Anu-Hanna Anttila: Kuka omis­taa työssä tuote­tun datan ja mihin sitä käytetään?

Kun IBM:n jätti­ko­koi­set tieto­ko­neet tuli­vat teol­li­suus­toi­min­nan avuksi 1960-luvulla, niiden pelät­tiin korvaa­van ihmis­työn. Saman­laista pelkoa työn ja ammat­tien katoa­mi­sesta ovat aiheut­ta­neet robo­tiikka, auto­maa­tio, pöytä­tie­to­ko­neet ja inter­net. Nyt 2020-luvulla eletään tuke­vasti digi­taa­li­ta­lou­den aikaa, jolloin teko­äly ja algo­rit­mit määrit­tä­vät entistä riva­kam­man tahdin.

Digi­taa­li­ta­lou­della haetaan nime­no­maan tehoja. Kun työte­hoa halu­taan kasvat­taa, laite­taan työpro­ses­sit sekä niiden ohjaa­mi­nen ja johta­mi­nen uusiksi. Digi­taa­li­ta­lou­den avain­sa­noja ovat­kin työn inten­si­teetti ja teho­työ ilman ihmistoimijoita.

Algo­rit­mi­nen johta­mi­nen ohjaa tuotan­toa ja opti­moi tuotan­to­ta­voit­teet. Siis sen, mitä tuotetta valmis­te­taan, kuinka paljon, missä tahdissa ja mille mark­ki­noille. Kun tuotan­to­lait­teet on yhdis­tetty esinei­den inter­ne­tiin, ne kommu­ni­koi­vat keske­nään ja ihmis­ten kanssa digi­taa­li­sesti. Tahdin hidas­tuessa määri­tel­lään toiminta uudel­leen, jotta asetettu tuotan­to­ta­voite saavutetaan.

Tuotan­to­lai­tok­set tuot­ta­vat muuta­kin kuin yrityk­sen päätuo­tetta. Esimer­kiksi päätuot­teensa saha­ta­va­ran lisäksi yritys voi tuot­taa vaik­kapa kuori­ka­ri­ketta, ener­giaa ja puutuh­kaa. Näiden sivu­vir­to­jen lisäksi yritys kerää kaikista tuotan­to­vai­heista dataa, joka voi sekin olla kaup­pa­ta­va­raa. Yritys voi hyödyn­tää kerää­määnsä dataa yhdis­tä­mällä sitä maail­man­mark­ki­na­hin­to­jen kehi­tyk­seen. Tällöin opti­moi­daan mitä tuote­taan, mille mark­ki­noille ja millä hinnalla. Ja myös kuinka monta työn­te­ki­jää kulloin­kin tarvitaan.

Tuotan­nossa synty­neen datan keruu ja säilyt­tä­mi­nen ovat monin tavoin ongelmallisia.

Työn­tekijä ei itse vält­tä­mättä miellä tuot­ta­vansa sivu­vir­toja tai dataa. Kuiten­kin jokai­nen kirjau­tu­mi­nen omalle työti­lille, työs­ken­tely työpöy­dällä tai ylipää­tään yrityk­sen verk­koon liite­tyllä lait­teella sisäl­tää seuran­ta­da­taa. Tämä data kertoo sekun­nil­leen, mitä ohjel­mis­toja tai alus­toja on käytetty, missä tahdissa tuotanto etenee ja milloin on ilmen­nyt tuotan­to­häi­riöitä ja ‑katkok­sia. Data paljas­taa aina myös sen, kuka on ollut asialla – tai poissa.

Tuotan­nossa synty­neen datan keruu ja säilyt­tä­mi­nen ovat monin tavoin ongel­mal­li­sia. Ensin­nä­kin on kysyt­tävä, miten henki­löön liitet­tä­vien tieto­jen käsit­tely (GDPR) toteu­tuu työpai­koilla. Vielä hanka­lam­maksi asian tekee se, kuka kerät­tyä dataa käyt­tää sekä mihin ja miten sitä käyte­tään. Kysy­mys kuuluu: kenen omai­suutta kerätty data oikeas­taan on? Tähän ei ole yksi­se­lit­teistä vastausta. Datan tuot­ta­mi­seen on toki käytetty työai­kaa ja työnan­ta­jan tuotan­to­lait­teita, mutta se on työn­tekijän tuot­ta­maa ja sisäl­tää väis­tä­mättä henki­löön suoraan liitet­tä­viä tietoja.

Työpro­ses­sin johta­mi­sen ja kont­rol­loin­nin lisäksi voi työnan­taja käyt­tää dataa muuhun­kin. Dataa voidaan tuot­taa esimer­kiksi imuroi­malla työn­tekijän ammat­tio­saa­mista ja hiljaista tietoa. Siis sitä, miten työteh­tä­viä suori­tet­taessa toimi­taan ja työteh­tä­viä ratko­taan parhaalla mahdol­li­sella tavalla. Digi­taa­li­ta­lou­den tehoa­jat­te­lun mukai­sesti data-analyy­sin jälkeen voidaan tehot­to­mam­mat toimi­jat korvata fiksuilla koneilla, teko­ä­ly­so­vel­luk­silla tai ulkois­taa työtä ja teet­tää sitä itse­pal­ve­luna asiakkailla.

Muun muassa näistä syistä digi­taa­li­ta­lou­dessa tarvi­taan entistä selkeäm­pää valvon­taa ja sään­te­lyä, joka huomioi kaikki työn­tekijän oikeu­det. Työn­tekijän näkö­kul­masta älyk­kääksi tieto­ko­neoh­jel­maksi teko­äly on teho­kas mutta vähem­män viisas, koska se ei tunne empa­tiaa, eetti­syyttä tai moraalia.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton tutkimuspäällikkö.