Uutinen
”Piti yrittää tsempata, vaikka välillä usko meinasi horjua” – UPM:n vaneritehtaiden työntekijät kertovat lakkoajasta
Kymmenen viikon lakon aikana yksi pyöräili maastossa, toinen aloitti lähihoitajaopinnot ja kolmas hoiti lapsenlasta ja koiria. Lakon päättyminen oli koko ajan toiveissa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
TÄSTÄ ON KYSE
• Teollisuusliitto ja UPM Plywood Oy sopivat 9.5.2025 yrityskohtaisen työehtosopimuksen neljälle vaneritehtaalle, jotka sijaitsevat Ristiinassa, Savonlinnassa, Joensuussa ja Kouvolassa.
• Keväällä 2024 alkaneet työehtosopimusneuvottelut olivat vaikeat. Sopimuksen tekstit saatiin valmiiksi syksyllä 2024, mutta palkankorotuksista neuvoteltiin kevääseen 2025 asti.
• Teollisuusliitto tavoitteli jäsenilleen palkankorotuksia, jotka ovat linjassa muiden yritysten kanssa sovittujen korotusten kanssa. UPM esitti pienempiä palkankorotuksia.
• Teollisuusliitto vauhditti työehtosopimuksen neuvotteluja lakoilla. Kaikki neljä tehdasta olivat noin kymmenen viikkoa lakossa 3.3.–9.5.2025. Myös helmikuussa oli yksi lakkoviikko.
• Uusi työehtosopimus on voimassa 9.5.2025–31.12.2027. Yrityskohtaisen sopimuksen yksityiskohdat eivät ole julkisia. Työntekijät ovat pitäneet palkankorotuksia kohtuullisina.
UPM Plywoodin tehtailla palattiin töihin lauantaina 10.5.2025 noin kymmenen viikkoa kestäneen lakon jälkeen. Lakko koski noin tuhatta työntekijää Pelloksen (Ristiina), Joensuun ja Savonlinnan vaneritehtailla sekä Kalson (Kouvola) viilutehtaalla.
Joensuun tehtaan työntekijä Katri Myller kertoo, että sopimus syntyi yllättäen, sillä edellisenä päivänä valtakunnansovittelijan toimistolla pidetyistä neuvotteluista ei ollut kuulunut sopimusuutisia.
– Lauantaina ensimmäiset menivät aamuun töihin ja minä menin yöhön. Työt jatkuivat ihan niin kuin ennenkin. Aluksi tuntui vähän raskaalta hypätä takaisin 12 tunnin vuoroihin, mutta kylläpä tuohon on jo tottunut, Myller sanoo.
Työehtosopimusneuvottelut kestivät lähes vuoden, ja viimeisen puolen vuoden aikana kyse oli enää palkankorotusten suuruudesta.
– Oikeastaan vasta tämän vuoden alusta seurasin neuvotteluja tarkasti, kun minut valittiin varapääluottamusmieheksi, Myller kertoo.
Kymmenen viikon lakon aikana Myller oli lakkovahdissa kerran viikossa. Pitkän lakon aikana tehtaan portilla havaitsi hyvin kevään etenemisen ja lämmön lisääntymisen.
– Alussa sai pistää vaatetta päälle. Ei riittänyt yhdet sukat ja hanskat.
Myller arvioi, että lakon aikana työntekijöiden yhteinen tahtotila oli vahva, vaikka esimerkiksi sovittelijan antaman sovintoehdotuksen hylkääminen koetteli lakkoselkärankaa.
– Kaikki ymmärsivät, minkä takia ollaan lakossa, vaikka välillä usko meinasi horjua. Piti yrittää tsempata, ettei mennä töihin ja pidetään lakkoa yhdessä yllä.
Kaikki ymmärsivät, minkä takia ollaan lakossa.
Työnantaja yritti myös murtaa lakkoa ilmoittamalla muutosneuvotteluista ja soittelemalla lakkolaisia töihin määräaikaisten palkankorotusten voimin. Myllerillekin oli tullut puhelu, mutta hän ei silloin ollut vastaamassa. Muita yhteydenottoja ei kuulunut.
– Esihenkilöt näkivät, että olin portilla lakkovahtina. Tiesivät varmastikin, etten ole tulossa töihin.
Työehtosopimuksen yksityiskohdat eivät ole julkista tietoa, mutta liitto on tiedottanut jäsenille sopimuksen sisällöstä. Myller arvioi, että työntekijät ottivat sopimuksen vastaan tyynesti.
– Kukaan ei ole ollut erityisen pettynyt tai iloinen sopimuksesta.
Kontiolahdella asuva Myller käytti lakkoaikaa muun muassa omien rästihommien tekoon, siivoamiseen ja urheiluun.
– Maastopyörän kaivelin esiin ja käytin sen huollossa.
Sähköavusteisella pyörällä taittuivat pisimmillään jopa 50 kilometrin lenkit maastossa. Myös kuntosalilla käyminen täytti lakkopäivien ohjelmaa.
Lakon päätyttyä myös liikuntarytmi palasi vanhaan. Viilujen latomisen ohessa ei tarvitse lisäliikuntaa.
– Työkierron aikana ei jaksa käydä kuntosalilla, kun tekee 12-tuntista vuoroa, Myller sanoo.
VARASUUNNITELMA SYNTYI LAKON AIKANA
Ristiinassa sijaitsevan Pelloksen vaneritehtaan työntekijä Hanne Vainio käytti lakkoajan aktiivisesti.
– Minulla ei ollut taloudellisesti varaa jäädä lepäilemään laakereille. Sain keikkahommia tuttavien kautta sote-alalta, Vainio sanoo.
Mikkelissä asuva Vainio kertoo, että aika kului myös jälkikasvun parissa.
– Kerkesin olla lasten kanssa ja kuskata pojista pienempää treeneihin.
Lakon aikana syntyi myös päätös lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi. Vainio on järjestänyt opintovapaata opiskeluihin kuuluvia työharjoitteluja varten.
– Tykkään työstäni, luonnollisesti, kun 29 vuotta olen ollut töissä tehtaalla, mutta luottamus työnantajaan on rapautunut. Pitää olla b‑suunnitelma, jos työt loppuvat.
Työnantajapuolen jääräpäisyys palkankorotusten tasossa ja lakonmurtamisyritykset eivät kiillottaneet UPM:n kilpeä.
– Hävettää työnantajan puolesta, kerta kaikkiaan. Toiminta oli kuin palattaisiin jonnekin 1940–50 ‑lukujen tehtaaseen.
UPM:ltä soitettiin myös Vainiolle ja pyydettiin tätä töihin, mutta turhaan.
– Ei minua äkkiä säikytellä. Olen niin pitkään ollut täällä töissä. Työnantajan linja ei yllättänyt.
Työntekijöillä oli näissä sopimusneuvotteluissa selkeä tavoite. Edellisessä sopimuksessa jälkeen jäänyt palkkakehitys haluttiin kuroa kiinni.
– Kaikilla oli sama ajatus, että on saatava palkat samalle tasolle kuin muillakin. Sopimus on ihan ookoo. Harmi, että neuvotteluissa meni näin pitkään.
Pitää olla b‑suunnitelma, jos työt loppuvat.
Vainio on kokenut työnantajan toiminnan kertovan työntekijöiden vähäisestä arvostuksesta.
– Ymmärrän, että UPM on pörssiyhtiö ja omistajille pitäisi saada isot massit. Työllä ja palkalla pitäisi kuitenkin elää.
Palkoista säästämisen sijaan tulosta voisi tehdä myös yhteistyön avulla. Tutkimustenkin mukaan hyvinvoivat työntekijät ovat tuloksen tekijöitä.
– Meillä on ennen ollut Pellos-henki, ja on tehty yhdessä. On ikävä, jos tilanne on kääntynyt työnantaja vastaan työntekijät ‑asetelmaksi. Arvostusta ja kunnioitusta pitäisi olla molemmin puolin.
TYÖTAISTELUA JA VAUVANHOITOA
Savonlinnan vaneritehtaan työntekijä Tiina Laamanen kertoo, että hän aktivoitui seuraamaan työehtosopimusneuvotteluja vanhan sopimuksen päättymisen jälkeen.
– Lakon aikana seurasin tilannetta hyvin tiiviisti. Kävin lakkotoimistolla kerran viikossa kuuntelemassa uutisia, Laamanen sanoo.
Lakkotoimistolla hän tapasi Teollisuusliiton toimitsijoita, oman tehtaan luottamushenkilöitä ja työkavereita.
– Koin tarpeelliseksi käydä viikoittain. Työkavereita ei nähnyt missään muualla. Siellä myös katkottiin huhuilta siivet.
Neuvottelujen vaikeus ja työnantajan toimet pistivät ihmettelemään, vaikka Laamanen on nähnyt monenlaista 44 vuoden aikana työelämässä.
– Lakonmurtamisyritykset olivat mielestäni pöyristyttäviä, vastaavaa en ole aiemmin kokenut. Myös ilmoitus muutosneuvotteluista tähän samaan aikaan oli vähintäänkin erikoista. Minulle ei tullut työnantajan yhteydenottoja, mutta ymmärrän, jos tuollaiset soitot ahdistavat ihmisiä.
Työntekijöillä oli vahva tahto, että alan yleistä linjaa heikompiin palkankorotuksiin ei suostuta. Keskusvarastolla työskentelevällä Laamasella ei ole enää montaa työvuotta edessä, mutta palkkakehitys on tärkeä myös seuraavien sukupolvien kannalta.
– Porukka oli yksimielinen, että meille kuuluu sama palkka kuin vastaavilla alan työpaikoilla. Meidänkin työtämme pitää arvostaa, ja palkan pitää olla kilpailukykyinen.
Työtaistelun ajoitus oli Laamasen kannalta suotuisa, sillä lakon alun tienoilla hänelle syntyi lapsenlapsi, jonka perhe muutti Savonlinnaan. Työtaisteleva isoäiti pääsi myös vauvanhoitoavuksi.
Meidänkin työtämme pitää arvostaa, ja palkan pitää olla kilpailukykyinen.
Hoivaa saivat tavallista enemmän myös Laamasen ja hänen miehensä koirat, karkeakarvaiset mäyräkoirat Saana ja Naava.
– Sitä toivoi, että lakko loppuisi, mutta aika meni kotonakin, Laamanen kertoo.
Lopulta työehtosopimus syntyi, vaikka välillä näytti, että lakko jatkuu kesään saakka.
– Olen sitä mieltä, että meidän lakkomme kannatti. Ainahan voisi vaatia enemmänkin, mutta lähtötilanteeseen verrattuna tuli huomattava parannus. Tuon tuloksen kanssa pystyy elämään.
LUE MYÖS:
Lakossa UPM Plywoodilla: ”Nyt olisi takaisinmaksun aika” (Tekijä 13.3.2025)
