TYÖYMPÄRISTÖ: Glyfo­saatti vaikuttaa eläimiinkin

Rikka­ruo­ho­myrkky glyfo­saatti on erityistä sairas­tu­misen vaaraa aiheut­tava kemikaali, jonka käyttö vaatii tarkas­tuksia työter­veys­huol­lossa. Uraauur­tavat suoma­lais­tut­ki­mukset paljas­tavat, että glyfo­saatti vaikuttaa myös eläimiin ja jää pitkäksi aikaa maaperään.

Biologi ja tutkija Marjo Helan­derin johtama ryhmä Turun yliopis­tossa sai vuonna 2017 Suomen Akate­mialta rahoi­tuksen neljän vuoden kokeel­li­siin tutki­muk­siin. Halut­tiin selvittää, miten glyfo­saatti vaikuttaa ei-kohde-organis­meihin. Arkikie­lellä siis etsit­tiin vaiku­tuksia muihin kuin rikkakasveihin.

Viiriäi­sille syötet­tiin rehun mukana glyfo­saat­ti­jäämiä, jotka alittavat kirkkaasti EU:n viran­omaisten sallitut pitoi­suudet rehussa. Verrok­ki­vii­riäisten ryhmät saivat luomu­rehua. Samoin tutkit­tiin maape­rään jäävän glyfo­saatin vaiku­tuksia vilje­ly­kas­vien siementen itävyy­teen ja kasvuun.

– Viiriäis­naa­raiden sulkien kehitys hidastui ja niiden munista kehittyi hieman vähemmän poikasia. Kun eläimet 12 kuukauden ikäisinä lahdat­tiin, löytyi niiden maksasta, munuai­sista ja lihak­sista glyfo­saattia. Suurin osa glyfo­saa­tista poistui ulosteiden mukana.

– Pelloista taas havait­tiin, että pienetkin glyfo­saat­ti­määrät vähen­sivät siementen itävyyttä ja hidas­tivat taimien kasvua.

MERKITTÄVÄÄ, MYÖS IHMISELLE

Helan­derin mukaan koskaan aiemmin ei ole julkaistu vertai­sar­vioitua tutki­musta, jossa selkä­ran­kai­sille olisi tehty muutamaa päivää tai viikkoa pidempää tutki­musta glyfo­saatin vaiku­tuk­sista. Viiriäinen ei ole vain ”malli­lintu” eli siipi­kar­ja­tuo­tannon kanoihin vertau­tuva tuotan­toe­läin. Viiriäinen on myös selkä­ran­kainen, kuten olemme me ihmisetkin.

Helander allekir­joittaa aiemmin julkaistun lausun­tonsa siitä, että tutki­musten puute on ”hämmäs­tyt­tävää”. Julki­suu­teen yhdys­val­ta­laisten oikeus­is­tuinten kautta paljas­tu­neet asiakirjat osoit­tavat, että valmis­tava yritys on estänyt monella tavalla akatee­mista glyfo­saat­ti­tut­ki­musta omaksi kaupal­li­seksi hyödyk­seen. Tällä on ollut Helan­derin mielestä vaiku­tusta tutki­musten vähäi­syy­teen. Tarvetta olisi.

– Glyfo­saatti on maailman eniten käytetty torjunta-aine. 90 prosenttia maailman geeni­muun­nel­luista kasveista on muutettu sietä­mään glyfo­saattia. Suomessa ainetta käyte­tään lähinnä suora­kyl­vössä, mitä harjoi­te­taan 13–15 prosen­tilla maan pelloista. Rikka­kasvit hävite­tään ennen kylvöä ja toinen satsi laite­taan sadon­kor­juun jälkeen. Suomessa ainetta käyte­tään myös vesakon­tor­jun­nassa, taimi­tar­hoilla, puistoissa ja ulkoilualueilla.

Tutkija kertoo, että aiemmin oletet­tiin, ettei glyfo­saatti voisi vaikuttaa muihin kuin kasveihin. Eläimiltä nimit­täin puuttuu bioke­mial­linen kierto, eli niin sanottu sikimaat­ti­kierto, johon glyfo­saatti vaikuttaa. Sen sijaan sikimaat­ti­kierto löytyy baktee­reilta – ja niitä on kaikessa ja kaikkialla.

– Esimer­kiksi meidän suolis­tomme on täynnä mikro­beja, ja niiden soluja on siellä enemmän kuin ihmisen omia soluja. Tämänkin takia glyfo­saatin vaiku­tusten tutki­minen selkä­ran­kai­silla on mielen­kiin­toista ja tärkeää.

Glyfo­saatin vaiku­tukset hyöntei­siin ja niiden mikro­beihin on tutki­muk­sissa jo havaittu. Mehiläisten suoliston baktee­reissa glyfo­saatti vaikuttaa niin, että vastus­tus­kyky heikkenee ja lento häiriintyy. Suomeenkin levin­neen “pörriäis­kadon” yhtenä mahdol­li­sena tausta­te­ki­jänä on Helan­derin mukaan glyfosaatti.

TILANNE HYVÄ SUOMESSA

Tutkija luottaa lujasti ammatik­seen glyfo­saattia käyttä­vien taitoihin ja tietoihin maa- ja metsä­ta­lou­dessa. Glyfo­saatin ohjeis­tuksen mukaista käyttöä nouda­te­taan. Taval­lisia kulut­tajia Helander sen sijaan kehottaa lopet­ta­maan kaiken Roundupin tapaisten glyfo­saat­ti­val­mis­teiden käytön. Rikka­ruohot pitää puutar­hassa jaksaa torjua käsin tai maata muokkaa­malla tai katta­malla. Tai sitten pitää antaa niiden kasvaa, ovat usein kaunii­takin, Helander naurahtaa.

Suomessa glyfo­saattia ei saa käyttää viljojen pakko­tu­leen­nut­ta­mi­seen toisin kuin muualla maail­massa yleisesti tehdään.

– Suoma­lai­sesta viljasta tehtyä leipää tai pienpa­ni­moiden oluita pitäisi mainostaa sillä, että niissä ei ole glyfo­saattia. Se olisi hieno suoma­laisen ruoan myyntivaltti.

OHJEISTUSTA SUOJAUTUMISEEN GLYFOSAATILTA

Työter­veys­laitos on julkaissut ohjeis­tuksen ja opetus­vi­deon suojau­tu­mi­seen. Laitos toteaa, että glyfo­saa­tilla on epäilty olevan syöpä­vaa­ral­lisia vaiku­tuksia, mutta pitää näitä kiista­na­lai­sina. WHO:n kansain­vä­lisen syövän­tut­ki­mus­lai­toksen eli IARC:n mukaan glyfo­saatti on toden­nä­köi­sesti syöpää aiheut­tava aine.

Glyfo­saa­tille altis­tu­minen tapahtuu ihon kautta, hengi­tys­teitse ja käsistä suuhun. Altis­tu­mista on helpointa arvioida tutki­malla sen määrää virtsa­näyt­teestä, laitos ohjeistaa. Saman laitoksen erityis­asian­tun­tija Susanna Mäki muistuttaa yleisellä tasolla siitä, että suojainten valinta tulee tehdä työpaikan riski­nar­vioinnin mukaisesti.

Kemikaa­lien tiedot on Mäen mukaan tarkis­tet­tava niiden käyttö­tur­val­li­suus­tie­dot­teista, varsinkin suojau­tu­misen kannalta tärkeät vaara- ja turva­lausek­keet. Myös töihin tulevat kesätyön­te­kijät tulee pereh­dyttää ja heille tulee antaa tietoa kemikaa­lien haitoista ja suojainten käytöstä, asian­tun­tija muistuttaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS EMILIE UGGLA

Lue lisää: