Anu-Hanna Anttila: Kuka omistaa työssä tuotetun datan ja mihin sitä käytetään?

Kun IBM:n jättikokoiset tietokoneet tulivat teollisuustoiminnan avuksi 1960-luvulla, niiden pelättiin korvaavan ihmistyön. Samanlaista pelkoa työn ja ammattien katoamisesta ovat aiheuttaneet robotiikka, automaatio, pöytätietokoneet ja internet. Nyt 2020-luvulla eletään tukevasti digitaalitalouden aikaa, jolloin tekoäly ja algoritmit määrittävät entistä rivakamman tahdin.

Digitaalitaloudella haetaan nimenomaan tehoja. Kun työtehoa halutaan kasvattaa, laitetaan työprosessit sekä niiden ohjaaminen ja johtaminen uusiksi. Digitaalitalouden avainsanoja ovatkin työn intensiteetti ja tehotyö ilman ihmistoimijoita.

Algoritminen johtaminen ohjaa tuotantoa ja optimoi tuotantotavoitteet. Siis sen, mitä tuotetta valmistetaan, kuinka paljon, missä tahdissa ja mille markkinoille. Kun tuotantolaitteet on yhdistetty esineiden internetiin, ne kommunikoivat keskenään ja ihmisten kanssa digitaalisesti. Tahdin hidastuessa määritellään toiminta uudelleen, jotta asetettu tuotantotavoite saavutetaan.

Tuotantolaitokset tuottavat muutakin kuin yrityksen päätuotetta. Esimerkiksi päätuotteensa sahatavaran lisäksi yritys voi tuottaa vaikkapa kuorikariketta, energiaa ja puutuhkaa. Näiden sivuvirtojen lisäksi yritys kerää kaikista tuotantovaiheista dataa, joka voi sekin olla kauppatavaraa. Yritys voi hyödyntää keräämäänsä dataa yhdistämällä sitä maailmanmarkkinahintojen kehitykseen. Tällöin optimoidaan mitä tuotetaan, mille markkinoille ja millä hinnalla. Ja myös kuinka monta työntekijää kulloinkin tarvitaan.

Tuotannossa syntyneen datan keruu ja säilyttäminen ovat monin tavoin ongelmallisia.

Työntekijä ei itse välttämättä miellä tuottavansa sivuvirtoja tai dataa. Kuitenkin jokainen kirjautuminen omalle työtilille, työskentely työpöydällä tai ylipäätään yrityksen verkkoon liitetyllä laitteella sisältää seurantadataa. Tämä data kertoo sekunnilleen, mitä ohjelmistoja tai alustoja on käytetty, missä tahdissa tuotanto etenee ja milloin on ilmennyt tuotantohäiriöitä ja -katkoksia. Data paljastaa aina myös sen, kuka on ollut asialla – tai poissa.

Tuotannossa syntyneen datan keruu ja säilyttäminen ovat monin tavoin ongelmallisia. Ensinnäkin on kysyttävä, miten henkilöön liitettävien tietojen käsittely (GDPR) toteutuu työpaikoilla. Vielä hankalammaksi asian tekee se, kuka kerättyä dataa käyttää sekä mihin ja miten sitä käytetään. Kysymys kuuluu: kenen omaisuutta kerätty data oikeastaan on? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Datan tuottamiseen on toki käytetty työaikaa ja työnantajan tuotantolaitteita, mutta se on työntekijän tuottamaa ja sisältää väistämättä henkilöön suoraan liitettäviä tietoja.

Työprosessin johtamisen ja kontrolloinnin lisäksi voi työnantaja käyttää dataa muuhunkin. Dataa voidaan tuottaa esimerkiksi imuroimalla työntekijän ammattiosaamista ja hiljaista tietoa. Siis sitä, miten työtehtäviä suoritettaessa toimitaan ja työtehtäviä ratkotaan parhaalla mahdollisella tavalla. Digitaalitalouden tehoajattelun mukaisesti data-analyysin jälkeen voidaan tehottomammat toimijat korvata fiksuilla koneilla, tekoälysovelluksilla tai ulkoistaa työtä ja teettää sitä itsepalveluna asiakkailla.

Muun muassa näistä syistä digitaalitaloudessa tarvitaan entistä selkeämpää valvontaa ja sääntelyä, joka huomioi kaikki työntekijän oikeudet. Työntekijän näkökulmasta älykkääksi tietokoneohjelmaksi tekoäly on tehokas mutta vähemmän viisas, koska se ei tunne empatiaa, eettisyyttä tai moraalia.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö.