Luot­ta­mus­hen­ki­löt ovat liiton toimin­nan kivi­jalka – ”Ilman heitä toimin­tamme olisi mahdotonta”

– Koko järjes­tel­mämme perus­tuu luot­ta­mus­hen­ki­löi­hin. He ovat tämän järjes­tel­män kivi­jalka. He valvo­vat, että neuvo­tel­tuja työeh­to­so­pi­muk­sia nouda­te­taan työpai­koilla, he teke­vät päivit­täin työtä hyvän järjes­täy­ty­mi­sas­teen eteen, jotta työpai­koilla liity­tään ja myös pysy­tään liiton jäse­ninä ja he ovat myös tärkeä linkki työpai­koilta ammat­tio­sas­toi­hin ja muihin erilai­siin liiton toimie­li­miin, Teol­li­suus­lii­ton työmark­kin­ajoh­taja Jyrki Virta­nen listaa luot­ta­mus­hen­ki­löi­den merkityksellisyyttä.

Teol­li­suus­lii­ton järjes­tö­joh­taja Vesa Aallos­virta puoles­taan muis­tut­taa, että ei liit­toa eikä sen tehtä­viä pysyt­täisi hoita­maan pelkäs­tään henki­lö­kun­nan voimin.

– Tämän takia on tärkeää, että meillä on työpai­koilla mahdol­li­sim­man kattava luot­ta­mus­hen­ki­lö­or­ga­ni­saa­tio, Aallos­virta sanoo.

Käsit­teenä luot­ta­mus­mies tunnet­tiin suoma­lai­sessa työelä­mässä jo 1800-luvun loppu­puo­lelta alkaen, mutta luot­ta­mus­mies­jär­jes­tel­män nyky­muo­toi­nen perusta luotiin sotien ajan Suomessa. Työpaik­ko­jen työsuo­je­luor­ga­ni­saa­tion lain­sää­dän­nöl­li­nen pohja luotiin puoles­taan 1970-luvulla, mutta ensim­mäi­siä työsuo­je­lua koske­via asetuk­sia on ollut Suomessa myös 1800-luvun loppu­puo­lelta alkaen.

Koko järjes­tel­mämme perus­tuu luottamushenkilöihin.

Työpaik­ko­jen luot­ta­mus­hen­ki­löi­den asemaa ja tehtä­viä määrit­tä­vät niin eri työelä­mää koske­vat lait kuin työehtosopimuksetkin.

Esimer­kiksi Teol­li­suus­lii­ton ja Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työnan­ta­jat ry:n solmima työeh­to­so­pi­mus sanoo, että luot­ta­mus­mie­hen keskei­senä tehtä­vänä on toimia osana paikal­lista työeh­to­so­pi­muk­sen toteut­ta­mi­seen liit­ty­vää neuvot­te­lu­jär­jes­tel­mää ja huoleh­tia siitä, että työeh­to­so­pi­musta sovel­le­taan oikein ja sitä nouda­te­taan, erimie­li­syy­det selvi­te­tään nopeasti ja tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sesti, yhteis­toi­min­taa ja paikal­lista sopi­mista edis­te­tään ja työrau­haa yllä­pi­de­tään ja edistetään.

Vastaa­vasti työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun tehtä­vistä työeh­to­so­pi­mus sanoo, että työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun tehtä­vät ovat työsuo­je­lun valvon­nasta ja työpai­kan työsuo­je­lu­yh­teis­toi­min­nasta anne­tun lain mukai­set. Lisäksi työsuo­je­lu­val­tuu­tettu hoitaa hänelle muun lain­sää­dän­nön ja sopi­mus­ten perus­teella kuulu­vat tehtävät.

YHTEISTYÖLLÄ PARAS LOPPUTULOS

Laeista ja työeh­to­so­pi­muk­sista huoli­matta luot­ta­mus­hen­ki­löi­den asema työpai­koilla vaih­te­lee. Kuten Virta­nen muis­tut­taa, fiksut työnan­ta­jat ymmär­tä­vät luot­ta­mus­hen­ki­löi­den merki­tyk­sen yritykselle.

