”Täytyy olla siellä mukana, missä suoma­lai­sen palkan­saa­jan asioista pääte­tään” – Aika ei nyt suosi ay-liik­keen asioita EU:ssa

Neljättä vuot­taan FinU­nion­sin johta­jana toimiva johtaja Susanna Salo­vaara muis­te­lee melkein kaiholla menneitä parem­pia aikoja.

– Voi sanoa, että kymme­nen viime vuotta on ollut hyvää aikaa palkan­saa­ja­liik­keen näkö­kul­masta. Voisi kai sanoa, että edel­li­nen [5 vuoden] parla­ment­ti­kausi oli suoras­taan unel­ma­kausi. Saatiin esimer­kiksi direk­tii­vit palkka-avoi­muu­desta ja alustataloudesta.

– Nyt näitä vielä toimeen­pan­ta­via direk­tii­vejä ollaan osit­tain peru­massa, Salo­vaara huokaa.

EI OMNIBUSILLE, YRITYSVASTUUDIREKTIIVI VAARASSA

Helmi­kuussa EU-päätök­sen­teon keskei­sim­mässä paikassa komis­sion edessä oli miele­no­soi­tus Omni­bus-paket­tia vastaan. Miel­tään osoit­ti­vat Euro­pean Trade Union Confe­de­ra­tio­nin, ETUC:n alai­set yhdis­tyk­set, joihin myös FinU­nions kuuluu jäsen­tensä SAK:n ja STTK:n kautta.

Omni­bus-nimellä tunnettu paketti käsit­te­lee lain­sää­dän­nön yksin­ker­tais­ta­mista. Siihen kuuluu myös direk­tiivi yritys­vas­tuusta, joka nykyi­sen Ursula von der Leye­nin johta­man komis­sion mukaan hait­taa yritys­ten kilpai­lu­ky­kyä ja tuo turhaa byrokratiaa.

Miksi yritys­vas­tuu­di­rek­tii­vistä kiinni pitä­mi­nen on ay-liik­keelle niin tärkeää?

– No, ensin­nä­kin EU olisi purka­massa säätä­määnsä direk­tii­viä, jota ei ole vielä toimeen­pantu. Se olisi ensim­mäi­nen kerta EU-päätök­sen­teon histo­riassa, puus­kah­taa Salovaara.

– Ay-liik­keen kannalta pake­tissa ei ole kyse turhasta byro­kra­tiasta, vaan työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sista ja ihmi­soi­keuk­sista. Sitä paitsi pake­tin purka­mi­nen tai vesit­tä­mi­nen kohte­lisi yrityk­siä­kin eriarvoisesti.

Salo­vaa­ran mukaan EU:n pohjoi­sissa maissa monet firmat ovat tehneet jo paljon yritys­vas­tuun eteen. Niiden panos­tuk­set meni­si­vät hukkaan, ja pakot­ta­vaa lain­sää­dän­töä odot­ta­neet yrityk­set pääsi­si­vät helpommalla.

– Omni­bus-pake­tin suun­nit­te­luun ei ole pyydetty ay-liikettä eikä kansa­lais­jär­jes­töjä lain­kaan mukaan, vaikka asia koskee varmasti palkansaajiakin.

– Työnan­ta­jien keskus­jär­jestö ei ole myös­kään ollut pääneu­vot­te­li­jana, vaan suury­ri­tyk­set ovat pääs­seet suoraan vaikut­ta­maan pake­tin sisäl­töön. Varsin outoa toimin­taa normien­pu­run nimissä, toteaa Salovaara.

EU:SSA ISO MUUTOS 30 VUODESSA

Mutta pala­taanpa perus­asioi­hin: mitä suoma­lai­nen duunari, vaik­kapa metalli‑, kemian tai puun­ja­los­tuk­sen alalla työs­ken­te­levä, hyötyy siitä, että sillä on FinU­nions edus­ta­ja­naan Brysselissä?

– Suurin syy jokai­sen suoma­lai­sen työn­tekijän kannalta on EU:n suuri muutos 30 vuoden aikana, Salo­vaara aloittaa.

– Enti­sestä talous­u­nio­nista on tullut vähän joka asiasta lausuva ja päät­tävä unioni. Talous­u­nioni on nyt myös sosiaali‑, ympä­ristö- ja koulu­tusu­nioni. EU:ssa pääte­tään yhä enem­män kaik­kia palkan­saa­jia koske­vista työelä­män asioista. Siksi meidän on oltava täällä mukana, missä suoma­lai­sen palkan­saa­jan asioista päätetään.

EU:ssa pääte­tään yhä enem­män kaik­kia palkan­saa­jia koske­vista työelä­män asioista.

