Suoma­laisten työhy­vin­vointi on heikentynyt

Suoma­laiset voivat työssään aiempaa huonommin. Asia selviää Työter­veys­lai­toksen Miten Suomi voi ‑tutki­muk­sesta. Korona-ajan jälkeen työn imu eli myönteinen työssä koettu tunne- ja motivaa­tio­tila on laskenut. Työssä koetaan aiempaa enemmän tylsis­ty­mistä. Yhä useampi kokee työuu­pu­musoi­reita työssään. Myös työkyky on heikentynyt.

TTL:n tutki­mus­pro­fes­sori Jari Hakasen mielestä suoma­laisten työhy­vin­vointi saa tällä hetkellä kouluar­vo­sa­naksi jotain 7 ja 8 väliltä.

– Meillä toki koetaan työn imua, ihmiset kokevat työnsä tärkeänä ja he tekevät hyvin työtään haasta­vissa olosuh­teissa. Vaikka on stressiä, ihmiset suoriu­tuvat työstään hyvin ja suoma­lainen työntekijä on pääsään­töi­sesti motivoi­tunut työhönsä, Hakanen arvioi.

– Mutta arvosanaa laskee se, että työn imu on heiken­tynyt koronaa edeltä­västä ajasta. Tylsis­ty­minen on lisään­tynyt ja samoin työuu­pumus, nuorten työhy­vin­vointi on laskenut ja lisäksi johdon kuormit­tu­nei­suus on kasvanut.

TTL:n tutki­muk­sesta ilmenee, että jopa joka kymmenes työntekijä on toden­nä­köi­sesti työuu­punut. Kohonnut työuu­pu­mus­riski on noin joka kuuden­nella työnte­ki­jällä. Etenkin työuu­pu­neiden osuus on kasvanut aiemmista tutkimuksista.

Tylsis­ty­minen on lisään­tynyt ja samoin työuupumus.

Hakasen mielestä sekä kohon­neen työuu­pu­mus­riskin että jo vakavasta työuu­pu­muk­sesta kärsi­vien määrä on liian suuri ja siksi asialle olisi tehtävä jotakin.

– Ongelma koskee kaikkia aloja ja erilaisia työteh­täviä. Mieles­täni tämän pitäisi herättää jo keskus­telua. Toki työpaik­ka­ta­solla pitäisi uskaltaa huomata ja tarttua tähän asiaan, mutta selvästi ollaan hieman kädet­tömiä tekemään mitään, Hakanen pohtii.

– Tämä on vahvasti työpaik­ka­tason asia, mutta se on myös toimia­la­tason ja myös kansal­linen asia. Meidän pitäisi miettiä keinoja, miten saadaan aikaan laadu­kasta työelämää.

MUUTOKSESSA AVOIMUUS ON TÄRKEÄ

TTL:n tutki­muk­sessa tarkas­tel­luista työn vaati­muk­sista suoma­laisia työnte­ki­jöitä kuormittaa eniten tietä­mät­tö­myys oman työn tulevai­suu­desta. Muutos­neu­vot­te­luita on käyty monilla työpai­koilla ja vähin­tään yhtä monessa työpai­kalla niiden uhka leijuu ympärillä.

– Toki kuormi­tus­te­kijän kasvu liittyy varmasti suhdan­tee­seen. Monilla aloilla menee huonosti ja huoli omasta työpai­kasta on kasvanut. Mutta tämän voi nähdä laajem­minkin. Puhutaan tekoä­lystä ja sen vaiku­tuk­sesta työhön. Lisäksi meillä on monia uhkate­ki­jöitä, kuten vaikkapa sodat, jotka voivat kasvattaa epävar­muuden kokemusta.

Hakasen mukaan työnte­ki­jöiden epävar­muuden kokemuk­seen voidaan työpai­koilla vaikuttaa. Paljon on kiinni siitä, miten ja mitä työpaikan johto kertoo asioista työntekijöille.

– Pahin asia on, että jos työnte­kijät eivät saa riittä­västi tietoa omalla työpai­kal­laan. Muutos­neu­vot­te­lu­ti­lan­teissa olisi todella tärkeää, että johto avoimesti kommu­ni­koisi työnte­ki­jöille asioista ja myös kuunte­lisi työnte­ki­jöitä. Kaikki ymmär­tävät, että on asioita, joista ei heti voida puhua julki­sesti. Paljon voidaan kuitenkin tehdä avoimella ja luotta­musta herät­tä­vällä kommunikaatiolla.