Viime vuosi­kym­me­nien aikana mark­ki­na­li­be­ra­lis­tis­ten talous­teo­rioi­den pohjalta toteu­te­tut uudis­tuk­set ovat kasvat­ta­neet yhteis­kun­ta­luok­kien väli­siä elin­ta­soe­roja ja luoneet suur­työt­tö­myy­den lähes kaikissa kehit­ty­neissä maissa.

18.10.2021

Eriar­vois­tu­mista on tapah­tu­nut myös tasa-arvon enti­sessä malli­maassa Ruot­sissa. Länsi­naa­pu­rissa tuloe­rot piene­ni­vät nopeasti toisen maail­man­so­dan jälkei­sinä vuosi­kym­me­ninä. Saman ajan­jak­son aikana saavu­tet­tiin täys­työl­li­syys ja raken­net­tiin vahva hyvinvointivaltio.

Täys­työl­li­syys­ta­voite kuiten­kin vaih­det­tiin 1990-luvun alussa mata­lan inflaa­tion tavoit­tee­seen. Samalla yhteis­kun­taa alet­tiin muokata uuteen uskoon tuol­loin muodissa ollei­den talous­teo­rioi­den tarjoa­min eväin. Julki­sen sekto­rin osuutta kansan­ta­lou­dessa ryhdyt­tiin kutis­ta­maan ja yksi­tyis­tä­mään hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen tuotan­toa sekä purka­maan työmark­ki­noi­den säätelyä.

Sen jälkeen veroja on alen­nettu sekä heiken­netty työt­tö­myys- ja sairaus­va­kuu­tuk­sen ehtoja. Näiden poliit­tis­ten päätös­ten tulok­sena elin­ta­so­kuilu köyhien ja rikkai­den välillä on kasva­nut pitkin harp­pauk­sin, mutta työt­tö­myy­saste ei ole 1990-luvun alun jälkeen laske­nut kertaa­kaan alle kuuden prosenttiyksikön.

SUURTYÖTTÖMYYDEN HIRVITTÄVÄ HINTA

Vuonna 2006 Ruot­sissa valtaan nous­sut porva­rial­lianssi lupasi pois­taa massa­työt­tö­myy­den työn teke­mi­sen talou­del­li­sia kannus­ti­mia paran­ta­malla. Allians­sin kahdek­san vuotta kestä­neen valta­kau­den lopulla työt­tö­myy­saste oli kuiten­kin korkeampi kuin sen aloittaessa.

Vuodesta 2014 vallassa on ollut sosi­aa­li­de­mo­kraat­tien ja ympä­ris­tö­puo­lu­een vähem­mis­tö­hal­li­tus. Dema­rien tärkein vaali­lu­paus oli, että vuonna 2020 Ruot­sissa on EU-maiden mata­lin työt­tö­myys. Tällä hetkellä Ruot­sissa on EU:n neljän­neksi korkein työt­tö­myy­saste ja histo­rial­li­sen korkea pitkäaikaistyöttömyys.

– Korkea työt­tö­myys on lisän­nyt köyhyyttä ja sosi­aa­lista turvat­to­muutta. Tutki­muk­sista käy ilmi, että pitkään jatku­nut työt­tö­myys aiheut­taa sekä henki­siä että ruumiil­li­sia sairauk­sia ja lisää rikol­li­suutta. Täten työt­tö­myy­den aiheut­ta­mat vahin­got ovat paljon suurem­mat kuin mene­tet­ty­jen vero­tu­lo­jen ja tulon­siir­to­jen kasvusta valtion talou­delle koitu­vat tappiot, Ruot­sin kaupa­na­lan ammat­ti­lii­ton Handel­sin pääe­ko­no­misti Stefan Carlén listaa epäon­nis­tu­neen työl­li­syys­po­li­tii­kan vaikutuksia.

Carlén on kartoit­ta­nut uusli­be­ra­lis­ti­sen poli­tii­kan seurauk­sia yhdessä toisen työväen­liik­keen koke­neen ekono­mis­tin Chris­ter Pers­so­nin kanssa viime keväänä julkais­tussa kirjassa Työl­li­syys­koodi – Tie täys­työl­li­syy­teen koro­nan jälkeen.

Heidän mukaansa kolmen viime vuosi­kym­me­nen aikana harjoi­tettu talous­po­li­tiikka ei ole nopeut­ta­nut talou­den kasvua, kuten oli tarkoi­tus, vaan johta­nut muun muassa määrä­ai­kais­ten työpaik­ko­jen yleis­ty­mi­seen, luonut suur­työt­tö­myy­den ja jättä­nyt hyvin­voin­ti­val­tion rahoi­tuk­sen retuperälle.

Oikeis­ton työlin­jan mene­tetty maine

– Tiuk­koi­hin budjet­ti­sään­töi­hin kahli­tun talous­po­li­tii­kan johdosta kansan­ta­lou­den koko­nais­ky­syntä on ollut pitkään riit­tä­mä­töntä suur­työt­tö­myy­den sulat­ta­mi­seksi, Stefan Carlén kiteyttää.

Hänen mukaansa se, että työmark­ki­na­kou­lu­tusta on samaan aikaan vähen­netty, on pudot­ta­nut osan työt­tö­mistä työmark­ki­noi­den ulko­puo­lelle pysy­vään köyhyyteen.

Suoma­lais­ten talous­vii­sai­den mielestä Ruot­sin Suomea korkeampi työl­li­syy­saste on pitkälti porva­rial­lians­sin vuosina 2006–2014 toteut­ta­mien jätti­läis­mäis­ten veroa­len­nus­ten, työt­tö­myys­tur­va­leik­kaus­ten ja julkis­ten palve­lu­jen tuotan­non yksi­tyis­tä­mi­sen ansiota. Carlé­nin mukaan heidän tari­nansa ei pidä paikkaansa.

– Ruot­sissa oli 1990-alussa maail­man ante­liain työt­tö­myys­va­kuu­tus, paljon nykyistä kireämpi vero­tus ja täystyöllisyys.

Carlé­nin mukaan porva­rial­lians­sin työlinja perus­tui vääriksi osoit­tau­tu­nei­siin usko­muk­siin, joiden mukaan tuloe­ro­jen kasvat­ta­mi­nen, julkis­ten meno­jen leik­kaa­mi­nen ja työmark­ki­noi­den sääte­lyn purka­mi­nen nopeut­ta­vat työl­li­syy­den kasvua.

Carlén painot­taa, että edellä mainit­tuja raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia aikai­sem­min tuput­ta­neet kansain­vä­li­set orga­ni­saa­tiot OECD ja IMF ovat kään­tä­neet kelk­kansa ja suosit­te­le­vat nykyi­sin koko­nais­ky­syn­tää vahvis­ta­via julki­sia inves­toin­teja tuloe­ro­jen kaven­ta­mi­seksi ja työl­li­syys­kas­vun vauhdittamiseksi.

– Olemme kokeil­leet mark­ki­na­li­be­ra­lis­ti­siin talous­teo­rioi­hin perus­tu­via työl­li­syys­po­li­tii­kan keinoja jo yli 30 vuotta ja nähneet ettei­vät ne toimi. Siitä huoli­matta vero­jen alen­ta­mi­nen, työt­tö­myys­tur­van huonon­ta­mi­nen, hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen meno­jen leik­kaa­mi­nen ja työmark­ki­noi­den sääte­lyn purka­mi­nen ovat oikeis­to­puo­luei­den uudis­tuseh­do­tus­ten kovinta ydintä.

POHJOISMAINEN MALLI

Carlén muis­tut­taa, että Ruot­sin perin­tei­nen, tasa-arvon ihan­teille raken­tu­nut talous­po­li­tii­kan menes­tys­kon­septi koos­tui hyvästä ansio­tur­vasta, työt­tö­mien koulut­ta­mi­sesta ja riit­tä­vän kysyn­nän turvaa­vasta finanssipolitiikasta.

– Työt­tö­myys­va­kuu­tuk­sen tulee olla ante­lias siksi, ettei työt­tö­mäksi joutu­nei­den olisi pakko hyväk­syä ensim­mäistä tarjolla olevaa työtä, vaan heillä olisi mahdol­li­suus hakea omaa ammat­ti­tai­to­aan vastaa­vaa työtä. Työmark­ki­na­kou­lu­tuk­sen tehtävä on ollut päivit­tää työt­tö­mien osaa­mista talou­teen synty­vien uusien työpaik­ko­jen vaati­mia taitoja vastaavaksi.

Carlén tähden­tää, että hyvä työt­tö­myys­turva yhdis­tet­tynä työmark­ki­na­kou­lu­tuk­seen loivat talou­teen hyvän kier­teen. Hänen mukaansa se, ettei työt­tö­mien ollut pakko tinkiä palk­ka­vaa­ti­muk­sista uuden työpai­kan löytä­mi­seksi, nopeutti heikosti kannat­ta­vien yritys­ten pois­tu­mista mark­ki­noilta ja niiden tilalle uusille aloille syntyi korkeam­man tuot­ta­vuu­den työpaikkoja.

TYÖKALUPAKKI TÄYSTYÖLLISYYTEEN

Ruot­sin talous on nous­sut ripe­ään kasvuun pande­mia­mon­tusta. Lähes kymme­neen prosent­tiin kivun­nut työt­tö­myys on kään­ty­nyt laskuun, mutta pitkä­ai­kais­työt­tö­mien määrä kasvaa edelleen.

– Tiedämme aikai­sem­mista taan­tu­mista, että työmark­ki­noille avau­tu­vat työpai­kat eivät mene pitkä­ai­kais­työt­tö­mille, vaan he työl­lis­ty­vät viimeisinä.

Carlé­nin mukaan pitkä­ai­kais­työt­tö­mien työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia voidaan tehok­kaasti paran­taa työmark­ki­na­kou­lu­tuk­sella, kuntou­tuk­sella ja tukityöllistämisellä.

– Pelkäs­tään työt­tö­mien kuntout­ta­mi­nen ja osaa­mi­sen päivit­tä­mi­nen ei kuiten­kaan riitä, vaan täys­työl­li­syy­den saavut­ta­mi­nen edel­lyt­tää, että kysyn­tää lisää­vää finans­si­po­li­tik­kaa jatke­taan vielä pitkään.

Tiedämme aikai­sem­mista taan­tu­mista, että työmark­ki­noille avau­tu­vat työpai­kat eivät mene pitkäaikaistyöttömille.

Carlé­nin mukaan julki­sen sekto­rin kolme vuosi­kym­me­nentä kestä­nyt nälkä­kuuri on kasvat­ta­nut hyvin­voin­ti­ve­lan niin suureksi, että sen takai­sin maksa­mi­nen hyvin­voin­ti­pal­ve­luja ja sosi­aa­li­tur­vaa paran­ta­malla tulisi aloit­taa viipymättä.

– Sen lisäksi tarvi­taan mitta­via panos­tuk­sia muun muassa infra­struk­tuu­riin ja ilmas­ton­muu­tok­sen hillit­se­mi­seen. Tällai­set suuret projek­tit tulisi käyn­nis­tää kiireel­li­sesti laina­ra­halla ja julki­sen talou­den pitkän aika­vä­lin rahoi­tuk­sen kestä­vyy­destä pitäisi huoleh­tia veroas­tetta pikku­hil­jaa ylös hilaa­malla, Carlén linjaa.

