Järjestöjohtaja Vesa Aallosvirran ja työmarkkinajohtaja Jyrki Virtasen mielestä luottamushenkilöiden merkitys on keskeinen niin työpaikoilla kuin ammattiliitossa.

Luotta­mus­hen­kilöt ovat liiton toiminnan kivijalka – ”Ilman heitä toimin­tamme olisi mahdotonta”

TEKSTI TIIA KYYNÄRÄINEN
KUVA ANTTI HYVÄRINEN

Halli­tuksen heiken­nys­toimet voivat kääntyä luotta­mus­hen­ki­löiden eduksi. Luotta­mus­hen­kilöt ovat liiton toiminnan selkä­ranka, muistut­tavat Teolli­suus­liiton järjes­tö­joh­taja Vesa Aallos­virta ja työmark­kin­ajoh­taja Jyrki Virtanen.

– Koko järjes­tel­mämme perustuu luotta­mus­hen­ki­löihin. He ovat tämän järjes­telmän kivijalka. He valvovat, että neuvo­tel­tuja työeh­to­so­pi­muksia nouda­te­taan työpai­koilla, he tekevät päivit­täin työtä hyvän järjes­täy­ty­mi­sas­teen eteen, jotta työpai­koilla liity­tään ja myös pysytään liiton jäseninä ja he ovat myös tärkeä linkki työpai­koilta ammat­tio­sas­toihin ja muihin erilai­siin liiton toimie­li­miin, Teolli­suus­liiton työmark­kin­ajoh­taja Jyrki Virtanen listaa luotta­mus­hen­ki­löiden merkityksellisyyttä.

Teolli­suus­liiton järjes­tö­joh­taja Vesa Aallos­virta puoles­taan muistuttaa, että ei liittoa eikä sen tehtäviä pysyt­täisi hoita­maan pelkäs­tään henki­lö­kunnan voimin.

– Tämän takia on tärkeää, että meillä on työpai­koilla mahdol­li­simman kattava luotta­mus­hen­ki­lö­or­ga­ni­saatio, Aallos­virta sanoo.

Käsit­teenä luotta­mus­mies tunnet­tiin suoma­lai­sessa työelä­mässä jo 1800-luvun loppu­puo­lelta alkaen, mutta luotta­mus­mies­jär­jes­telmän nykymuo­toinen perusta luotiin sotien ajan Suomessa. Työpaik­kojen työsuo­je­luor­ga­ni­saa­tion lainsää­dän­nöl­linen pohja luotiin puoles­taan 1970-luvulla, mutta ensim­mäisiä työsuo­jelua koskevia asetuksia on ollut Suomessa myös 1800-luvun loppu­puo­lelta alkaen.

Koko järjes­tel­mämme perustuu luottamushenkilöihin.

Työpaik­kojen luotta­mus­hen­ki­löiden asemaa ja tehtäviä määrit­tävät niin eri työelämää koskevat lait kuin työehtosopimuksetkin.

Esimer­kiksi Teolli­suus­liiton ja Tekno­lo­gia­teol­li­suuden työnan­tajat ry:n solmima työeh­to­so­pimus sanoo, että luotta­mus­miehen keskei­senä tehtä­vänä on toimia osana paikal­lista työeh­to­so­pi­muksen toteut­ta­mi­seen liittyvää neuvot­te­lu­jär­jes­telmää ja huolehtia siitä, että työeh­to­so­pi­musta sovel­le­taan oikein ja sitä nouda­te­taan, erimie­li­syydet selvi­te­tään nopeasti ja tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sesti, yhteis­toi­mintaa ja paikal­lista sopimista ediste­tään ja työrauhaa ylläpi­de­tään ja edistetään.

Vastaa­vasti työsuo­je­lu­val­tuu­tetun tehtä­vistä työeh­to­so­pimus sanoo, että työsuo­je­lu­val­tuu­tetun tehtävät ovat työsuo­jelun valvon­nasta ja työpaikan työsuo­je­lu­yh­teis­toi­min­nasta annetun lain mukaiset. Lisäksi työsuo­je­lu­val­tuu­tettu hoitaa hänelle muun lainsää­dännön ja sopimusten perus­teella kuuluvat tehtävät.