Salo­vaa­ran mukaan aikai­sem­min EU-sään­nök­set olivat tasol­taan niin paljon Suomen työeh­to­so­pi­mus­ten ja lakien­kin alapuo­lella, ettei vaiku­tusta juuri duuna­rin elämään ollut. Mutta nyt on toinen ääni kellossa.

– EU-sään­nök­set saat­ta­vat jopa paran­taa tilan­netta Suomessa, kun vertaa viime vuosien muutosta ay-liik­keelle tärkeissä asioissa kuten lakko-oikeu­dessa, Salo­vaara sanoo.

Hän ottaa esimer­kiksi palkka-avoi­muu­den, joka toimeen­pan­taessa vähen­täisi mies­ten ja nais­ten palk­kae­pä­tasa-arvoa. Myös alus­ta­ta­lou­den kohta­lon­ky­sy­mys – onko Wolt-kuski yrit­täjä vai työn­tekijä – voi vaikut­taa valtao­saan työn­te­ki­jöistä koko Euroo­passa. Euroo­pan unio­nissa on jo yli 30 miljoo­naa alustataloustyöntekijää.

– Tämä ei koske vain epäsään­nöl­li­siä polku­pyö­rä­kus­kin kaltai­sia palve­luam­mat­teja, vaan taval­li­sia työn­te­ki­jöitä, joita esimer­kiksi Teol­li­suus­liitto edus­taa. Lisäksi myös akatee­mis­ten ammat­tien kuten arkki­teh­tien työn­ku­vat ovat vaarassa joutua samaan kier­tee­seen. Arkki­teh­dit joutu­vat teke­mään ilmais­työtä, jos kilpai­lut eivät tuota tulosta, Salo­vaara havainnollistaa.

EU:SSA KOKEILUJA, EI SUOMESSA

EU-parla­men­tin ja komis­sion nykyi­nen 5‑vuotiskausi on alka­nut takkui­sesti. Susanna Salo­vaa­ran mukaan viimei­sen kymme­nen vuoden aikana EU-maissa on ollut useam­pia­kin työelä­män kokei­luja, joissa on testattu palkan­saa­jille tärkeitä asioita, haettu uusia aloitteita.

– Neli­päi­väi­nen työviikko on hyvä esimerkki. Sitä on testattu muun muassa Isossa-Britan­niassa, Rans­kassa, Belgiassa ja Espan­jassa. Kärjessä ovat olleet Ruotsi ja Islanti. Suomessa korkein­taan on naures­keltu, kun Sanna Marin pohdis­keli sitä 2019.

Pari vuotta sitten tulok­sia saatiin Britan­nian neli­päi­väi­sen työvii­kon kokeilusta.

– Kokei­lun tulok­set olivat paljon rohkai­se­vam­pia kuin oli etukä­teen ajateltu. Alet­tiin vaatia, että tätä kokei­lua pitäisi sovel­taa useam­mal­la­kin taholla, toteaa Salovaara.

YLI 55 VUODEN HILJAISUUS

On kulu­nut yli 55 vuotta siitä, kun Suomessa viimeksi lyhen­net­tiin työai­kaa. Maas­samme siir­ryt­tiin teke­mään töitä viitenä päivänä viikossa 1960-luvulla ja lauan­tain koulu lope­tet­tiin 1970-luvun alussa.

– Työajan muutos­ten osalta on ollut hiljaista, vaikka työ on muut­tu­nut monella tavalla ja olemme saaneet avuk­semme lukui­sia lait­teita ja koneita, jotka ovat paran­ta­neet tuot­ta­vuutta. Voisiko siis miet­tiä, olisiko aika uudis­taa työelä­mää jälleen ihmis­ten elämän­laa­dun paran­ta­mi­seksi, Salo­vaara kysyy.

Erilai­set tiekar­tat ja suosi­tuk­set eivät työelä­mää kehitä, tarvi­taan lakihankkeita.

Britan­nian kokei­lussa oli mukana 61 yritystä ja yli 3 300 työn­te­ki­jää. Tämä puoli­vuo­ti­nen kokeilu loi niin posi­tii­vi­sia koke­muk­sia, että 92 prosent­tia yrityk­sistä päätti jatkaa neli­päi­väistä viik­koa vastai­suu­des­sa­kin. Kokei­lun ”100–80–100-malli” tarjoaa täyden palkan 80 prosen­tin panok­sella luoden täyden 100 prosen­tin tuottavuuden.

Ruotsi ja Islanti ovat olleet uranuur­ta­jia lyhen­net­ty­jen työviik­ko­jen kokei­luissa, maat ovat aloit­ta­neet ne jo 2015. Islan­nissa lyhen­ne­tystä työajasta tuli pysyvä tila 90 prosen­tille työvoi­masta, ja maassa on tehty merkit­tä­viä huomioita työstres­sin ja burnou­tien vähenemisestä.

– Nämä hyvät kokei­lut kier­tä­vät Suomea. Palk­ka­tasa-arvo mies­ten ja nais­ten välillä on toteu­tu­nut vain pienessä Luxem­bur­gissa, joten tilaa EU-lain­sää­dän­nölle on, Salo­vaara tiivistää.

LEYENIN ALKU PETTYMYS

Von der Leye­nin komis­sion ensim­mäi­set kuukau­det ovat olleet Salo­vaa­ralle ja FinU­nion­sille petty­mys. Luvat­tua sosi­aa­lista lain­sää­dän­töä ei ole valmis­te­lussa lainkaan.

– No, alku ei näytä hyvältä. Mutta onhan tässä vuosia jäljellä. Mutta erilai­set tiekar­tat ja suosi­tuk­set eivät työelä­mää kehitä, tarvi­taan laki­hank­keita, sanoo Salovaara.

Hänen mukaansa tällai­nen EU-tason hanke voisi olla esimer­kiksi henki­nen työsuo­jelu. Psyko­so­si­aa­lis­ten stres­si­te­ki­jöi­den torjun­taa – kuten työn­tekijän oikeutta olla tavoit­ta­mat­to­missa vapaa-aika­naan – pitäisi nostaa EU:n lain­sää­dän­töön. Silloin vältyt­täi­siin turhilta loppuun­pa­la­mi­silta sekä sairaus­lo­milta ja työkyvyttömyyseläkkeiltä.

30 vuotta edun­val­von­taa Brysselissä

Yli kolme vuosi­kym­mentä sitten vuonna 1990 Suomen ay-liik­keen keskus­jär­jes­töt SAK, STTK, TVK (joka meni konkurs­siin 1992) ja Akava aloit­te­li­vat Eurooppa-tason vaikut­ta­mi­sen. Brys­se­liin palkat­tiin yhtei­nen asia­mies, toimin­nan nimi oli alkuun KEY (Keskus­jär­jes­tö­jen Eurooppa-yhteistyö).

Varsi­nai­nen toimisto perus­tet­tiin nimellä KEY-Finland, kun Suomi liit­tyi Euroo­pan unio­niin 1995. Johta­jan lisäksi toimis­tossa työs­ken­te­lee tiedot­taja-assis­tentti. Toimisto avasi ovensa helmi­kuun alussa 1995 Kansain­vä­li­sen ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen talossa.

Vuonna 1998 KEY-Finland seurasi työl­li­syyttä ja sosi­aa­lista dialo­gia koske­via direk­tii­vejä ja järjesti 56 ryhmälle ohjel­mat Brysselissä.

Amster­da­min sopi­mus tuli voimaan ja Suomi toimi ensim­mäistä kertaa EU:n puheen­joh­ta­jana 1999. Vuonna 2002 EMU:n kolmas vaihe toi yhtei­sen valuu­tan, euron.

Vuonna 2004 EU laajeni kymme­nellä valtiolla. KEY-Finlan­din nimi vaih­tui ja käyt­töön otet­tiin nimi FinU­nions 2007. Seuraa­vana vuonna alkoi finans­si­kriisi. EU:hun liit­tyi kaksi uutta jäsen­maata Bulga­ria ja Roma­nia. FinU­nions ahke­roi työai­ka­di­rek­tii­vin paran­ta­mi­seksi vuonna 2012.

Vuonna 2016 Akava jättäy­tyi pois FinUnionsista.

Vuonna 2022 FinU­nion­sin johta­jana aloitti Susanna Salo­vaara. Edun­val­von­ta­työ parla­ment­tiin päin tiivis­tyi, kun vähim­mäis­palk­koja koske­vasta direk­tii­vistä käytiin kolmi­kan­ta­neu­vot­te­luja. Direk­tiivi hyväk­syt­tiin syksyllä 2022.

2024 FinU­nions muutti City Cente­rin tiloi­hin Rogie­rin aukion toiselle puolelle. Ursula von der Leye­nin toinen komis­sio aloitti työnsä joulu­kuussa 2024. Suomen komis­saa­riksi valit­tiin euro­par­la­men­taa­rikko Henna Virkkunen.

Vuonna 2025 FinU­nions jatkaa toimin­taansa suoma­lais­ten palkan­saa­jien etujen ajajana ja sosi­aa­li­sen Euroo­pan puolus­ta­jana Brysselissä.

FinU­nion­sin histo­ria ääni­kir­jana (linkki aukeaa uuteen välilehteen)