Sivulle katsova nainen istuu maastopyörän päällä metsässä.
Kontiolahtelainen Katri Myller maastopyöräili lakon aikana. Sähköpyörällä taittuivat kymmenien kilometrien lenkit. KUVA JARNO ARTIKA

”Piti yrit­tää tsem­pata, vaikka välillä usko meinasi horjua” – UPM:n vane­ri­teh­tai­den työn­te­ki­jät kerto­vat lakkoajasta

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT JARNO ARTIKA, RIIKKA SILKALA JA MARKKU TISSARINEN

Kymme­nen viikon lakon aikana yksi pyöräili maas­tossa, toinen aloitti lähi­hoi­ta­jao­pin­not ja kolmas hoiti lapsen­lasta ja koiria. Lakon päät­ty­mi­nen oli koko ajan toiveissa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

TÄSTÄ ON KYSE

• Teol­li­suus­liitto ja UPM Plywood Oy sopi­vat 9.5.2025 yritys­koh­tai­sen työeh­to­so­pi­muk­sen neljälle vane­ri­teh­taalle, jotka sijait­se­vat Ristii­nassa, Savon­lin­nassa, Joen­suussa ja Kouvolassa.
• Keväällä 2024 alka­neet työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lut olivat vaikeat. Sopi­muk­sen teks­tit saatiin valmiiksi syksyllä 2024, mutta palkan­ko­ro­tuk­sista neuvo­tel­tiin kevää­seen 2025 asti.
• Teol­li­suus­liitto tavoit­teli jäse­nil­leen palkan­ko­ro­tuk­sia, jotka ovat linjassa muiden yritys­ten kanssa sovit­tu­jen koro­tus­ten kanssa. UPM esitti pienem­piä palkankorotuksia.
• Teol­li­suus­liitto vauh­ditti työeh­to­so­pi­muk­sen neuvot­te­luja lakoilla. Kaikki neljä tehdasta olivat noin kymme­nen viik­koa lakossa 3.3.–9.5.2025. Myös helmi­kuussa oli yksi lakkoviikko.
• Uusi työeh­to­so­pi­mus on voimassa 9.5.2025–31.12.2027. Yritys­koh­tai­sen sopi­muk­sen yksi­tyis­koh­dat eivät ole julki­sia. Työn­te­ki­jät ovat pitä­neet palkan­ko­ro­tuk­sia kohtuullisina.

UPM Plywoo­din tehtailla palat­tiin töihin lauan­taina 10.5.2025 noin kymme­nen viik­koa kestä­neen lakon jälkeen. Lakko koski noin tuhatta työn­te­ki­jää Pellok­sen (Ristiina), Joen­suun ja Savon­lin­nan vane­ri­teh­tailla sekä Kalson (Kouvola) viilutehtaalla.

Joen­suun tehtaan työn­tekijä Katri Myller kertoo, että sopi­mus syntyi yllät­täen, sillä edel­li­senä päivänä valta­kun­nan­so­vit­te­li­jan toimis­tolla pide­tyistä neuvot­te­luista ei ollut kuulu­nut sopimusuutisia.

– Lauan­taina ensim­mäi­set meni­vät aamuun töihin ja minä menin yöhön. Työt jatkui­vat ihan niin kuin ennen­kin. Aluksi tuntui vähän raskaalta hypätä takai­sin 12 tunnin vuoroi­hin, mutta kylläpä tuohon on jo tottu­nut, Myller sanoo.

Työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lut kesti­vät lähes vuoden, ja viimei­sen puolen vuoden aikana kyse oli enää palkan­ko­ro­tus­ten suuruudesta.

– Oikeas­taan vasta tämän vuoden alusta seura­sin neuvot­te­luja tarkasti, kun minut valit­tiin vara­pää­luot­ta­mus­mie­heksi, Myller kertoo.

