Suomalainen maatalousyrittäjä oli siinä vaiheessa nöyryyttänyt Jaroslavin vaimoa jo kaksi vuotta. ”Mieluummin kuolen, kuin menen siihen työpaikkaan enää koskaan takaisin”, vaimo sanoi. Mutta Jaroslavin oli pakko mennä. Työlupa oli katkolla.

14.4.2021

”Jaroslav” ei esiinny tässä omalla nimellään. Pelko Suomeen jäämisen epäämisestä on jälleen todellinen, sillä hakemus pysyvästä oleskeluluvasta ryömii hidasta byrokraattista kulkuaan jossain Migrin eli maahanmuuttoviraston uumenissa.

PALKATTA PUKUHUONEESSA

Jaroslav ja hänen vaimonsa saivat työpaikan suomalaiselta vihannestilalta sen ainoina ukrainalaisina työntekijöinä. Kohtelu oli nöyryyttävää.

– Työpäivä alkoi viideltä tai puoli kuudelta. Hyvin usein vaimolleni sanottiin: Sinä jäät pukuhuoneeseen. Töitä löytyy sinulle, ehkä, sitten joskus myöhemmin vaikka vartiksi tai puoleksi tunniksi. Siellä pukuhuoneessa vaimoni istui, ilman töitä ja ilman palkkaa, vaikka meillä oli määräaikainen työsopimus. Sen mukaan meillä olisi pitänyt olla 8 tuntia töitä päivässä, 40 tuntia viikossa.

– Kun kysyimme, voisiko hän lähteä kotiin, vastaus oli aina ei. Kun kysyimme miksi, vastaus oli ”Because” (”Siksi”).

Vaimo sai keskenmenon huonon kohtelun jatkuessa. Kun vaimon ei useinkaan annettu tehdä töitä, Jaroslavin asiat olivat aivan päinvastaisella tolalla.

– Tuskin koskaan sain tehdä töitä työparina. Kevyellä työpisteellä työskenteli kaksi suomalaista työntekijää, minä yksin raskaalla työpisteellä.

Jaroslav ja hänen vaimonsa pitivät tärkeänä suomen kielen oppimista. He löysivät itse kansalaisopiston kurssin ja sovittiin, että he saavat lähteä kahtena päivänä viikossa normityöajan puitteissa suomen kielen kurssilleen. Mutta työnantaja teetti ylitöitä sopimusta rikkoen juuri noina arkipäivinä. Kieliopinnot tyssäsivät siihen.

TUNNIT JA LISÄT KATOSIVAT

– Emme koskaan saaneet ylitöistä niistä kuuluvia lisiä. Ja tunteja vain hävisi. Jos minulla oli tehtynä 300 tuntia ylitöitä, maksu tuli vain 240–250:stä. Kerran meillä kummallakin oli 200 tuntia maksamattomia palkkoja vaimon kanssa, mutta meistä kumpikin sai rahat vain 160 tunnista.

Tuolloinen venäjää osaava työkaveri tulkkasi, kun Jaroslav kysyi maksamattomista palkoistaan. Vihannesviljelijäpariskunnan rouva ryhtyi vain sättimään Jaroslavia ja hänen vaimoaan.

– Mitä te oikein valitatte? Tässä lähellä on töissä muita ukrainalaisia, jotka asuvat kehnossa parakissa ja joilla on paljon huonommat olot. Ei teillä ole varaa valittaa.

Emme koskaan saaneet ylitöistä niistä kuuluvia lisiä. Ja tunteja vain hävisi.

Kahden vuoden jälkeen Jaroslavin vaimo lähti työpaikasta, sillä työnantajan harjoittama henkinen piina kävi kestämättömäksi.

– Vaimoni sanoi: ”Mieluummin kuolen, kuin menen enää koskaan siihen työpaikkaan.”

Jaroslavin oli jäätävä, sillä vasta neljän vuoden jälkeen EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö voi edes teoreettisesti saada pysyvän oleskeluluvan ja siirtyä tekemään töitä mille alalle tahansa.

SUOMI – VAIN KUVITELMA OIKEUSVALTIOSTA

– Suomalaiset maatalousyrittäjät tietävät erittäin hyvin, että ukrainalaisilla ei ole varaa kertoa omaa mielipidettään tai tuoda ongelmia esiin, Jaroslav toteaa.

