Kauluspaitaan pukeutunut mies katsoo kameraan. Kuvassa on teksti "Petteri Raito, päätoimittaja".

Tästä maail­masta

TEKSTI PETTERI RAITO

On sanottu, että työnte­ki­jöiden 10 prosentin palkan­ko­ro­tus­vaa­timus kahdelle vuodelle jaettuna ei ole tästä maail­masta, että se on utopia eli haave- tai harha­kuva. Tällaiset arviot kertovat lähinnä yhdestä asiasta. Erkaan­tu­mi­sesta työnte­ki­jöiden arjesta.

Viime vuosien aikana toteu­tunut ostovoiman heiken­ty­minen on tosiasia. Se tuntuu työnte­ki­jöiden arjessa jokai­sella kauppa­reis­sulla, asumis­kus­tan­nuk­sissa ja lääke­ku­luissa, ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi, mutta olennaista on havaita, että rahalla saa nyt kaikkea vähemmän kuin vielä viisi vuotta sitten.

Ostovoiman heiken­ty­mi­seen vaikut­tavat keskeiset tekijät ovat aikai­semmin kiivaana laukannut inflaatio eli tavaroiden ja palve­lujen hintojen nousu ja sen kanssa saman­ai­kai­sesti toteu­tetut maltil­liset palkka­rat­kaisut. Vallit­seva hitaampi inflaatio ei tästä aiheu­tu­nutta ongelmaa poista, vaan kasautuu jo aikai­semmin toteu­tu­neen hinta­tason nousun päälle. Eläminen on ja tulee olemaan yhä kalliimpaa, joskin kustan­nuk­sil­taan hitaammin kohoten kuin vielä muutama vuosi sitten.

Se on ihan oikein, että työnte­ki­jöiden elintaso nousee.

Kun työnte­ki­jöiden palkan­ko­ro­tus­vaa­ti­musta vertailee Suomen keskeisten kilpai­li­ja­maiden palkan­ko­ro­tuk­siin, pitää sekin tehdä takau­tu­vana pidemmän aikavälin tarkas­te­luna. Edellisten sopimus­kier­rosten palkan­ko­ro­tukset ja niiden kustan­nus­vai­ku­tukset yrityk­sille ovat olleet Suomessa maltil­lisia ja matalammat kuin kilpai­li­ja­maissa. Tämä kierros ei puntteja toiseen asentoon heilauta. Palkat nousevat edelleen myös muissa maissa, eivätkä Suomessa nyt vaaditut palkan­ko­ro­tukset muiden maiden kehityk­sestä merkit­tä­västi poikkea.

SAK:laiset ammat­ti­liitot ilmoit­tivat palkan­ko­ro­tus­vaa­ti­muk­sesta yhtenäi­sesti. Se saattoi tulla joillekin yllätyk­senä. Numerot tietysti ovat suuremmat kuin edelli­sillä neuvot­te­lu­kier­rok­silla, mutta tämän suhteen on hyvä havaita, että kahdelle vuodelle jakau­tuvan palkan­ko­ro­tuksen tarkoi­tuk­sena on paikata työnte­ki­jöiden ostovoi­maan synty­nyttä aukkoa. Tavoit­teena ei ole palkka­tason nosta­minen jollekin aivan uudelle aikai­sempaa korkeam­malle tasolle. Tiivis­te­tysti asetelma on se, että tavoi­teltu palkan­ko­rotus täyttää ostovoiman aukon suurim­malta osin, ja mahdol­li­sesti, mutta ei välttä­mättä paikkaa sitä kokonaan.

Työnte­kijät ovat palkan­ko­ro­tus­vaa­ti­muk­sensa kanssa oikealla ja oikeu­te­tulla asialla. Ahneu­desta ei ole kysymys, vaan arkisesta pärjää­mi­sestä tässä maail­massa. Siinä suhteessa tarkas­tel­tuna se on ihan oikein, että työnte­ki­jöiden elintaso nousee.