kansantalouden moottori, mutta epäterveet konstit pistävät koneen yskähtelemään.
Epäterveitä keinoja on monenlaisia, kuten lakien, säännösten ja sopimusten rikkominen, vastuiden laistaminen, harmailla alueilla luisteleminen ja yhteiskunnan ylläpitämien järjestelmien väärinkäyttö. Viimeisimmästä tuore esimerkki on SAK:n kyselyssä kummunnut havainto, jonka mukaan työssäoppijoiden käyttäminen vakituisten työntekijöiden korvaajina on yleistynyt.
Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että työssäoppiminen on osa opiskelijoiden ammatillista tutkintoa. Se on tärkeä virstanpylväs polulla kohti työelämää. Tarkoitus on kasvattaa opiskelijoiden ammatillista osaamista ja taitoa toimia työpaikalla osana työyhteisöä. Tarkoituksena ei ole korvata täydellä palkalla töitä tekeviä työntekijöitä harjoittelupalkkaa tai pelkkää lounasetua saavilla opiskelijoilla. Tällainen toiminta on järjestelmän väärinkäyttöä sekä vilpillistä toimintaa opiskelijoita, työnhakijoita ja työntekijöitä kohtaan. Se on terveen kilpailun turmelemista ja työmarkkinoiden vääristämistä.
Toiminnan ohjaaminen tarkoituksenmukaiseksi ja epäterveiden menettelytapojen suitsiminen on iso tehtävä. Toisaalta järjestelmät ja pelisäännöt pitäisi rakentaa niin, että ne mahdollistavat ja edistävät toimintaa, eivät vaikeuta sitä.
Tosiasia on, että täydellisesti toimivaa järjestelmää ei ole mahdollista saavuttaa, mutta kokonaisuus toimii kevyemmilläkin ehdoilla. Kun enemmistö toimii pelisääntöjen mukaan ja on valmis puuttumaan epäkohtiin, soljuvat asiat otollisessa uomassa.
Sitä varten tarvitaan sopimuksia ja luottamusta. Juuri tätä Teollisuusliitto on parhaillaan tekemässä. Neuvottelemassa työehtosopimuksista työnantajien kanssa ja rakentamassa luottamusta osapuolten kesken, työmarkkinoille ja yhteiskuntaan. Liiton toiminta on edennyt ja etenee organisoidusti ja suunnitelmien mukaisesti riippumatta siitä, miten työnantajat ovat neuvottelutoimintansa järjestäneet.
Muutoksen havinaa on havaittavissa, mutta millaiseksi muutos muodostuu, on toinen kysymys. Yksi mahdollisuus on, että neuvottelemisen, sopimisen, työehtosopimusten ja yleissitovuuden arvo ja merkitys saavat uuden vahvistuksen. Käy niin, että neuvottelukierrosta seuraa uusi vaihe, jossa työmarkkinat toimivat edelleen terveellä pohjalla. Se olisi tässä ajassa ja kohti tulevaisuutta edettäessä mainio saavutus.
PETTERI RAITO
Päätoimittaja
17.11.2021
