Anu-Hanna Anttila: Kuka omistaa työssä tuotetun datan ja mihin sitä käytetään?

Kun IBM:n jät­tikokoiset tietokoneet tuli­vat teol­lisu­us­toimin­nan avuk­si 1960-luvul­la, niiden pelät­ti­in kor­vaa­van ihmistyön. Saman­laista pelkoa työn ja ammat­tien katoamis­es­ta ovat aiheut­ta­neet roboti­ik­ka, automaa­tio, pöytäti­etokoneet ja inter­net. Nyt 2020-luvul­la eletään tukev­asti dig­i­taal­i­talouden aikaa, jol­loin tekoä­ly ja algo­rit­mit määrit­tävät entistä rivakam­man tahdin.

Dig­i­taal­i­taloudel­la haetaan nimeno­maan teho­ja. Kun työte­hoa halu­taan kas­vat­taa, laite­taan työpros­es­sit sekä niiden ohjaami­nen ja joht­a­mi­nen uusik­si. Dig­i­taal­i­talouden avain­sano­ja ovatkin työn inten­si­teet­ti ja teho­työ ilman ihmis­toim­i­joi­ta.

Algo­rit­mi­nen joht­a­mi­nen ohjaa tuotan­toa ja opti­moi tuotan­to­tavoit­teet. Siis sen, mitä tuotet­ta valmis­te­taan, kuin­ka paljon, mis­sä tahdis­sa ja mille markki­noille. Kun tuotan­to­lait­teet on yhdis­tet­ty esinei­den inter­neti­in, ne kom­mu­nikoi­vat keskenään ja ihmis­ten kanssa dig­i­taalis­es­ti. Tahdin hidastues­sa määritel­lään toim­inta uudelleen, jot­ta asetet­tu tuotan­to­tavoite saavute­taan.

Tuotan­to­laitok­set tuot­ta­vat muu­takin kuin yri­tyk­sen pää­tuotet­ta. Esimerkik­si pää­tuot­teen­sa sahatavaran lisäk­si yri­tys voi tuot­taa vaikka­pa kuorikariket­ta, ener­giaa ja puu­tuhkaa. Näi­den sivu­vir­to­jen lisäk­si yri­tys kerää kaik­ista tuotan­to­vai­heista dataa, joka voi sekin olla kaup­patavaraa. Yri­tys voi hyö­dyn­tää keräämään­sä dataa yhdis­tämäl­lä sitä maail­man­markki­nahin­to­jen kehi­tyk­seen. Täl­löin opti­moidaan mitä tuote­taan, mille markki­noille ja mil­lä hin­nal­la. Ja myös kuin­ka mon­ta työn­tek­i­jää kul­loinkin tarvi­taan.

Tuotan­nos­sa syn­tyneen datan keruu ja säi­lyt­tämi­nen ovat monin tavoin ongel­mallisia.

Työn­tek­i­jä ei itse vält­tämät­tä miel­lä tuot­ta­vansa sivu­vir­to­ja tai dataa. Kuitenkin jokainen kir­jau­tu­mi­nen oma­lle työtilille, työsken­te­ly työpöy­däl­lä tai ylipäätään yri­tyk­sen verkkoon liitetyl­lä lait­teel­la sisältää seu­ran­ta­dataa. Tämä data ker­too sekun­nilleen, mitä ohjelmis­to­ja tai alus­to­ja on käytet­ty, mis­sä tahdis­sa tuotan­to ete­nee ja mil­loin on ilmen­nyt tuotan­to­häir­iöitä ja ‑katkok­sia. Data pal­jas­taa aina myös sen, kuka on ollut asial­la – tai pois­sa.

Tuotan­nos­sa syn­tyneen datan keruu ja säi­lyt­tämi­nen ovat monin tavoin ongel­mallisia. Ensin­näkin on kysyt­tävä, miten henkilöön liitet­tävien tieto­jen käsit­te­ly (GDPR) toteu­tuu työ­paikoil­la. Vielä han­kalam­mak­si asian tekee se, kuka kerät­tyä dataa käyt­tää sekä mihin ja miten sitä käytetään. Kysymys kuu­luu: kenen omaisu­ut­ta kerät­ty data oikeas­t­aan on? Tähän ei ole yksiselit­teistä vas­taus­ta. Datan tuot­tamiseen on toki käytet­ty työaikaa ja työ­nan­ta­jan tuotan­to­lait­tei­ta, mut­ta se on työn­tek­i­jän tuot­ta­maa ja sisältää väistämät­tä henkilöön suo­raan liitet­täviä tieto­ja.

Työpros­essin johtamisen ja kon­trol­loin­nin lisäk­si voi työ­nan­ta­ja käyt­tää dataa muuhunkin. Dataa voidaan tuot­taa esimerkik­si imuroimal­la työn­tek­i­jän ammat­tiosaamista ja hil­jaista tietoa. Siis sitä, miten työte­htäviä suoritet­taes­sa toim­i­taan ja työte­htäviä ratko­taan parhaal­la mah­dol­lisel­la taval­la. Dig­i­taal­i­talouden tehoa­jat­telun mukaises­ti data-ana­lyysin jäl­keen voidaan tehot­tomam­mat toim­i­jat kor­va­ta fik­suil­la koneil­la, tekoälysovel­luk­sil­la tai ulkois­taa työtä ja teet­tää sitä itsepa­lvelu­na asi­akkail­la.

Muun muas­sa näistä syistä dig­i­taal­i­taloudessa tarvi­taan entistä selkeäm­pää valvon­taa ja sään­te­lyä, joka huomioi kaik­ki työn­tek­i­jän oikeudet. Työn­tek­i­jän näkökul­mas­ta älykkääk­si tietoko­neo­hjel­mak­si tekoä­ly on tehokas mut­ta vähem­män viisas, kos­ka se ei tunne empa­ti­aa, eet­tisyyt­tä tai moraalia.

Kir­joit­ta­ja on Teol­lisu­us­li­iton tutkimus­pääl­likkö.