Hänen mukaansa nykyi­set budjet­ti­sään­nöt kiel­tä­vät tule­vai­suusin­ves­toin­tien rahoit­ta­mi­sen velka­ra­halla, minkä johdosta sään­töjä tulisi muut­taa. Carlén kuiten­kin pelkää, että Ruot­sin valtion talou­den tiuk­koi­hin ylijää­mä­sään­töi­hin voidaan palata, kun talous on taas kasvussa.

– Jos uusli­be­ra­lis­ti­siin dogmei­hin (opin­kap­pa­lei­siin) perus­tu­viin budjet­ti­sään­töi­hin raken­tu­vaa poli­tik­kaa halu­taan vielä jatkaa, niin voimme unoh­taa paluun täys­työl­li­syy­teen, tasa-arvoi­sem­paan yhteis­kun­taan ja turval­li­siin työmarkkinoihin.

Carlén alle­vii­vaa, että vahin­gol­li­siksi osoit­tau­tu­nei­siin budjet­ti­sään­töi­hin palaa­mi­nen olisi järje­töntä nyt, kun useim­mat EU-maat ovat selvin­neet pande­mia­krii­sistä lähes kuivin jaloin salli­malla talou­den elvyt­tä­mi­sen velka­ra­halla. Hänen mukaansa valtion budje­tin alijää­mä­sään­nöistä poik­kea­malla vältet­tiin tois­ta­masta finans­si­krii­sin jälkeen tehtyä suurta virhettä, jolloin EU-alueen talou­det lyötiin kanvee­siin leik­kaa­malla julki­sia menoja.

VELKAPELOTTELU HUTERALLA POHJALLA

– Koro­na­krii­sin jäljiltä Suomessa valtion talou­den alijäämä on kasva­nut. Se näyt­tää hirvit­tä­vän oikeis­toa vallan tavat­to­masti, vaikka valtion velka on kansain­vä­li­sessä vertai­lussa varsin maltil­li­sella tasolla, SAK:n ekono­misti Anni Mart­ti­nen toteaa.

Hänen mukaansa velkael­vy­tyk­sen ansiosta talous kasvaa ripeästi ja velka­suhde piene­nee ihan itses­tään, minkä johdosta julkis­ten meno­jen leik­kauk­sille ei ole tarvetta.

– Koulu­tuk­seen ja vihreän siir­ty­män varmis­ta­mi­seen tarvi­taan lisä­pa­nos­tuk­sia. Näitä saadaan onneksi myös EU:n elpymispaketista.

Mart­ti­nen perään­kuu­lut­taa avoi­mem­paa keskus­te­lua valtion velan siedet­tä­västä tasosta.

– Vaikut­taa siltä, että EU:n velka­sään­nöt voi unoh­taa. Jos Suomen velka jää 70 prosen­tin tasolle, se ei ole huonoin asia. Budjet­ti­ra­joit­teista on syytä keskus­tella, mutten sano, että ne pitäisi nyt koko­naan unohtaa.

KIPEÄT TYÖLLISYYSTEMPUT EIVÄT TEHOA

– Tuntuu tosi oudolta, kun monissa lausun­noissa lähde­tään siitä näkö­kul­masta, että työmark­ki­noi­den kohtaanto-ongelma pois­tuisi palk­koja alen­ta­malla ja työt­tö­myys­tur­vaa leik­kaa­malla, Mart­ti­nen sanoo.

Mart­ti­sen mielestä nyt kannat­taisi panos­taa kuntou­tuk­seen ja työmark­ki­na­kou­lu­tuk­seen, jos halu­taan saada töihin työt­tö­mät, joiden taidot eivät vastaa työmark­ki­noi­den osaamisvaatimuksia.

– Työt­tö­mien kuntout­ta­mi­nen ja koulu­tus eivät tuo budjet­ti­sääs­töjä nopeasti, mutta pitkässä juok­sussa ihmis­ten osaa­mi­seen tehdyt inves­toin­nit voivat maksaa itsensä monin­ker­tai­sesti takaisin.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN