Liitossa
Ei kauppaa ilman oikeuksia – työntekijöiden ääni kuuluviin Afrikan vapaakauppasopimuksessa
Tuntuisiko järkevältä lentää Norjaan Nigerian kautta? Tai tarvita viisumi Ruotsiin? Afrikassa siirtomaa-ajan rakenteet pitävät pintansa ja vaikeuttavat kauppaa ja liikkumista tähän tapaan. Siksi syntyi maanosan sisäinen vapaakauppasopimus. Työntekijöiden oikeudet vain loistavat siitä poissaolollaan, mutta tilannetta korjataan SASKin tuella.
Euroopassa meillä on EU, johon kuuluu olennaisesti ihmisten, tavaran ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Tähän kaikkeen on myös hyvä infrastruktuuri. Afrikassa on toisin. Liikenneväylät ovat kehnoja, tullit haittaavat kauppaa ja ihmiset tarvitsevat viisumin lähes aina matkustaessaan toiseen maahan Afrikan sisällä. Maita yhdistäviä rautateitä ei juuri ole.
Tämän muuttamiseksi laadittiin Afrikan mantereen vapaakauppasopimus AfCFTA vuonna 2019. Sopimuksessa ei kuitenkaan sanota mitään työntekijöiden oikeuksista. EU:ssa sen sijaan inhimillinen puoli on otettu huomioon melko kattavasti.
Afrikan maissa työntekijän perusoikeudet eivät ole riittävän hyvällä mallilla.
– Työelämäoikeuksien pitäisi ehdottomasti sisältyä Afrikan vapaakauppasopimukseen, maailman laajimpaan sellaiseen, sanoo Joel Odigie, ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin Afrikan pääsihteeri.
OIKEUS JÄRJESTÄYTYÄ ON YKKÖNEN
Ensisijainen oikeus on Odigien mukaan oikeus järjestäytyä eli kuulua ammattiliittoon. Se ei toteudu kaikissa Afrikan maissa. Se on hänen mielestään oikeuksista tärkein, koska riittävällä jäsenpohjalla liitot voivat pitää huolen, että muut oikeudet toteutuvat.
Liitot neuvottelevat myös työehtosopimukset, jotka ovat keskeisin työkalu varmistamaan, että varallisuus jakautuu tasaisemmin – että työntekijät saisivat elämiseen riittävää palkkaa.
Toinen merkittävä puute Afrikassa on Odigien mukaan riittämätön sosiaaliturva. Tarvitaan rakenteita, jotka kannattelevat silloin, kun työtä ei pysty tekemään.
– Kaiken kaikkiaan me tarvitsemme paljon enemmän maanosan sisäistä kauppaa, joka luo talouskasvua, työpaikkoja ja vaurautta. Mutta ei voi olla niin, että kaupasta hyötyvät vain harvat.
Työelämäoikeuksien pitäisi ehdottomasti sisältyä Afrikan vapaakauppasopimukseen.
Hän korostaa, että maanosan kipeästi kaipaamat uudet työpaikat eivät synny ulkoisesta kaupasta vaan sisäisestä. Ja nuori väestö todella tarvitsee ne työpaikat.
Vielä sopimuksen hyödyt eivät näy käytännössä. Afrikan sisäinen kauppa kattaa tällä hetkellä vain 16 prosenttia maanosan kaikesta kaupasta, kun EU:ssa osuus on yli 60 prosenttia. Kasvun varaa Afrikassa siis on. Maanosan pitäisi päästä irti raaka-aineiden viejän roolista ja pystyä jalostamaan tuotteita pidemmälle, jotta se voi käydä sisäistä kauppaa.
– Nyt tilanne on usein se, että raaka-aine viedään halvalla esimerkiksi Eurooppaan, jalostetaan siellä ja tuote myydään kalliilla takaisin Afrikkaan, Odigie huomauttaa.
Tämä malli ei luo tarpeeksi työpaikkoja eikä taloudellista arvonlisää. Siksi työttömyys on valtavan suurta ja maat kamppailevat köyhyyden ja velkataakan kanssa.
LIITOILLE PÄÄSY VAPAAKAUPPAPÖYTIIN
Odigien johtama järjestö, ITUC Africa, edistää työntekijöiden asemaa sopimuksessa SASKin ja suomalaisten ammattiliittojen tuella. Työ alkoi neljä vuotta sitten ja on edennyt vauhdilla. Yhtenä tavoitteena on saada työntekijöiden edustus sopimuksen toimeenpaneviin komiteoihin eri maissa. Ne ovat elimiä, jotka laativat kansalliset asiakirjat ja antavat esimerkiksi suosituksia hallituksille.
Ensi vaiheessa kohteena on yhdeksän maata, ja näistä jo viidessä ay-keskusjärjestöt ovat päässeet mukaan. Lisäksi muutamassa muussa keskustelut ovat pitkällä.
Mutta on toinenkin mahdollisuus. Nyt on käynnissä vapaakauppasopimuksen viisivuotistarkastelu, eli ikkuna on raollaan myös sille, että itse sopimukseen saataisiin työntekijän oikeuksia korostavia lausekkeita.
Tätä kirittämään Ghanassa järjestettiin viime kuussa iso mielenosoitus, jonka yhteydessä jätettiin vetoomus vapaakauppasopimuksen sihteeristölle. Ay-liike haluaa sopimukseen valtioita sitovia lausekkeita – suositukset eivät riitä.
Hallitukset ja media kuuntelevat meitä.
Odigie ja hänen kollegansa, ITUC African pääekonomisti Hod Anyigba, pitävät ensiarvoisen tärkeänä myös tiedon levittämistä ja kouluttamista.
– Tiedon ja osaamisen tarve ay-liikkeen parissa on suuri. Nyt me ITUC Africassa osaamme puhua kauppapolitiikkaa ja pystymme jakamaan osaamistamme. Järjestämme joka vuosi ison koulutustapahtuman koko maanosan keskusjärjestöjen johtajille. Tänä vuonna se keräsi 140 osallistujaa, Anyigba kertoo.
Odigie ja Anyigba ovat todella tyytyväisiä suomalaisten tuella toteutettavan hankkeen tuloksiin.
– Tämä on äärimmäisen tärkeää vaikuttamistyötä, jonka tulokset näkyvät nyt viidessä maassa. Se on myös tuonut uutta painoarvoa meille järjestönä. Hallitukset ja media kuuntelevat meitä, ja nousemme toistuvasti esiin tahona, joka edistää vapaakauppasopimuksen toimeenpanoa ja haluaa kehittää sitä, Odigie korostaa.
Tästä on hyvä jatkaa ja ottaa mukaan muutama uusi maa, jos SASK saa hankkeelle rahoituksen myös seuraavalle nelisvuotiskaudelle.
ITUC Africa on ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön Afrikan organisaatio, jonka kanssa Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK tekee yhteistyötä. ITUCin jäseniä ovat keskusjärjestöt, Suomesta SAK, STTK ja Akava.
MIKÄ VAPAAKAUPPASOPIMUS?
• Afrikan mantereen vapaakauppasopimus AfCFTA kattaa 54 maata.
• Tavoitteena on taata tavaroiden ihmisten ja palvelujen vapaa liikkuvuus.
• Sopimuksesta puuttuvat työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista edellyttävät lausekkeet, joita ay-liike nyt vaatii.
• Työntekijöiden ääni pyritään saamaan kuuluviin myös sopimuksen kansallisissa toimeenpanokomiteoissa.
• Tässä on jo onnistuttu Nigeriassa, Namibiassa, Keniassa, Ruandassa ja Etelä-Afrikassa.
• Työntekijän näkökulman mukaan ottamista edistetään yhdeksän maata kattavalla hankkeella, jota suomalainen ay-liike tukee SASKin kautta.