– Silloin kun työnan­taja ymmär­tää, että kun henki­löstö luot­ta­mus­hen­ki­löi­den edus­tuk­sella otetaan mukaan yrityk­sen kehit­tä­mi­seen, saadaan paras tulos aikai­seksi. Ikävä kyllä on näky­vissä niitä­kin piir­teitä, joilla luot­ta­mus­hen­ki­löi­den asemaa pyri­tään heikentämään.

Meidän on huoleh­dit­tava, että paikal­lis­ta­son orga­ni­saa­tio on kunnossa ja sitä on vahvistettava.

Virta­nen viit­taa muun muassa Orpon-Purran halli­tuk­seen ja sen toimin­taan. Halli­tus on monella tavoin heiken­tä­nyt ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen asemaa, ja sitä kautta se on vaikut­ta­nut myös luot­ta­mus­mies­ten asemaan työpaikoilla.

– Ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen aseman heiken­tä­mi­nen on lisän­nyt myös luot­ta­mus­hen­ki­löi­den työkuor­maa ja työpai­netta. Jos järjes­täy­ty­mi­saste työpai­koilla heik­ke­nee, vaikut­taa se suoraan luot­ta­mus­mie­hen asemaan työpai­koilla, Virta­nen sanoo.

Aallos­virta on samaa mieltä. Hänen mieles­tään moni vastak­kai­na­set­te­lua hakeva työnan­taja ei usein­kaan ole miet­ti­nyt loppuun asti luot­ta­mus­hen­ki­löi­den merki­tystä työpai­kan työn suju­vuu­delle ja tehokkuudelle.

– Yrityk­sissä, joissa luot­ta­mus­hen­ki­löitä ei haluta ottaa mukaan yrityk­sen toimin­taan ja kehit­tä­mi­seen, onko­han koskaan mietitty, mitä jos luot­ta­mus­hen­ki­löitä ei olisi ollen­kaan. Se tarkoit­taisi, että joka asiasta pitäisi sopia jokai­sen työn­tekijän kanssa erikseen.

LUOTTAMUSHENKILÖIDEN ASEMA VOI VAHVISTUA

Halli­tuk­sen ay-liikettä ja palkan­saa­jien turvaa ja toimeen­tu­loa heiken­tä­vät toimet ovat Aallos­vir­ran ja Virta­sen mukaan kään­ty­neet osin itse­ään vastaan. Tavoite ammat­ti­liit­to­jen ja sitä kautta luot­ta­mus­hen­ki­löi­den aseman heiken­tä­mi­sestä työpai­koilla ei ole onnis­tu­nut, päinvastoin.

– Tällä hetkellä näyt­tää siltä, että mitä enem­män halli­tus heiken­tää meidän toimin­ta­mah­dol­li­suuk­siamme ja hyök­kää taval­li­sen palkan­saa­jan kimp­puun, järjes­telmä vain vahvis­tuu työpai­koilla, Virta­nen pohtii.

– Näen tässä suuren konflik­tin vaaran. Toki ihmis­ten äänes­tys­käyt­täy­ty­mi­nen ratkai­see sen, millai­sia halli­tuk­sia meillä tule­vai­suu­dessa on. Ruot­sis­sa­han tätä yritet­tiin, mutta palat­tiin normaa­lien neuvot­te­lui­den tielle ja halli­tus jätti työmark­ki­naos­a­puo­lille ne tehtä­vät, jotka sille kuuluvat.

Aallos­vir­ran mielestä on hyvät mahdol­li­suu­det, että ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen ja luot­ta­mus­hen­ki­löi­den asema työpai­koilla vain vahvistuu.

– Valtio­va­rain­mi­nis­teri Iiro Viina­sen aikaan jäse­niä tuli huomat­ta­vasti lisää ja silloin toimet eivät olleet edes näin rajuja kuin nyt. Tilanne tuntuu olevan nyt hyvin saman­lai­nen, Aallos­virta miettii.

– Mieles­täni kaikki mahdol­li­suu­det ovat olemassa. Mutta se tarkoit­taa, että meidän on huoleh­dit­tava, että paikal­lis­ta­son orga­ni­saa­tio on kunnossa ja sitä on vahvis­tet­tava, samoin järjes­täy­ty­mistä on vahvistettava.