Nainen ajaa maastopyörällä metsäpolulla.
Katri Myller pyöräi­lee miel­lään Kontion­pol­kuja, jotka ovat Kontio­lah­della Jaaman­kan­kaalla sijait­seva maastopyöräily‑, polku­juoksu- ja käve­ly­rei­tistö. KUVA JARNO ARTIKA

Kymme­nen viikon lakon aikana Myller oli lakko­vah­dissa kerran viikossa. Pitkän lakon aikana tehtaan portilla havaitsi hyvin kevään etene­mi­sen ja lämmön lisääntymisen.

– Alussa sai pistää vaatetta päälle. Ei riit­tä­nyt yhdet sukat ja hanskat.

Myller arvioi, että lakon aikana työn­te­ki­jöi­den yhtei­nen tahto­tila oli vahva, vaikka esimer­kiksi sovit­te­li­jan anta­man sovin­toeh­do­tuk­sen hylkää­mi­nen koet­teli lakkoselkärankaa.

– Kaikki ymmär­si­vät, minkä takia ollaan lakossa, vaikka välillä usko meinasi horjua. Piti yrit­tää tsem­pata, ettei mennä töihin ja pide­tään lakkoa yhdessä yllä.

Kaikki ymmär­si­vät, minkä takia ollaan lakossa.

Työnan­taja yritti myös murtaa lakkoa ilmoit­ta­malla muutos­neu­vot­te­luista ja soit­te­le­malla lakko­lai­sia töihin määrä­ai­kais­ten palkan­ko­ro­tus­ten voimin. Mylle­ril­le­kin oli tullut puhelu, mutta hän ei silloin ollut vastaa­massa. Muita yhtey­den­ot­toja ei kuulunut.

– Esihen­ki­löt näki­vät, että olin portilla lakko­vah­tina. Tiesi­vät varmas­ti­kin, etten ole tulossa töihin.

Työeh­to­so­pi­muk­sen yksi­tyis­koh­dat eivät ole julkista tietoa, mutta liitto on tiedot­ta­nut jäse­nille sopi­muk­sen sisäl­löstä. Myller arvioi, että työn­te­ki­jät otti­vat sopi­muk­sen vastaan tyynesti.

– Kukaan ei ole ollut erityi­sen petty­nyt tai iloi­nen sopimuksesta.

Sivulle katsova nainen nojaa maastopyörän tankoon metsässä.
Kymme­nen viikon lakon jälkeen 12-tunti­siin työvuo­roi­hin paluu tuntui raskaalta, mutta tuttuun tahtiin tottui nopeasti, Katri Myller kertoo. KUVA JARNO ARTIKA

Kontio­lah­della asuva Myller käytti lakkoai­kaa muun muassa omien rästi­hom­mien tekoon, siivoa­mi­seen ja urheiluun.

– Maas­to­pyö­rän kaive­lin esiin ja käytin sen huollossa.

Sähkö­avus­tei­sella pyörällä tait­tui­vat pisim­mil­lään jopa 50 kilo­met­rin lenkit maas­tossa. Myös kunto­sa­lilla käymi­nen täytti lakko­päi­vien ohjelmaa.

Lakon päätyt­tyä myös liikun­ta­rytmi palasi vanhaan. Viilu­jen lato­mi­sen ohessa ei tarvitse lisäliikuntaa.

– Työkier­ron aikana ei jaksa käydä kunto­sa­lilla, kun tekee 12-tuntista vuoroa, Myller sanoo.

Mustaan huppariin pukeutunut nainen katsoo kameraan. Takana näkyy puiden oksia ja rakennuksen terassi.
Mikke­li­läi­nen Hanne Vainio teki lakon aikana keik­ka­töitä ja vietti aikaa perheensä kanssa. KUVA RIIKKA SILKALA

VARASUUNNITELMA SYNTYI LAKON AIKANA

Ristii­nassa sijait­se­van Pellok­sen vane­ri­teh­taan työn­tekijä Hanne Vainio käytti lakkoa­jan aktiivisesti.

– Minulla ei ollut talou­del­li­sesti varaa jäädä lepäi­le­mään laake­reille. Sain keik­ka­hom­mia tutta­vien kautta sote-alalta, Vainio sanoo.

Mikke­lissä asuva Vainio kertoo, että aika kului myös jälki­kas­vun parissa.

– Kerke­sin olla lasten kanssa ja kuskata pojista pienem­pää treeneihin.

Lakon aikana syntyi myös päätös lähteä opis­ke­le­maan lähi­hoi­ta­jaksi. Vainio on järjes­tä­nyt opin­to­va­paata opis­ke­lui­hin kuulu­via työhar­joit­te­luja varten.

– Tykkään työs­täni, luon­nol­li­sesti, kun 29 vuotta olen ollut töissä tehtaalla, mutta luot­ta­mus työnan­ta­jaan on rapau­tu­nut. Pitää olla b‑suunnitelma, jos työt loppuvat.

Työnan­ta­ja­puo­len jäärä­päi­syys palkan­ko­ro­tus­ten tasossa ja lakon­mur­ta­mis­yri­tyk­set eivät kiil­lot­ta­neet UPM:n kilpeä.

– Hävet­tää työnan­ta­jan puolesta, kerta kaik­ki­aan. Toiminta oli kuin palat­tai­siin jonne­kin 1940–50 ‑luku­jen tehtaaseen.

Nainen kävelee kameraa kohti punatiilisen rakennuksen pihalla.
Hanne Vainio aloitti kesä­kuun alussa työhar­joit­te­lun Siek­ki­län palve­lu­ko­dissa Mikke­lissä. KUVA RIIKKA SILKALA

UPM:ltä soitet­tiin myös Vainiolle ja pyydet­tiin tätä töihin, mutta turhaan.

– Ei minua äkkiä säiky­tellä. Olen niin pitkään ollut täällä töissä. Työnan­ta­jan linja ei yllättänyt.

Työn­te­ki­jöillä oli näissä sopi­mus­neu­vot­te­luissa selkeä tavoite. Edel­li­sessä sopi­muk­sessa jälkeen jäänyt palk­ka­ke­hi­tys halut­tiin kuroa kiinni.

– Kaikilla oli sama ajatus, että on saatava palkat samalle tasolle kuin muil­la­kin. Sopi­mus on ihan ookoo. Harmi, että neuvot­te­luissa meni näin pitkään.

Pitää olla b‑suunnitelma, jos työt loppuvat.

Vainio on koke­nut työnan­ta­jan toimin­nan kerto­van työn­te­ki­jöi­den vähäi­sestä arvostuksesta.

– Ymmär­rän, että UPM on pörs­siyh­tiö ja omis­ta­jille pitäisi saada isot massit. Työllä ja palkalla pitäisi kuiten­kin elää.

Palkoista sääs­tä­mi­sen sijaan tulosta voisi tehdä myös yhteis­työn avulla. Tutki­mus­ten­kin mukaan hyvin­voi­vat työn­te­ki­jät ovat tulok­sen tekijöitä.

– Meillä on ennen ollut Pellos-henki, ja on tehty yhdessä. On ikävä, jos tilanne on kään­ty­nyt työnan­taja vastaan työn­te­ki­jät ‑asetel­maksi. Arvos­tusta ja kunnioi­tusta pitäisi olla molem­min puolin.

Kyykistynyt nainen leikkii kahden koiran kanssa pihalla, jossa on värikkäitä kukkia.
Lakon aikana savon­lin­na­lai­nen Tiina Laama­nen puuhaili taval­lista enem­män koiriensa Saanan ja Naavan kanssa. KUVA MARKKU TISSARINEN

TYÖTAISTELUA JA VAUVANHOITOA

Savon­lin­nan vane­ri­teh­taan työn­tekijä Tiina Laama­nen kertoo, että hän akti­voi­tui seuraa­maan työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luja vanhan sopi­muk­sen päät­ty­mi­sen jälkeen.

– Lakon aikana seura­sin tilan­netta hyvin tiiviisti. Kävin lakko­toi­mis­tolla kerran viikossa kuun­te­le­massa uuti­sia, Laama­nen sanoo.

Lakko­toi­mis­tolla hän tapasi Teol­li­suus­lii­ton toimit­si­joita, oman tehtaan luot­ta­mus­hen­ki­löitä ja työkavereita.

– Koin tarpeel­li­seksi käydä viikoit­tain. Työka­ve­reita ei nähnyt missään muualla. Siellä myös katkot­tiin huhuilta siivet.

Neuvot­te­lu­jen vaikeus ja työnan­ta­jan toimet pisti­vät ihmet­te­le­mään, vaikka Laama­nen on nähnyt monen­laista 44 vuoden aikana työelämässä.

– Lakon­mur­ta­mis­yri­tyk­set olivat mieles­täni pöyris­tyt­tä­viä, vastaa­vaa en ole aiem­min koke­nut. Myös ilmoi­tus muutos­neu­vot­te­luista tähän samaan aikaan oli vähin­tään­kin erikoista. Minulle ei tullut työnan­ta­jan yhtey­den­ot­toja, mutta ymmär­rän, jos tuol­lai­set soitot ahdis­ta­vat ihmisiä.

Kukkakuvioiseen paitaan ja hiuspantaan pukeutunut nainen katsoo kameraan.
Tiina Laama­nen muis­tut­taa, että tämä päivän palk­ka­ke­hi­tyk­sellä on vaiku­tuk­sensa myös tule­vien suku­pol­vien toimeen­tu­loon. KUVA MARKKU TISSARINEN

Työn­te­ki­jöillä oli vahva tahto, että alan yleistä linjaa heikom­piin palkan­ko­ro­tuk­siin ei suos­tuta. Keskus­va­ras­tolla työs­ken­te­le­vällä Laama­sella ei ole enää montaa työvuotta edessä, mutta palk­ka­ke­hi­tys on tärkeä myös seuraa­vien suku­pol­vien kannalta.

– Porukka oli yksi­mie­li­nen, että meille kuuluu sama palkka kuin vastaa­villa alan työpai­koilla. Meidän­kin työtämme pitää arvos­taa, ja palkan pitää olla kilpailukykyinen.

Työtais­te­lun ajoi­tus oli Laama­sen kannalta suotuisa, sillä lakon alun tienoilla hänelle syntyi lapsen­lapsi, jonka perhe muutti Savon­lin­naan. Työtais­te­leva isoäiti pääsi myös vauvanhoitoavuksi.

Meidän­kin työtämme pitää arvos­taa, ja palkan pitää olla kilpailukykyinen.

Hoivaa saivat taval­lista enem­män myös Laama­sen ja hänen miehensä koirat, karkea­kar­vai­set mäyrä­koi­rat Saana ja Naava.

– Sitä toivoi, että lakko loppuisi, mutta aika meni koto­na­kin, Laama­nen kertoo.

Lopulta työeh­to­so­pi­mus syntyi, vaikka välillä näytti, että lakko jatkuu kesään saakka.

– Olen sitä mieltä, että meidän lakkomme kannatti. Aina­han voisi vaatia enem­män­kin, mutta lähtö­ti­lan­tee­seen verrat­tuna tuli huomat­tava paran­nus. Tuon tulok­sen kanssa pystyy elämään.

 

LUE MYÖS:

”Ihmis­ten tahto­tila oli poik­keuk­sel­li­sen voima­kas” – UPM:n vane­ri­teh­tailla on palattu arkeen kymme­nen viikon lakon jälkeen (Tekijä 19.5.2025)

UPM:n painos­tus­toi­met ovat lujit­ta­neet lakko­sel­kä­ran­kaa – ”Tässä haetaan asial­lista sopi­mus­rat­kai­sua” (Tekijä 23.4.2025)

Miele­nil­maus UPM Plywoo­din työeh­to­so­pi­muk­sen puolesta: ”Halu­taan jo töihin takai­sin, mutta ei millä hyvänsä hinnalla” (Tekijä 28.3.2025)

Lakossa UPM Plywoo­dilla: ”Nyt olisi takai­sin­mak­sun aika” (Tekijä 13.3.2025)