Sopi­mi­sen monta tietä

Miltä työeh­doista sopi­mi­sen suunta näyt­tää maail­malla? Suora vertailu eri maiden välillä on vaikeaa. Kunkin maan työeh­to­so­pi­mus­jär­jes­telmä on koko­nai­suus, jota ei voi siir­tää paloina maasta toiseen.

27.8.2021

Saksan sopi­mus­jär­jes­telmä on erit­täin hajau­tettu, työeh­to­so­pi­muk­sia on 80 000. Jokai­sessa osaval­tiossa tehdään omat sopi­muk­set ja yrityk­set liit­ty­vät niihin usein erikseen.

Työeh­to­so­pi­muk­set katta­vat Saksassa puolet työn­te­ki­jöistä. Vielä 20 vuotta sitten katta­vuus oli kaksi kolmas­osaa. Sopi­muk­sia noudat­ta­villa yrityk­sillä on selkeästi parem­mat edut työntekijöilleen.

Suoma­lai­nen UPM ilmoitti joulu­kuussa 2012 irtau­tu­vansa Saksan pape­ri­teol­li­suu­den työeh­to­so­pi­muk­sesta. Liitoille se ei käynyt ja työn­te­ki­jät järjes­ti­vät varoi­tus­lak­koja. UPM joutui peru­maan puheensa ja pysy­mään työehtosopimuksessa.

Yleis­si­to­vat sopi­muk­set ovat vähen­ty­neet liki olemat­to­miin. Niihin tarvi­taan sekä työnan­ta­jien että ammat­ti­liit­to­jen puolto, eivätkä työnan­ta­jat anna niitä enää juuri koskaan.

Breme­nin, Berlii­nin ja Thürin­ge­nin osaval­tiot esit­ti­vät­kin tänä vuonna, että lakia muutet­tai­siin. Toisen­kin osapuo­len puolto ja ylei­nen etu riit­täi­si­vät yleissitovuuteen.

Tes-järjes­tel­mämme horju­mi­nen leik­kaisi rajusti työn­te­ki­jöi­den sanan­val­taa työoloihinsa.

Suuri osa työn­te­ki­jöi­den vaikut­ta­mi­sesta hoituu Saksassa jo sata vuotta toimi­nei­den laki­sää­teis­ten yritys­neu­vos­to­jen kautta. Koska sopi­mus­ten katta­vuus on vähen­ty­nyt, Saksa kohensi touko­kuussa yritysneuvostolakiaan.

Neuvos­to­jen perus­ta­mista yksin­ker­tais­te­taan, edus­ta­jien irti­sa­no­mis­suo­jaa paran­ne­taan ja neuvos­to­jen vaiku­tus­val­taa lisä­tään. Vastaan äänes­ti­vät popu­lis­ti­nen laita­oi­keisto AfD sekä libe­raa­lien FDP.

Meillä vain työeh­to­so­pi­muk­set takaa­vat yritys­neu­vos­toja vastaa­vat toimin­ta­mah­dol­li­suu­det. Siksi tes-järjes­tel­mämme horju­mi­nen leik­kaisi rajusti työn­te­ki­jöi­den sanan­val­taa työoloihinsa.

Muissa pohjois­maissa sopi­mus­toi­minta on yhä katta­vaa. Korona-aika osoitti toimi­van neuvot­te­lu­jär­jes­tel­män tarpeen. Tans­kassa kolmi­kan­taa kehut­tiin, koska tilan­teen vaati­mat sopi­muk­set tehtiin nopeasti ja joustavasti.

Pohjo­lassa pelkona on sen sijaan mahdol­li­nen EU:n vähim­mäis­palk­ka­sää­dös. Sen pelä­tään muren­ta­van sopimusvapautta.

Euroo­pan unioni ymmär­tää työeh­doista sopi­mi­sen tärkey­den. Euroo­pan parla­mentti päätti kesä­kuussa, että Euroo­pan sosi­aa­li­ra­hasto ESF+:n 90 miljar­din euron budje­tista on osoi­tet­tava riit­tä­västi rahoi­tusta työmark­ki­naos­a­puol­ten ja kansa­lai­syh­teis­kun­nan valmiuk­sien kehit­tä­mi­seen. Tämä summa on vähin­tään 0,25 prosent­tia maan ESF+-rahoista, mikäli komis­sio niin maakoh­tai­sesti edellyttää.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN