Noin viidennes yleissitovista työehtosopimuksista sisältää maininnan korvaavasta työstä. Mutta kikkaillaanko työpaikoilla korvaavuudella, kun varsinkin isoissa yrityksissä vahinkohistoria ja sairauspäivien määrä vaikuttavat usein vakuutusmaksuihin?

11.10.2021

Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi painottaa, että ”käsitehässäkästä” pitäisi päästä eroon. Korvaavan työn käsite määritellään liiton näkemyksen mukaan nimenomaan työehtosopimuksessa.

– Muu on muuta, eikä mikään työ ole nimeltään korvaava työ. Työkyvyn väliaikaisen tai pysyvän alenemisen tilanteissa työtä voidaan muokata ja keventää. Tämä tapahtuu toivottavasti vielä työterveyshuollon ohjeistuksen mukaan: jätetään vaikka raskaat, käsin tehtävät nostot pois, kunnes selkä on kunnossa tai leikkaukseen on päästy. Omaa työtä siis muokataan, ”tuunataan”, työympäristöyksikön asiantuntija kuvailee.

Työehtosopimusten tarkoittama korvaava työ taas on käytössä tilanteissa, joissa työntekijällä on tilapäinen työkyvyttömyys omaan, työsopimuksen mukaiseen työhönsä, mutta kuitenkin työkykyisyyttä tehdä jotain muuta, esimerkiksi opiskella. Lumijärvi alleviivaa, että sairausvakuutuslain mukaan työntekijä on oikeutettu sairauspäivärahaan ja sairauslomaan, kun hän on omaan työhönsä tai siihen läheisesti verrattavaan työhön työkyvytön.

– Työkyvyttömyys suhteutetaan siihen työhön, jota työntekijä tekee. Lääkärin tulee aina verrata työntekijän työkykyä johonkin työhön, eikä ”korvaava työ” ole sellaista työtä, Lumijärvi muistuttaa.

Tapaturmavakuutuskeskus on tehnyt niin sanotun ilmiöselvityksen korvaavan työn käytöstä työtapaturmatilanteissa. Lumijärvi kertoo, että sysäyksen tähän antoi muun muassa Teollisuusliiton jäsenten viesti siitä, että korvaavan työn käyttämisellä siistittäisiin sairaus- ja varsinkin tapaturmatilastoja.

– Ilmiöselvitys ei tue tätä käsitystä, mutta ei se myöskään oikein vastaa liittomme asiantuntijoiden kokemuksia. Emme koskaan pääse kiinni väärinkäyttötapauksiin, jos jäsenet ja luottamushenkilöt eivät ilmoita niistä. Ei riitä, että meille kerrotaan painostuksen kokemuksista. Asia pitää kirjata ja tarvittaessa riitauttaa työpaikalla. Tarvitsemme siis todistusaineistoa, Lumijärvi kertoo.

TUNNETAANKO TYÖ?

Hyvin monet työehtosopimukset ovat ottaneet korvaavan työn pykälissään mallia teknologiateollisuuden työehtosopimuksesta, jossa korvaavuus määriteltiin jo vuonna 2007. Nykyisellään teknon tes sanoo näin: ”Korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista (…) työnantajan päätöksen osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä on perustuttava lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon.”

– Tämä on se iso kysymys. Miten varmistetaan, että lääkärin tekemä analyysi on luotettava, jos hän ei tunne työpaikan olosuhteita ja työn sisältöjä?

Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita on huolissaan siitä, että työterveyshuollot eivät todellisuudessa tunne riittävästi jotain tiettyä työtehtävää.

– Harvoin edes työpaikkaselvitykset antavat riittävän yksityiskohtaista tietoa työn kuormittavuudesta tai eri altisteista. Korvaavan työn mallin on lähdettävä aina työntekijän työtehtävän ja terveydentilan yksilöllisestä huomioinnista.

– Korvaava työ palvelee tarkoitustaan silloin, kun konsernissa tai yrityksessä on tehty tarkka sopimus siitä, missä tapauksissa korvaavaa työtä voidaan käyttää. Hyvään tunnusmerkistöön kuuluu se, että työntekijää ei millään lailla painosteta ja että hänen omaa arviotaan työkyvystä kunnioitetaan. Kolmikantaisessa neuvottelussa, jossa ovat työntekijä itse ja työnantajan ja työterveyshuollon edustajat, on tarkkaan harkittava, mihin toisiin tehtäviin työntekijä pystyy.

– Lääkärin on kunnioitettava lausunnossaan Hippokrateen valaa. On myös estettävä se, että sairauslomaan johtanut vamma, oire tai sairaus pahenisi korvaavasta työstä.

Kotaviidan mielestä korvaavaa työtä voidaan käyttää tietenkin myös eettisesti oikein, ja silloin se on työntekijälle mielekästä työehtosopimuksen hengen tai sopimuksen mukaisesti. Samalla yleensä varmistetaan täyden palkan maksamisen jatkuminen, mikä on työntekijän etu.

– Oikein toimiva korvaavan työn malli on mahdollista rakentaa luottamuksen ja yhteistyön hengessä. Käytäntöjen on oltava myös yhdenmukaiset kaikille työntekijöille.

Vakuutusmaksut vahinkoja myöten

”Laki antaa raamit, mutta vakuutusyhtiöt pystyvät itse hinnoittelemaan työnantajalta keräämänsä vakuutusmaksut”, kertoo Tapaturmavakuutuskeskuksen aktuaarijohtaja Ville Lilja.

Suomessa työnantajien on lain mukaan pakko ottaa työntekijöilleen työtapaturmavakuutus. Siitä korvataan sekä töissä että työmatkalla sattuneet tapaturmat samoin kuin ammattitaudit. Vuoteen 1999 vakuutusten hinnoittelu oli tarkasti säännelty. Vakuutusyhtiöiden oli noudatettava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia, alan yhteisiä maksuperusteita. 2000-luvulla hinnoittelua vapautettiin. Vuonna 2016 voimaan astuneessa työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään enää hinnoittelun yleisistä periaatteista.

– Kilpailurajoitteet on käytännössä poistettu, Lilja kertoo.

Tapaturmavakuutuskeskuksen eli TVK:n toimitusjohtaja Janne Reini on tosin todennut, että markkina keskittyy edelleen. ”Nyt jo yli 90 % maksutulosta on neljän suurimman hallinnassa.”

AMMATIT LUOVAT RAAMIT

”Tapaturmavakuutuskeskuksen on ylläpidettävä tapaturma- ja ammattitautiriskiä kuvaavaa riskiluokitusta.” Näin sanoo työtapaturma- ja ammattitautilaki. Riskiltään samankaltaiset ammattiryhmät niputetaan samaan luokkaan. Vakuutusyhtiöt luokittelevat riskinsä itse, mutta lähtökohtana voi pitää TVK:n luokitusta. Ammatti on näin keskeinen peruste vakuutusmaksuille.

Isojen yritysten, eli lakitermein ”erikoismaksuperusteisen vakuutuksenottajan”, on saatava vakuutusyhtiöstä oma vahinkohistoriansa. Tämä taas pitää lain mukaan ottaa huomioon yrityksen vakuutusmaksuja määrättäessä. ”Muussa tapauksessa vakuutuksenottajan vakuutusmaksun tulee perustua vakuutusyhtiön soveltamaan riskiluokitukseen (taulustomaksuperusteinen vakuutuksenottaja).” Vakuutusmaksujen osuus palkkoina maksetuista euroista on vähitellen laskenut. Se vastaa Liljan mukaan nyt keskimäärin 0,7 prosenttia työntekijöiden palkkasummasta.

Me kannustamme siihen, että kaikki työtapaturmat ilmoitetaan. Tässä on kysymys työntekijän oikeusturvasta.

Aktuaarijohtaja arvioi, että yrityksen tapaturmista ja ammattitaudeista johtuvien sairauspäivien luku voi hyvinkin nostaa tai laskea vakuutusmaksuja. Hän ei kuitenkaan voi arvioida, voisiko tämä kannustaa yrityksiä ”piilottamaan” työntekijöiden sairauslomia teettämällä korvaavaa työtä epäasianmukaisin perustein.

– En ole tietoinen, että tällaista tehtäisiin, Lilja toteaa.

BONUKSIA?

Joissain yrityksissä maksetaan tapaturmattomuudesta bonuksia. Lilja arvioi, että tämä voi toisaalta kohentaa ennalta ehkäisevän työsuojelun tasoa, toisaalta tämä voi johtaa tapaturmien peittelyyn. Tapaturmavakuutuskeskuksen oma linja on hyvin selvä.

– Me kannustamme siihen, että kaikki työtapaturmat ilmoitetaan. Tässä on kysymys työntekijän oikeusturvasta. Jos haitta ilmeneekin vasta myöhemmin, voi olla vaikea todistaa, että se johtuu nimenomaan työtapaturmasta.

Lilja haluaa vielä korostaa, että Suomessa työtapaturmien ja ammattitautien korvaaminen toimii yleensä varsin mallikkaasti. Asiantuntija pahoittelee sitä, että kärkkäimmin julkisuuteen nostetaan kiistanalaiset vahingonkorvaustapaukset. Viimeisimmän eli vuoden 2020 tilaston mukaan kuitenkin yli 100 000 työntekijää sai korvauksia, todennäköisimmin ilman mitään sen kummempia koukeroita.

Vakuutusten ytimessä on vielä työntekijän etu, sillä maksetut korvaukset eivät riipu työntekijän oman työnantajan vakuutusmaksujen suuruudesta. Työntekijä on oikeutettu korvauksiin siinäkin tilanteessa, että työnantaja on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa.

– Työtapaturmavakuutus on osa suomalaista sosiaaliturvaa, Lilja tiivistää.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA