Anu-Hanna Anttila: Kuka omistaa työssä tuotetun datan ja mihin sitä käytetään?

Kun IBM:n jätti­ko­koiset tieto­ko­neet tulivat teolli­suus­toi­minnan avuksi 1960-luvulla, niiden pelät­tiin korvaavan ihmis­työn. Saman­laista pelkoa työn ja ammat­tien katoa­mi­sesta ovat aiheut­ta­neet robotiikka, automaatio, pöytä­tie­to­ko­neet ja internet. Nyt 2020-luvulla eletään tukevasti digitaa­li­ta­louden aikaa, jolloin tekoäly ja algoritmit määrit­tävät entistä rivakamman tahdin.

Digitaa­li­ta­lou­della haetaan nimeno­maan tehoja. Kun työtehoa halutaan kasvattaa, laite­taan työpro­sessit sekä niiden ohjaa­minen ja johta­minen uusiksi. Digitaa­li­ta­louden avain­sa­noja ovatkin työn inten­si­teetti ja tehotyö ilman ihmistoimijoita.

Algorit­minen johta­minen ohjaa tuotantoa ja optimoi tuotan­to­ta­voit­teet. Siis sen, mitä tuotetta valmis­te­taan, kuinka paljon, missä tahdissa ja mille markki­noille. Kun tuotan­to­lait­teet on yhdis­tetty esineiden inter­ne­tiin, ne kommu­ni­koivat keske­nään ja ihmisten kanssa digitaa­li­sesti. Tahdin hidas­tuessa määri­tel­lään toiminta uudel­leen, jotta asetettu tuotan­to­ta­voite saavutetaan.

Tuotan­to­lai­tokset tuottavat muutakin kuin yrityksen päätuo­tetta. Esimer­kiksi päätuot­teensa sahata­varan lisäksi yritys voi tuottaa vaikkapa kuori­ka­ri­ketta, energiaa ja puutuhkaa. Näiden sivuvir­tojen lisäksi yritys kerää kaikista tuotan­to­vai­heista dataa, joka voi sekin olla kauppa­ta­varaa. Yritys voi hyödyntää kerää­määnsä dataa yhdis­tä­mällä sitä maail­man­mark­ki­na­hin­tojen kehityk­seen. Tällöin optimoi­daan mitä tuote­taan, mille markki­noille ja millä hinnalla. Ja myös kuinka monta työnte­kijää kulloinkin tarvitaan.

Tuotan­nossa synty­neen datan keruu ja säilyt­tä­minen ovat monin tavoin ongelmallisia.

Työntekijä ei itse välttä­mättä miellä tuotta­vansa sivuvir­toja tai dataa. Kuitenkin jokainen kirjau­tu­minen omalle työti­lille, työsken­tely työpöy­dällä tai ylipää­tään yrityksen verkkoon liite­tyllä laitteella sisältää seuran­ta­dataa. Tämä data kertoo sekun­nil­leen, mitä ohjel­mis­toja tai alustoja on käytetty, missä tahdissa tuotanto etenee ja milloin on ilmennyt tuotan­to­häi­riöitä ja ‑katkoksia. Data paljastaa aina myös sen, kuka on ollut asialla – tai poissa.

Tuotan­nossa synty­neen datan keruu ja säilyt­tä­minen ovat monin tavoin ongel­mal­lisia. Ensin­näkin on kysyt­tävä, miten henki­löön liitet­tä­vien tietojen käsit­tely (GDPR) toteutuu työpai­koilla. Vielä hanka­lam­maksi asian tekee se, kuka kerättyä dataa käyttää sekä mihin ja miten sitä käyte­tään. Kysymys kuuluu: kenen omaisuutta kerätty data oikeas­taan on? Tähän ei ole yksise­lit­teistä vastausta. Datan tuotta­mi­seen on toki käytetty työaikaa ja työnan­tajan tuotan­to­lait­teita, mutta se on työntekijän tuottamaa ja sisältää väistä­mättä henki­löön suoraan liitet­täviä tietoja.

Työpro­sessin johta­misen ja kontrol­loinnin lisäksi voi työnan­taja käyttää dataa muuhunkin. Dataa voidaan tuottaa esimer­kiksi imuroi­malla työntekijän ammat­tio­saa­mista ja hiljaista tietoa. Siis sitä, miten työteh­täviä suori­tet­taessa toimi­taan ja työteh­täviä ratko­taan parhaalla mahdol­li­sella tavalla. Digitaa­li­ta­louden tehoa­jat­telun mukai­sesti data-analyysin jälkeen voidaan tehot­to­mammat toimijat korvata fiksuilla koneilla, tekoä­ly­so­vel­luk­silla tai ulkoistaa työtä ja teettää sitä itsepal­ve­luna asiakkailla.

Muun muassa näistä syistä digitaa­li­ta­lou­dessa tarvi­taan entistä selkeämpää valvontaa ja sääntelyä, joka huomioi kaikki työntekijän oikeudet. Työntekijän näkökul­masta älykkääksi tieto­ko­neoh­jel­maksi tekoäly on tehokas mutta vähemmän viisas, koska se ei tunne empatiaa, eetti­syyttä tai moraalia.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton tutkimuspäällikkö.