YHTEISTYÖLLÄ PARAS LOPPUTULOS

Laeista ja työeh­to­so­pi­muk­sista huoli­matta luotta­mus­hen­ki­löiden asema työpai­koilla vaihtelee. Kuten Virtanen muistuttaa, fiksut työnan­tajat ymmär­tävät luotta­mus­hen­ki­löiden merki­tyksen yritykselle.

– Silloin kun työnan­taja ymmärtää, että kun henki­löstö luotta­mus­hen­ki­löiden edustuk­sella otetaan mukaan yrityksen kehit­tä­mi­seen, saadaan paras tulos aikai­seksi. Ikävä kyllä on näkyvissä niitäkin piirteitä, joilla luotta­mus­hen­ki­löiden asemaa pyritään heikentämään.

Meidän on huoleh­dit­tava, että paikal­lis­tason organi­saatio on kunnossa ja sitä on vahvistettava.

Virtanen viittaa muun muassa Orpon-Purran halli­tuk­seen ja sen toimin­taan. Hallitus on monella tavoin heiken­tänyt ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen asemaa, ja sitä kautta se on vaikut­tanut myös luotta­mus­miesten asemaan työpaikoilla.

– Ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen aseman heiken­tä­minen on lisännyt myös luotta­mus­hen­ki­löiden työkuormaa ja työpai­netta. Jos järjes­täy­ty­mi­saste työpai­koilla heikkenee, vaikuttaa se suoraan luotta­mus­miehen asemaan työpai­koilla, Virtanen sanoo.

Aallos­virta on samaa mieltä. Hänen mieles­tään moni vastak­kai­na­set­telua hakeva työnan­taja ei usein­kaan ole miettinyt loppuun asti luotta­mus­hen­ki­löiden merki­tystä työpaikan työn sujuvuu­delle ja tehokkuudelle.

– Yrityk­sissä, joissa luotta­mus­hen­ki­löitä ei haluta ottaa mukaan yrityksen toimin­taan ja kehit­tä­mi­seen, onkohan koskaan mietitty, mitä jos luotta­mus­hen­ki­löitä ei olisi ollen­kaan. Se tarkoit­taisi, että joka asiasta pitäisi sopia jokaisen työntekijän kanssa erikseen.

LUOTTAMUSHENKILÖIDEN ASEMA VOI VAHVISTUA

Halli­tuksen ay-liikettä ja palkan­saa­jien turvaa ja toimeen­tuloa heiken­tävät toimet ovat Aallos­virran ja Virtasen mukaan käänty­neet osin itseään vastaan. Tavoite ammat­ti­liit­tojen ja sitä kautta luotta­mus­hen­ki­löiden aseman heiken­tä­mi­sestä työpai­koilla ei ole onnis­tunut, päinvastoin.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että mitä enemmän hallitus heikentää meidän toimin­ta­mah­dol­li­suuk­siamme ja hyökkää taval­lisen palkan­saajan kimppuun, järjes­telmä vain vahvistuu työpai­koilla, Virtanen pohtii.

– Näen tässä suuren konfliktin vaaran. Toki ihmisten äänes­tys­käyt­täy­ty­minen ratkaisee sen, millaisia halli­tuksia meillä tulevai­suu­dessa on. Ruotsis­sahan tätä yritet­tiin, mutta palat­tiin normaa­lien neuvot­te­luiden tielle ja hallitus jätti työmark­ki­naos­a­puo­lille ne tehtävät, jotka sille kuuluvat.

Aallos­virran mielestä on hyvät mahdol­li­suudet, että ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen ja luotta­mus­hen­ki­löiden asema työpai­koilla vain vahvistuu.

– Valtio­va­rain­mi­nis­teri Iiro Viinasen aikaan jäseniä tuli huomat­ta­vasti lisää ja silloin toimet eivät olleet edes näin rajuja kuin nyt. Tilanne tuntuu olevan nyt hyvin saman­lainen, Aallos­virta miettii.

– Mieles­täni kaikki mahdol­li­suudet ovat olemassa. Mutta se tarkoittaa, että meidän on huoleh­dit­tava, että paikal­lis­tason organi­saatio on kunnossa ja sitä on vahvis­tet­tava, samoin järjes­täy­ty­mistä on vahvistettava.