Teollisuusliiton jäseneksi nyttemmin liittynyt Jaroslav on hyvin perehtynyt alan työehtosopimukseen ja auttaa maanmiehiään. Jaroslav arvioi, että 90 prosentilla ukrainalaisista maataloustyöntekijöistä on Suomessa ongelmia. Työ- ja oleskelulupa ei ole enää sidottu yhteen työnantajaan vaan toimialaan. Työn loppuessa loppuu kuitenkin myös oleskelulupa, ja silloin edessä voi olla ajolähtö Suomesta, sillä uutta työpaikkaa ei välttämättä heti löydy. Tämä pitää ukrainalaiset nöyrinä.

Jaroslav uskoo, että maatalousalan työnantajat eivät halua maksaa yli 9 euron tuntipalkkoja. Silloin oikeutensa tietäviä suomalaisia hakeutuisi alalle, eikä TE-toimisto enää katsoisi alalla vallitsevan työvoimapulaa. Silloin uutterien, mutta riistettävien työntekijöiden virta EU:n ulkopuolisista maista tyrehtyisi.

PIILOTETTU TODELLISUUS

Jaroslav hämmästelee sitä, miten suuressa suomalaisessa päivälehdessä tehtiin työntekijöiden oikeuksia järjestelmällisesti polkevasta mansikanviljelijästä suoranainen sankari.

– Todellisuudessa isäntä oli uhkaillut työntekijöitä. Jos joku sanoo yhdenkään poikkipuolisen sanan toimittajalle työnantajaa vastaan, on työntekijän lähdettävä heti takaisin Ukrainaan. Toimittajalle esiteltiin se asuntola, johon valikoitiin vain isännän mieleistä näytelmää näyttelemään suostuvat ukrainalaiset. Ala-arvoiset asuntolat jäivät näyttämättä ja niihin siirrettiin kaikki ne, joiden yhtään epäiltiin kertovan totuuden työoloista.

Ymmärsin, että en pysty vaikuttamaan mihinkään epäkohtiin siinä työpaikassa.

Työehtosopimuksen rikkominen on kyseisellä tilalla tunnetusti sääntö.

– Työpäivät ovat pitkiä, mutta mitään ylityökorvauksia ei makseta.

Jaroslav alleviivaa, että suomalaisviljelijöiden joukosta löytyvät myös ne, jotka hoitavat velvollisuutensa. Jaroslav kertoo tyytyväisestä maannaisestaan pienellä, muutaman kymmenen ukrainalaisen kausityöläisen mansikkatilalla. Viljelijä maksoi palkat ja lisät työehtosopimuksen mukaisesti, ja poimija tienasi kuukaudessa saman kuin edellä kuvatulla ”erinomaisen” viljelijän tilalla kahdessa–kolmessa kuukaudessa. Viljelijä toi kahvitkin pellolle asti. Majoitus oli mukava. Ukrainalaisia ei uhkailtu eikä haukuttu.

Suomessa on siis täysin mahdollista hoitaa tuottavaa mansikkatilaa työehtosopimuksia ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

AMMATTILIITTO PAIKAN PÄÄLLE

– Isoille tiloille, joilla on paljon kausityöläisiä, pitäisi tehdä tietoiskuja koko kauden ajan, eli maaliskuusta lokakuun loppuun. Ei ole väliä, ovatko tietoiskut ukrainaksi vai venäjäksi. Työntekijöille on kerrottava suomalaisesta työehtosopimusjärjestelmästä. Kotimaan kokemusten kautta tes-järjestelmä ei voi avautua ukrainalaisille, Jaroslav sanoo.

– Minä uskon, että myös kausityöläiset liittyisivät ammattiliittoon, jos heille kerrottaisiin, että liitto voi auttaa maksamattomien palkkojen ja lisien saamisessa. Työnantajatkin ryhtyisivät muuttamaan tapojaan, kun he näkisivät, että työehtosopimuksen rikkomisesta tulee seuraamuksia.

TYÖNANTAJA EI NEUVOTELLUT

Työluvalla Suomessa oleskelevilta vaaditaan tietyt vähimmäisansiot Suomessa, jotta myös perhe saisi tulla tai jäädä Suomeen.

– Pyysin palkankorotusta, koska laskin, etteivät minun ansioni yllä tähän. Viljelijäpariskunta mietti viikon vastaustaan, joka oli ei. Ymmärsin, että en pysty vaikuttamaan mihinkään epäkohtiin siinä työpaikassa. Vaikka minulla olisi ollut vain puoli vuotta aikaa pysyvän oleskeluluvan saamiseen, otin lopputilin, sillä olin henkisesti aivan näännyksissä.

Puolen vuoden kevytyrittäjyyskokemusten perusteella Jaroslav pystyisi tällä haavaa ansaitsemaan elantonsa yrittäjänä, mutta ne lupahakemukset makaavat edelleen Migrissä. Hän ei saa tehdä töitä, vaikka töitä ja haluja olisi.

– Jos meitä olisi kohdeltu vaimoni kanssa hyvin ja sopimusten mukaan, olisimme varmaan vieläkin siellä tilalla töissä, Jaroslav toteaa.

MITÄ TAPAHTUU TODELLA?

Sadat tuhannet suomalaiset lähtivät aikoinaan ensin Amerikkaan ja sitten Ruotsiin siksi, että kotimaassa ei ollut enää elantoa eikä tulevaisuutta. Suomeen saapuu nyt aivan samoista syistä työntekijöitä EU:n ulkopuolisista maista. Viimeisimmän virallisen tilaston mukaan vuodelta 2018 työn perusteella sai oleskeluvan vajaat 7 000 henkilöä, heistä noin 2 000 ukrainalaisia. Vastaanotto Suomessa on tyly, mutta Teollisuusliitto etsii muun ay-liikkeen kanssa keinoja tilanteen parantamiseksi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS VILLE TIETÄVÄINEN

Painostusta ja nälkäpalkkaa

Karu totuus hyvämaineisesta mansikkatilasta: Ukrainalainen Oleksandra Radchenko sai 1,5 kuukauden työnteosta käteen vain 924 euroa. Kuvioon kuului myös pimeitä välityspalkkioita ja asunto varastohallissa

Suomalaista suurta marja- ja vihannestilaa ylistetään alan lehdessä maalaisunelmaksi. Isäntä esiintyy maaseutuyrittäjien nohevana mannekiinina eri medioissa.

Koronakeväänä 2020 matkustusrajoitukset uhkaavat ukrainalaisten maahanpääsyä. Julkisuudessa isäntä suosittelee alaa suomalaisillekin. Hänen mukaansa mansikanpoimija voi päästä 10 euron tuntipalkkaan, mitä hän ei pidä huonona. Isäntä toivoo, että maataloudesta muodostuisi ihmisille nyt parempi kuva.

Poimijoita tulee myös Ukrainasta, mutta kympin tuntipalkka jää suurimmalle osalle poimijoista vain haaveeksi ja mielikuva suomalaisesta maataloudesta karuksi.

ASUNTOLAN SULKU VIE POIMIJAKSI

Ukrainalainen Oleksandra Radchenko, 21, aloittaa tilalla mansikanpoimijana toukokuussa 2020. Hän on saapunut maaliskuussa Odessasta Suomeen opiskellakseen kevään ajan suomen kieltä, mutta koronapandemia sulkee oppilaitoksen asuntolan.

– Minulle ehdotettiin mansikanpoimintaa, jotta saisin vuokrattua asunnon.

Työsopimus solmitaan reiluksi kolmeksi kuukaudeksi. Tilalta järjestyy asunto 40 euron kuukausivuokralla.

– Tosin se ei ole asunto, vaan väliseinätön varastohalli, sanoo Radchenko.

Hallissa on vieri vieressä kerrossänkyjä, niiden lomassa ruokapöytä ja yhdellä seinustalla liesi ja lavuaari. Kunnan rakennustarkastajan mukaan hallille on myönnetty asumiskäyttölupa ilman asukasmäärän ylärajaa. Asukkaita on 20–30.

– Pahinta ovat hirveä kuumuus ja kärpäset, joiden takia on vaikea nukkua, sanoo Radchenko.

Rakennustarkastajan mielestä varasto käy hyvin lyhytaikaiseen asumiseen. Ilmanvaihtoa ei hänen mukaansa ole erikseen tutkittu.

– Tuskin se mikään hotellihuoneen tasoinen on, hän kuittaa.

YHTEINEN KIELI PUUTTUU

Ukrainalaiset osaavat äidinkielensä lisäksi usein venäjää, mutta eivät suomea tai englantia. Tilalla venäjää osaa vain pitkäaikainen ja kovaotteinen vironvenäläinen naistyönjohtaja, brigadir.

– Jokainen Ukrainasta tuleva maksaa hänelle 150 euron välityspalkkion, sillä he saavat työpaikan vain brigadirin kautta. Brigadir tekee mitä haluaa, Radchenko luonnehtii.

Radchenko säästyy maksulta, sillä hän on hankkinut työpaikan Suomesta käsin.

Isäntä sanoo Tekijälle, että brigadir ja työntekijät ovat hänelle kiistäneet välityspalkkioiden maksamisen.

– Mutta ne suojelevat toisiaan jollain tavalla. Se on aika viidakko saada selville, että miten homma oikeasti on, isäntä tunnustaa.

PAINOSTUSTA JA KIROILUA

Ensimmäisenä päivänä tottumaton Oleksandra väsyy kuumalla pellolla yhdeksän tunnin työnteon ja vain yhden tauon jälkeen.

– Brigadir lupaa, että voin mennä pitkäkseni, mutta aloittaa painostuksen: ”Jos et kerran jaksa tehdä pidempään töitä, miksi edes olet täällä? Jos ei miellytä, lähtekää kotiin.”

Myös isäntä on paha suustaan.

”Minulla on tuolla sata suomalaista työntekijää odottamassa! Painukaa helvettiin, jos ei kiinnosta! No fucking bullshit anymore”, hän mesoaa salaa nauhoitetulla videolla ukrainalaisille.

– Pahinta on psykologinen painostus. Monet kuitenkin epäröivät irtisanoutumista, koska ovat maksaneet matkakulut Suomeen ja vielä brigadirille 150 euroa, sanoo Radchenko.

Pahinta on psykologinen painostus.

Isäntä rikkoo monin tavoin työehtosopimusta. Hän esimerkiksi vaihtaa tuntipalkalla tehtävän kitkemisen urakkatyöksi.

– Kun menemme sovitusti hakemaan palkkalaskelmaa, hän alkaa huutaa. Ettekö näe, että minulla on muuta tekemistä! Sen jälkeen kukaan ei enää uskalla puhua asiakirjoista mitään.

Radchenko lopettaa työt 1,5 kuukauden jälkeen. Isäntä maksaa hänelle henkilökohtaisesti käteisellä 924 euroa.

– Yksi ukrainalainen pariskunta sai yhteensä 500 euroa kirjekuoressa kahden viikon työstä. He olivat tehneet työtä 11 tuntia päivässä käytännössä ilman vapaapäiviä.

TARKASTUKSET VAHVISTAVAT LAITTOMUUDET

Aluehallintoviraston tarkastuksissa tilalta löytyy puutteita ja lainvastaisuuksia. Työaikakirjanpitoa ei ole. Ongelmia on myös esimerkiksi työvuoroluetteloissa, työterveyshuollossa ja tapaturmavakuutuksissa.

Useita vuosia marjatilaa pyörittänyt isäntä tunnustaa Tekijälle muun muassa tuntikirjanpidon puutteet. Hän selittää ongelmia nuoruudellaan, kokemattomuudellaan ja työn vaikeudella.

Oleksandra arvioi, että kaikki epäkohdat eivät ole edes paljastuneet, koska tarkastajilla ei ole yhteistä kieltä ukrainalaisten kanssa.

Isäntä katsoo, että minimipalkkasäännöistä tai ylityökorvauksista pitäisi saada poiketa: hitaille poimijoille tai esimerkiksi sateella pitäisi saada maksaa pienempää palkkaa, ja aurinkoisella ilmalla ylitöitä pitäisi voida teettää ilman ylityökorvauksia.

– Ei niihin ole varaa, isäntä sanoo.

PALKKASAATAVAT MAKSUUN LIITON AVULLA

Yhtenä harvoista ukrainalaisista Radchenko liittyy Teollisuusliittoon ystävän kehotuksesta.

Liiton avustuksella Radchenko on saanut maaliskuun 2021 alkupuolella isännältä kaikki palkkasaatavansa.

– Jos ei olisi liittoa, en tiedä kuka asioitamme hoitaisi.

Sana on kiertänyt, ja ukrainalaisten Facebook-ryhmissä on varoiteltu menemästä nuoren isännän tilalle töihin. Radchenkolla itsellään on nyt mieluisa opiskelupaikka Suomessa, ja hän haluaa kertoa kokemuksistaan auttaakseen muita.

– En halua isännän kohtelevan väärin enää yhtään työntekijää.

TEKSTI OUTI SALOVAARA
KUVA HARRI NURMINEN

“Työnantaja käytti tietämättömyyttämme hyväkseen”

Kymmenisen vuotta sitten ukrainalainen Natalia päätti pitkän pohdinnan jälkeen jättää kotimaansa ja lähteä kaukaiseen, pohjoiseen Suomeen maataloustöihin. Hän joutui pettymään pahasti.

Ukrainassa palkat olivat kehnoja ja tulevaisuuden näkymät synkkiä. ”Natalian” (haastateltavan nimi on muutettu) ystävät olivat jo Suomessa töissä ja suosittelivat hänelle lämpimästi muuttoa Suomeen.

Natalia ja hänen miehensä saivat työtä suomalaiselta maatilalta.

– Saimme asunnon ja teimme työsopimuksen. Kuukausipalkaksi ilmoitettiin 1 300 euroa, mutta verojen ja vuokran jälkeen siitä jäi käteen hiukan alle tuhat euroa, Natalia muistelee suomalaisen työuransa alkua.

Aluksi kaikki näytti menevän ihan kohtalaisesti, mutta matkan varrella rupesi ilmenemään myös ongelmia.

PYHÄTYÖKORVAUKSET – MITÄ NE OVAT?

Työsopimukseen merkittiin viikkotyötuntien määräksi 50. Kolmeen vuoteen työnantaja ei Natalian mukaan kuitenkaan tehnyt luetteloa työtunneista eikä ilmoittanut tuntipalkkaa.

– Joskus oli töitä vain 7 tuntia päivässä, mutta kiireisinä aikoina saatoimme olla töissä 14 tuntiakin. Vaikka olisimme tehneet töitä kuinka paljon tahansa, palkka oli aina sama. Ylityökorvauksia ei meille maksettu kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana. Ei myöskään ilta- tai yötyökorvauksia.

– Lomakorvauksena työnantaja yritti maksaa 25 prosenttia kuukauden palkasta eikä 50 prosenttia, kuten olisi pitänyt.

Joskus kun oli oikein kiire, piti tehdä töitä sunnuntaisinkin. Kaksi vuotta meni ilman, että pyhätyökorvauksia olisi maksettu. Liukuhihnalla ei saanut pitää taukoja, vaikka työehtosopimuksen mukaan parin tunnin välein pitäisi olla tauko.

Emmekä oikein tienneet, mistä niitä lakeja olisi pitänyt ruveta etsimään. Luotimme työnantajan oikeudenmukaisuuteen.

Natalia muistelee, että edes turvakenkiä ei työnantaja heille järjestänyt kahdeksaan vuoteen. Kunnolliset ja turvalliset työkengät piti ostaa itse.

– Kysyimme, miksei meille ollut maksettu palkkaa niin kuin olisi pitänyt. Työnantaja vastasi, että ei ole hänen syynsä, että me emme osaa lukea suomalaisia lakeja.

– Meidän kielitaitomme ei tosiaankaan riittänyt lakien lukemiseen. Emmekä oikein tienneet, mistä niitä lakeja olisi pitänyt ruveta etsimään. Luotimme työnantajan oikeudenmukaisuuteen.

Vasta kun kiista pyhä- ja ylityökorvauksista uhkasi mennä viranomaisten tietoon ja julkisuuteen, ryhtyi työnantaja maksamaan vierastyöläisille lakien määräämiä korvauksia.

KYSELYJEN JÄLKEEN ALKOI SATAA VAROITUKSIA

Pari vuotta sitten Natalian mies alkoi kysellä määrätietoisemmin palkkansa perään. Johtuiko sitten tästä kyselemisestä vai mistä, mutta pian mies alkoi saada työnantajalta erilaisia huomautuksia ja varoituksia.

– Minusta tuntuu, että varoitusten aiheita hakemalla haettiin. Todellinen syy oli se, että hän oli alkanut kysellä oikeuksiaan, Natalia arvioi nyt jälkeenpäin.

Lopulta Natalian mies erotettiin maatilan palveluksesta.

Natalia kääntyi ”edunvalvonnassaan” myös kunnallisen oikeusavustajan puoleen, mutta sitä kautta ei apua tullut. Vasta kun hän viime vuonna liittyi Teollisuusliittoon, sai vierastyöläisten asioiden ajaminen maatilalla vauhtia.

– Ammattiliitosta oli todella suuri apu. Monta epäkohtaa pystyttiin selvittämään. Myös työsuojelutarkastaja auttoi meitä.

– Kun työnantaja vaati meitä esimerkiksi tekemään niin sanottuja kiky-tunteja, ammattiliitosta kerrottiin, että kiky ei koske maataloustöitä.

”AIOMME JÄÄDÄ”

Kun töitä ei maatilalla enää ollut entiseen tapaan, vähensi työnantaja väkeä ja tarjosi joillekin osa-aikaisia töitä. Nataliakin sai lopputilin, mutta hänelle tarjottiin kuitenkin osa-aikatyötä.

– Pahaksi onneksi minun astmani alkoi oireilla enemmän maatilan töissä. Jokin aiheutti minulle kohtauksia. Työpaikallani ei ollut ilmanvaihtoa.

– Kerran jouduin astmakohtauksen takia sairaalaankin.

Natalia miehineen on jo lähtenyt maatilalta. Kumpikin opiskelee Suomessa: mies ravintola-alaa ja Natalia itse kaupallista alaa. Pariskunnalla on Suomessa syntynyt lapsi, ja he aikovat jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa – ehkä jopa lopullisesti. Suomen kieli on alkanut jo sujua molemmilla jotenkuten.

Ottakaa selvää oikeuksistanne. Ja liittykää ammattiliittoon!

Vuodet maatilan töissä mietityttävät Nataliaa yhä.

– Aluksi luotin työnantajaan täysin. Hän oli eräänlainen turvallinen isähahmo.

– Vuosien varrella huomasin kuitenkin, että meille ei maksettu kaikkea sitä, mitä olisi kuulunut. Meidän tietämättömyyttämme käytettiin hyväksi.

Natalia kehuu suomalaista ay-liikettä ja sen edunvalvontaa.

– Harmi, että emme aikaisemmin osanneet hakeutua ammattiliiton jäseniksi.

Natalialla on myös viesti kaikille ulkomailta tulleille työntekijöille.

– Ottakaa selvää oikeuksistanne. Ja liittykää ammattiliittoon!

TEKSTI ESA TUOMINEN

Suomen lähiruoan takaajat

He takaavat, että Suomessa tuotetaan lähiruokaa. Julkisuudessa vellovan keskustelun ja todellisuuden välinen ero on irvokas. Kunpa nämä sosiaaliturvan väärinkäytöstä meuhkaavat suomalaiset edes kerran kuuntelisivat ulkomaalaisia työntekijöitä, Riikka Vasama toivoo.

Venäjää osaava Riikka Vasama on Teollisuusliiton sopimusasiantuntija, jonka vastuulla ovat maaseutuelinkeinot, turkistuotantoala, puutarha-ala ja viher- ja ympäristörakentamisala.

– ”Maksim” lähtee aamulla kuudelta navettaan tilan ainoana palkattuna työntekijänä. Ja illalla uudestaan. Maksim venyy ja joustaa. Joidenkin alojen yritysten toiminta pysähtyisi ilman näitä nais- ja miespuolisia Maksimeita, Vasama alleviivaa.

“Maksim” on yleinen nimi Ukrainassa, ja edustaa tässä useita Vasaman kohtaamia ulkomaalaisten maataloustyöntekijöiden tapauksia.

– He takaavat, että Suomessa tuotetaan lähiruokaa. Kun näillä aloilla aloitetaan työehtosopimusneuvottelut, joka ikinen kerta voivotellaan työvoimapulaa.

Sopimustenkin mukaiset palkat ovat hyvin pienet. Vasamasta on järkyttävää, että niitäkin pitää vielä polkea.

– Maksimilla on hirveä tunne, kun hän vuosien jälkeen saa tietää, että kaikki ylityöt, lisät, pekkaset ja lomarahat on jätetty maksamatta, sopimusasiantuntija kuvailee.

Kun näillä aloilla aloitetaan työehtosopimusneuvottelut, joka ikinen kerta voivotellaan työvoimapulaa.

Maksim on tehnyt todella pitkiä päiviä, hänhän on useimmiten nuori ja eteenpäin pyrkivä. Töitä hän on tänne tullut tekemään etsiessään parempaa elämää. Mutta kun Maksim alkaa sopeutua Suomeen, hänen tietämyksensä kasvaa ja hän ehkä liittyy liittoon, alkavat vaikeudet.

– Maksim ei ole koskaan saanut ainuttakaan huomautusta töistä, ja jos muita työntekijöitä on tilalla, hän on pidetty työkaveri. Mutta kummallisesti Maksim joutuu nyt vaikeuksiin. Työnantaja ärhentelee. On rasismia ja ennakkoluuloisuutta, on nimittelyä ja epäasiallista kohtelua. Kirosanat Maksim oli oppinut jo aivan ensimmäisinä suomalaisina sanoinaan.

Jos pysyvää oleskelulupaa ei ole, Maksim yrittää epätoivon vimmalla löytää uuden työpaikan. Jos sitä ei löydy, voidaan hänet karkottaa. Työnantajalle ei tule mitään rangaistusta.

MITÄ ON TEHTÄVISSÄ?

Ammattiyhdistysliikkeen asiantuntijat vaativat lakimuutoksia, lisää suojaa työntekijöille ja oikeudenmukaisuutta siihen, keitä lain rikkomisista rangaistaan.

Hallitus esitti viime vuoden lopulla ulkomaalaislain muuttamista niin, että hyväksikäytöstä kiinni jäänyt työnantaja saisi määräajaksi rekrytointikiellon. Uhriksi joutunut työntekijä saisi tilapäisen oleskeluluvan uuden työn hakemista varten, ilman työalarajoitusta.

– Vilpilliset yritykset hyötyvät hyväksikäytöstä. Harmaan talouden kuriin saattaminen ja tilaajavastuun ulottaminen alihankintaketjuun edistyvät hitaasti ja tahmeasti, sillä parannukset eivät ole kaikkien intressissä, maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Eve Kyntäjä SAK:sta toteaa.

Alipalkkausta Kyntäjä kuvaa ”todella tuottoisaksi bisnekseksi”, mistä kiinni jäämisen riski on pieni. Norjassa alihankintaketjussa saa olla vain kaksi lenkkiä, sillä nimenomaan ketjujen pituus ja sirpaleisuus edesauttavat hyväksikäyttöä.

Kyntäjä korostaa, että hyväksikäytetyn työntekijän palkkasaatavat pitää turvata hänelle mahdollisimman nopeasti ja vähin kustannuksin. Nyt tämä on käytännössä mahdotonta palkkaturvan kautta. Palkkaturvan määräaikoja olisi pidennettävä ja maksimisaatavien summa kaksinkertaistettava. Jollei palkkasaatavia makseta työntekijälle edes palkkaturvan kautta, Valtionkonttorin on korvattava hänelle kyseinen summa.

Olisi kaikkien etu, jos maahanmuuttajia pystyttäisiin neuvomaan heidän omalla äidinkielellään.

SAK vaatii myös todellisten elinkustannusten ja yksilöllisten tilanteiden huomioimista perheen yhdistämisessä.

– Nykyisten tulorajojen kohtuullisuus on selvitettävä varsinkin silloin, jos työntekijä pystyy elättämään itsensä ja perheensä, on kokoaikaisessa työssä ja hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Kyntäjä pohtii, pitäisikö oleskelupien hakemiskäytäntöön lisätä vaatimus siitä, että työnantajan on annettava työntekijälle tiedot työsuhteen tärkeimmistä ehdoista tämän omalla äidinkielellä.

Muutkin ammattiliitot voisivat ottaa Kyntäjän mielestä oppia Rakennusliitosta, jonka palkkalistoilla on venäjää ja viroa äidinkielenään puhuvat toimitsijat.

– Työehdot ja lakipykälät ovat jo omalla äidinkielellä erittäin vaikeasti ymmärrettäviä asioita. Olisi kaikkien etu, jos maahanmuuttajia pystyttäisiin neuvomaan heidän omalla äidinkielellään.

VÄLITTÄJILLE KURI

Pitäisi löytää keino lopettaa välistä rahaa vetävien ”työnvälittäjien” toiminta. Välitys on laitonta ja tarpeetonta, sillä työntekijä itse maksaa oman työlupansa, Riikka Vasama toteaa.

– Ja viranomaisten yhteistyötä on tiivistettävä.

Vasama kertoo, että eräs työnantaja oli jopa itse todennut AVI:n työsuojelutarkastajalle, ettei hän maksa työehtosopimuksen mukaista palkkaa – eikä aiokaan maksaa. Vasamasta ehdotus rekrytointikiellosta vilpillisille yrittäjille on erinomainen. Tiedon sopimusrikkomuksista pitäisi myös kulkea jouhevasti kaikkien tarkastus- ja lupaviranomaisten välillä akselilla AVI, TE-toimisto, Migri ja ulkoministeriö.

Vasama sanoo ymmärtävänsä hyvin, että yksinäinen tila maaseudulla ei pysty järjestämään suomen kielen lähiopetusta.

– Mutta peräänkuuluttaisin verkkopohjaista pakettia, jossa olisi suomen kielen opetuksen lisäksi kulttuurikoulutusta, työelämän perustietoja ja jos mahdollista, kahdensuuntaisia keskustelutunteja.

Vasama kertoo, että tällä haavaa hän vastaa jatkuvasti puheluihin, joissa ulkomaalainen työntekijä kysyy: ”Miten minä opin suomea?” Asiantuntija kehottaa jokaista kysyjää kaikkein ensimmäiseksi ottamaan TE-toimistoon yhteyttä selvittääkseen sen, saako hän jäädä Suomeen opintojen ajaksi ja miten hän turvaa toimeentulonsa.

Vasama toivoo maaseutuelinkeinoilta työehtosopimusten noudattamista, jo maineen takia.

– Viime kesä avasi eräänlaisen Pandoran lippaan, sieltä alkoi pursua esiin kaikenlaisia ongelmia. Olen kuullut monien sanovan, että he eivät halua enää ostaa suomalaisia mansikoita. Alan maine on vaarassa. On yrittäjienkin etu, että ihmisoikeuksista pidetään huolta.

EU:N TUNNETTAVA VASTUUNSA

– Jopa toisista EU-maista tulevien työntekijöiden palkkoja ja oikeuksia poljetaan. Tämä syö koko EU:n oikeutusta ja uskottavuutta.

Erikoistutkija Rolle Alho on tuore Teollisuusliiton toimitsija, joka on aiemmalla tutkijanurallaan keskittynyt nimenomaan maahanmuuton ja työmarkkinoiden kysymyksiin EU-maissa.

– EU:n tehtävänä olisi taata työvoiman rajat ylittävä liikkuvuus sosiaalisesti kestävällä tavalla. Näin ei tapahdu. Työnantaja voi tehdä lyhyessä ajassa paljon voittoa dumppaamalla palkkoja. Tämä voi syrjäyttää paikallisia työntekijöitä ja vaikuttaa negatiivisesti koko alan työehtoihin.

Alho perää myös julkisen sektorin tilaajavastuuta Suomessa.

– Painottaisin, että valtiolla ja kunnilla on velvollisuus tarkistaa, millä ehdoilla alihankintaketjujen työntekijät työskentelevät. Ei ole kestävä tapa, että esimerkiksi siivousta ostetaan riistäjiltä siksi, että he ovat antaneet edullisimman tarjouksen.

Alho muistuttaa vielä, että ”kotoutuminen” on aina kaksisuuntainen prosessi. Mitä ystävällisemmin ja osallistavammin maahanmuuttajat kohdataan ja mitä fiksummin heidät nähdään yksilöinä, ei jonain massana, sitä nopeammin he oppivat suomen tai ruotsin – ja kotoutuvat Suomeen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS VILLE TIETÄVÄINEN

Lue lisää Ukrainan sodan vaikutuksista ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöön.