Tekijä-lehden päätoimittaja Petteri Raito.

Tästä maailmasta

TEKSTI PETTERI RAITO

On sanottu, että työntekijöiden 10 prosentin palkankorotusvaatimus kahdelle vuodelle jaettuna ei ole tästä maailmasta, että se on utopia eli haave- tai harhakuva. Tällaiset arviot kertovat lähinnä yhdestä asiasta. Erkaantumisesta työntekijöiden arjesta.

Viime vuosien aikana toteutunut ostovoiman heikentyminen on tosiasia. Se tuntuu työntekijöiden arjessa jokaisella kauppareissulla, asumiskustannuksissa ja lääkekuluissa, ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi, mutta olennaista on havaita, että rahalla saa nyt kaikkea vähemmän kuin vielä viisi vuotta sitten.

Ostovoiman heikentymiseen vaikuttavat keskeiset tekijät ovat aikaisemmin kiivaana laukannut inflaatio eli tavaroiden ja palvelujen hintojen nousu ja sen kanssa samanaikaisesti toteutetut maltilliset palkkaratkaisut. Vallitseva hitaampi inflaatio ei tästä aiheutunutta ongelmaa poista, vaan kasautuu jo aikaisemmin toteutuneen hintatason nousun päälle. Eläminen on ja tulee olemaan yhä kalliimpaa, joskin kustannuksiltaan hitaammin kohoten kuin vielä muutama vuosi sitten.

Se on ihan oikein, että työntekijöiden elintaso nousee.

Kun työntekijöiden palkankorotusvaatimusta vertailee Suomen keskeisten kilpailijamaiden palkankorotuksiin, pitää sekin tehdä takautuvana pidemmän aikavälin tarkasteluna. Edellisten sopimuskierrosten palkankorotukset ja niiden kustannusvaikutukset yrityksille ovat olleet Suomessa maltillisia ja matalammat kuin kilpailijamaissa. Tämä kierros ei puntteja toiseen asentoon heilauta. Palkat nousevat edelleen myös muissa maissa, eivätkä Suomessa nyt vaaditut palkankorotukset muiden maiden kehityksestä merkittävästi poikkea.

SAK:laiset ammattiliitot ilmoittivat palkankorotusvaatimuksesta yhtenäisesti. Se saattoi tulla joillekin yllätyksenä. Numerot tietysti ovat suuremmat kuin edellisillä neuvottelukierroksilla, mutta tämän suhteen on hyvä havaita, että kahdelle vuodelle jakautuvan palkankorotuksen tarkoituksena on paikata työntekijöiden ostovoimaan syntynyttä aukkoa. Tavoitteena ei ole palkkatason nostaminen jollekin aivan uudelle aikaisempaa korkeammalle tasolle. Tiivistetysti asetelma on se, että tavoiteltu palkankorotus täyttää ostovoiman aukon suurimmalta osin, ja mahdollisesti, mutta ei välttämättä paikkaa sitä kokonaan.

Työntekijät ovat palkankorotusvaatimuksensa kanssa oikealla ja oikeutetulla asialla. Ahneudesta ei ole kysymys, vaan arkisesta pärjäämisestä tässä maailmassa. Siinä suhteessa tarkasteltuna se on ihan oikein, että työntekijöiden elintaso nousee.