Annika Marjamäki on kuvaajana luonnonvalon ystävä. Hän etsii erityisesti kuvauspaikkoja, jossa valo on kaunista.

Valoa ja viikin­kejä – ”Saatan käyt­tää kuvien käsit­te­lyyn tunteja”

5.3.2025

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT TOMMI MATTILA

Toiset kuvaa­vat lintuja, lapsia ja luon­toa, Annika Marja­mäki viehät­tyy vähän kars­kim­mista kuvausaiheista.

Insta­gram-tililtä vyöryy miek­koja, kilpiä ja keihäitä, turkis­vaat­teita ja hulmua­via hiuk­sia. On tais­te­lu­te­ma­tiik­kaa, dramaat­ti­sia valoja ja varjoja.

Kuvien takana on lahte­lai­nen Annika Marja­mäki. Hän on osa noin 80 hengen Viking Photos­hoot ‑yhtei­söä, joka harras­taa viikin­ki­tee­maista pukeu­tu­mista sekä sen valokuvaamista.

– Tämä ei ole larp­pausta, vaan toiminta keskit­tyy kuvaa­mi­seen, Marja­mäki täsmen­tää heti aluksi.

– Ryhmä sai vaikut­teita Viikin­git-sarjasta, jonka kautta ihmi­set kiin­nos­tui­vat viikin­ki­my­to­lo­gian kuvaa­mi­sesta, visu­aa­li­sella Hollywood-twis­tillä. Ydin­joukko on alun perin Lahdesta, mutta poruk­kaa on ollut mukana ympäri maata, Kemiä myöten.

Osa ryhmästä keskit­tyy pukeu­tu­mi­seen, maskee­rauk­seen ja mallina oloon, osa valo­ku­vaa­mi­seen. Ryhmässä on monen tasoi­sia valo­ku­vaa­jia aloit­te­li­joista koke­nei­siin konka­rei­hin. Marja­mäki sanoo olevansa “vaka­va­hen­ki­nen harras­taja”. Sitä hän on ollut 15 vuotta, mutta kuvan­nut enem­män ihmi­siä vasta vuodesta 2018 lähtien.

– Alussa pelkä­sin ihmis­ten kuvaa­mista ja keski­tyin luon­toon, hevo­siin ja esimer­kiksi kiih­dy­tys­ajoi­hin. Viikin­ki­ku­vaus alkoi kiin­nos­taa, koska olen kiin­nos­tu­nut historiasta.

ANNIKA MARJAMÄKI

Opis­ke­lija
Lahti

FIKSUJA KALUSTOHANKINTOJA

Viking Photos­hoot ‑ryhmällä on kerran vuodessa isompi tapah­tuma – kuten ensi syksyn reissu Kemiön saaris­toon – ja pari kolme pienem­pää kokoontumista.

Pukeu­tu­mi­sessa on erilai­sia tapoja: jotkut teke­vät vaat­teita omin käsin, toiset osta­vat niitä kaupoista ja kirp­pu­to­reilta tai tilaa­vat ulko­mailta. Marja­mäki on valo­ku­vaa­jan roolissa taval­li­sissa ulkoi­lu­vaat­teissa, mutta silloin tällöin hänkin pukeu­tuu viikinkiasuun.

– Siten on helpompi soljua muiden joukossa. Oma hahmoni on kansan­nai­nen, jolla on pitkä punai­nen mekko sekä erilai­sia nahka­vöitä ja asusteita.

Opet­te­len uuden kame­ran käyt­töä aina todella pitkään.

Marja­mäen “vaka­va­hen­ki­nen harras­tus” ei ole harras­tuk­sista halvin – kalus­tossa on kiinni rahaa noin kymp­pi­ton­nin verran.

– Repussa on pari kame­ra­run­koa sekä kasa objek­tii­veja sekä pari kassil­lista valo- ja muuta kalus­toa. Rakkain linssi on 70–200-millinen linssi, joka on hyvin käyt­tö­kel­poi­nen useim­missa tilan­teissa, Marja­mäki kertoo.

– Rungon ostan yleensä uutena, mutta muuten olen onnis­tu­nut hank­ki­maan hyvää käytet­tyä kalus­toa. Opet­te­len uuden kame­ran käyt­töä aina todella pitkään. Sen pitää tuntua käteen sopi­valta ja asetuk­set pitää löytyä varmasti tositilanteessa.

Kuvan otta­mi­sella ja kuvan käsit­te­lyllä on yhtä suuret roolit Annika Marja­mäen prosessissa.

LAATUA OIKEALLA KAMERALLA

Ihmi­siä kuva­tessa Marja­mäki hakee ennen kaik­kea läsnä­oloa, inten­sii­vi­syyttä, valon ja varjo­jen oikeaa suun­taa. Hänestä erityi­sesti miehiä on mielen­kiin­toista kuvata, koska heissä on kars­kiutta ja hyvin erilai­sia piir­teitä kuin naisissa.

Kuvan otta­mi­nen on vain osa proses­sia. Kuvan­kä­sit­te­lyllä, jossa kuva lopul­li­sesti tehdään, on vähin­tään yhtä iso rooli.

– Kame­ran näytöltä saat­taa tulla tunne, että nytpä syntyi vuoden muoto­kuva. Kun kuvan katsoo kotona isolta näytöltä, se voikin olla­kin huono. Joskus taas käy toisinpäin.

Insta­gra­miin kuvaa­mi­nen hieman turhaut­taa, koska kuvat ovat siellä niin pieniä.

– Saatan käyt­tää kuvien käsit­te­lyyn tunteja, ja sitten ihmi­set eivät näe kaik­kia kuvan yksi­tyis­koh­tia ja nyans­seja, hän hymähtää.

Kännyk­kä­kuva on liian käsi­telty, yksi­tyis­koh­dat ovat mössöä ja reso­luu­tio ei riitä isoksi kuvaksi.

Nykyis­ten känny­köi­den kame­rat ovat hyvin kehit­ty­neitä, pitkälle kiitos myös teko­ä­lyn, mutta Marja­mäki puolus­taa oikeaa, isoa “vanhan­ai­kaista” kameraa.

– Kännyk­kä­kuva on liian käsi­telty, yksi­tyis­koh­dat ovat mössöä ja reso­luu­tio ei riitä isoksi kuvaksi. Oikean kame­ran kuvassa on paljon infor­maa­tiota, jota pystyy kaiva­maan esille ja käsit­te­le­mään kuvaa mieleisekseen.

Marja­mäki on tehnyt töitä kirja­pai­noa­lalla koko työuransa – kunnes hänet vuosi sitten irti­sa­not­tiin. Nyt hän opis­ke­lee lähi­hoi­ta­jaksi ja on innois­saan tule­vasta ammatista.

– Rakas­tin tait­ta­mista, ja kaipaan sitä paljon. Melko nopeasti tajusin, että valo­ku­vaus ja kuvan­kä­sit­tely korvaa­vat sitä puutetta. Niillä saan tyydy­tet­tyä visu­aa­li­sia tarpeitani.

 

KATSO KUVIA:

Viking Photos­hoot ‑yhteisö: www.instagram.com/viking_photoshoot

Annika Marja­mäki: www.instagram.com/ammikana

KUVA ANNIKA MARJAMÄKI
KUVA ANNIKA MARJAMÄKI