Ratkai­sua työt­tö­myy­teen etsi­tään nyt kunnista – ”Kyllä nämä vuodet melkoista tais­te­lua ovat olleet”

Histo­rial­li­nen uudis­tus. Vuosi­sa­dan muutos. Valtava ponnis­tus. Näin asian­tun­ti­jat kuvaa­vat vuoden­vaih­teessa voimaan tullutta muutosta, jossa työ- ja elin­kei­no­pal­ve­lut eli TE-palve­lut siir­tyi­vät kuntien hoidettavaksi.

Uudis­tus kosket­taa niin työt­tö­miä, työvoima- ja yritys­pal­ve­lui­den henki­lös­töä, kaik­kia Manner-Suomen kuntia, 31 valtion viras­toa ja valta­vaa jouk­koa yrityk­siä ja yleis­hyö­dyl­li­siä organisaatioita.

Vaikka kyse on mitta­vasta muutok­sesta, kunta­lai­sille näky­vin muutos on se, että työvoi­ma­toi­mis­tot häviä­vät katukuvasta.

Työtön työn­ha­kija puoles­taan kohtaa muutok­sen muun muassa silloin, jos hänen tarvit­see tavata oma vastuu­asian­tun­ti­jansa. On toden­nä­köistä, että asian­tun­tija vaih­tuu muutok­sen myötä, mutta vielä toden­nä­köi­sem­pää on, ettei häntä tavoita enää enti­sestä osoit­teesta tai puhe­lin­nu­me­rosta. Uudet yhteys- ja muut tiedot löyty­vät oman kunnan nettisivuilta.

Uudis­tuk­sen seurauk­sena Suomeen syntyy 45 työl­li­syy­sa­luetta. Kunnat, joiden työvoi­ma­pohja ei ylitä 20 000 henki­löä, ovat muodos­ta­neet yhteis­toi­minta-alueita. Näin 39 työl­li­syy­sa­luetta tuot­taa TE-palve­luita useam­malle kunnalle niin sano­tulla vastuu­kun­ta­mal­lilla. Kaksi työl­li­syy­sa­luetta järjes­tää palve­lunsa kuntayh­ty­mänä. Lahti, Kouvola, Helsinki ja Vantaa järjes­tä­vät palve­lunsa itse.

TYÖTTÖMYYS VIE VOIMIA

Kunnat saavat työl­li­syys­pal­ve­lut hoitaak­seen vaikeassa tilan­teessa. Suomessa talou­den suhdanne on heikko, julkis­hal­lin­toa supis­te­taan rajusti, etuuk­sia leika­taan ja työt­tö­myys lisääntyy.

TEM:n Työn­vä­li­tys­ti­las­ton mukaan Suomessa oli loka­kuun lopussa runsaat 285 000 työtöntä työn­ha­ki­jaa. Heistä yli 100 000 oli pitkä­ai­kais­työt­tö­miä eli he ovat olleet vailla työtä yhtä­jak­soi­sesti vähin­tään vuoden.

Pitkä­ai­kais­työt­tö­myys on ollut Suomessa merkit­tävä ongelma jo vuosia, eikä valtio­ve­toi­nen työl­li­syy­den­hoito ole kyen­nyt ratkai­se­maan sitä. Nyt ratkai­sua haetaan kuntien kautta.

Jaksan yhä hakea töitä, mutta tällä hetkellä niitä on tarjolla todella vähän.

Vuoden­vaih­teen jälkeen Kirk­ko­num­men, Vihdin ja Siun­tion muodos­tama työl­li­syy­sa­lue saa hoitaak­seen myös Teol­li­suus­lii­ton jäse­nen Seppo Palkin työl­li­syys­asiat. Palkki laskee, että hän on ollut työt­tö­mänä viimei­sim­mästä pitkästä työsuh­tees­taan vuodesta 2017.

– Tässä välissä on ollut muuta­mien viik­ko­jen pestejä, mutta ei muuta, Palkki kertoo.

Palkki on tehnyt työural­laan töitä usealla alalla. Työhis­to­riasta löytyy työtä kaupan, tukku­kau­pan, elekt­ro­nii­kan ja metalli- ja konea­lalta. Vuoden 2009 jälkeen hän on työs­ken­nel­lyt varas­to­töissä opis­kel­tu­aan varas­to­lo­gis­tii­kan perus­tut­kin­non. Logis­tiikka-alan työt kiin­nos­ta­vat Palk­kia eniten ja niitä hän on myös hakenut.

– Jaksan yhä hakea töitä, mutta tällä hetkellä niitä on tarjolla todella vähän, Palkki sanoo.

– Kyllä nämä vuodet melkoista tais­te­lua ovat olleet. Välillä on lamaan­tu­nut olo. Kaipaan työyh­tei­söä ja työka­ve­reita. Olen sosi­aa­li­nen ihmi­nen ja siksi kaipaan ihmisiä.

Palkki sanoo, että hänen lähet­tä­miensä työha­ke­mus­ten määrä laske­taan jo tuhan­sissa kappa­leissa. Hän on hake­nut töitä ympäri pääkau­pun­ki­seu­tua. Palkin mukaan tunnus­ta­ma­ton tosia­sia on, että ikära­sis­mia esiin­tyy työnan­ta­jissa useasti.

– Viime aikoina olen henki­lö­koh­tai­sesti törmän­nyt asiaan. Vaikka sitä ei sanota suoraan, se välit­tyy rivien välistä.

TE-palve­luista Palkin koke­muk­set ovat kaksi­ja­koi­set. Aiem­min yhtey­den­ot­toja tuli useam­min, mutta välillä on ollut todella hiljaista.

– En tiedä, onko kyse henki­lö­re­surs­seista vai mistä, mutta yhteen aikaan TE-toimis­tosta oltiin yhtey­dessä lähes kuukausit­tain, mutta välillä heistä ei ole kuulu­nut vuosiin mitään. Äsket­täin tuli pakol­li­nen yhtey­den­otto, kun selvit­te­lin opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sia. Vali­tet­ta­vasti mahdol­li­suus ei toteu­tu­nut siten kuin toivoin.

TE-palve­lui­den siir­rosta kuntiin Palkki odot­taa paljon. Hän kuiten­kin muis­tut­taa, että siirto ei yksis­tään helpota työt­tö­män elämään miten­kään. Myös palve­luja pitää kehittää.

– Palve­lut pitäisi tehdä mahdol­li­sim­man helpoksi tavoit­taa. Pitäisi olla tarjolla myös mahdol­li­sim­man mata­lan kynnyk­sen palveluita.

RAHA JA PALVELUT HUOLETTAVAT

TE-palve­lui­den niuk­kuus on näky­nyt laajem­min­kin. Työt­tö­mien Keskus­jär­jes­tön toimin­nan­joh­taja Jukka Haapa­koski kertoo, että järjes­tön jäse­nistö on rapor­toi­nut heille riit­tä­mät­tö­mistä palve­luista ja yhteydenottovaikeuksista.

– Virkai­li­joita ei tahdo saada kiinni, jos on kysyt­tä­vää. Tilas­tol­li­ses­ti­kin tämä on ollut nähtä­vissä siten, että pitkä­ai­kais­työt­tö­mien akti­voin­tiaste on pudon­nut alle kymme­neen prosent­tiin, kun se keski­mää­rin on ollut noin 28 prosent­tia, Haapa­koski sanoo.

Haapa­koski odot­taa TE-palve­lui­den siir­toa hieman huolis­saan. Kuntien erilai­suus ja resurs­sit herät­tä­vät epäi­lyitä palve­lui­den laadusta. Saavatko kaikki työt­tö­mät tasa­ver­tai­sesti heille kuulu­vaa palvelua?

– Työt­tö­mien yhden­ver­tai­suus on kyllä vaarassa. Alueita on paljon ja näyt­tää siltä, että eri alueet ovat valmis­tau­tu­neet tähän uudis­tuk­seen eri lailla.

Toinen huoli Haapa­kos­ken mukaan liit­tyy työt­tö­myy­den hoitoon keskei­sesti osal­lis­tu­vaan kolman­teen sekto­riin eli vaik­kapa yhdis­tyk­siin tai säätiöi­hin. Näiden yhteis­työ­kump­pa­nien rooli on uudis­tuk­sessa yhä avoinna.

– Esimer­kiksi noin puolella meidän järjes­töis­tämme on epätie­toi­suutta, mitä tule­man pitää. Eli ollaanko kump­pa­neita jatkossa vai ei.

Työt­tö­mien yhden­ver­tai­suus on kyllä vaarassa.

Ongelma osit­tain liit­tyy rahaan. Kolmas sektori käyt­tää työl­lis­tä­mi­seen palk­ka­tu­kea, jota myön­ne­tään työnan­ta­jille työt­tö­män työn­ha­ki­jan palkkaukseen.

– Tämän halli­tus­kau­den aikana tähän ei ole myön­netty yhtään lisä­ra­hoi­tusta. Monissa kunnissa nämä rahat on käytetty loppuun. Monilla paik­ka­kun­nilla rahat on sidottu jo ensi vuoteen.

TE-palve­lui­den laatu­kirjo huolet­taa myös Tatsin toimin­nan­joh­ta­jaa Peppi Tervo-Hiltu­laa. Hänen mukaansa työt­tö­mien koke­muk­set TE-palve­luista ja oman vastuu­asian­tun­ti­jan osaa­mi­sesta eroa­vat jo nyt hyvin paljon.

– Palve­luissa on paljon vaih­te­lua. Palve­lu­jen saata­vuus riip­puu paljon siitä, tietääkö oma vastuu­asian­tun­tija kaikista näistä palve­luista ja osaako hän ohjata palve­lui­den piiriin. Työt­tö­mien koke­muk­set TE-palve­luista vaih­te­le­vat suuresti, koska eri paikoissa on saata­villa erilai­sia palve­luita. Tämä tuskin tulee vähään aikaan muut­tu­maan, Tervo-Hiltula sanoo.

Myös kolman­nen sekto­rin rooli huolet­taa Tervo-Hiltu­laa. Kun rahoi­tusta leika­taan jatku­vasti, laki­sää­teis­ten ja vapaa­eh­tois­ten palve­lui­den raja­pin­nalla toimi­vien järjes­tö­jen tuot­ta­mat palve­lut ovat vaakalaudalla.

– Monesta paikasta leika­taan nyt yhtä aikaa. Palve­lut, jotka liit­ty­vät vaik­kapa työky­kyyn, arjessa pysy­mi­seen tai itsensä kehit­tä­mi­seen ovat myös leik­kaus­ten kohteena. Työt­tö­män näkö­kul­masta tilanne näyt­täy­tyy nyt hyvin seka­valta ja muutok­sien kourissa olevalta.

YHDENVERTAISET PALVELUT KAIKILLE

Haas­teista huoli­matta kunnat otta­vat mielel­lään vastaan TE-palve­lui­den hoidon. Jo vuosia kunnat ovat osal­lis­tu­neet työt­tö­myy­se­tuuk­sien maksa­mi­seen, mutta työt­tö­myy­den hoidon työka­lut ovat olleet valtiolla.

Muutok­sen suurena, kanta­vana ideana on, että työl­li­syy­den hoidon palve­lut pitää tuot­taa kunnissa lähi­pal­ve­luna. Tavoit­teena on, että ihmi­set työl­lis­ty­vät nopeam­min, elin­voima kunnissa kasvaa sekä työ- ja elin­kei­no­toi­min­nan palve­lu­jen tuot­ta­vuus, saata­vuus ja moni­puo­li­suus paranevat.

Ajatus on, että kunnat tunte­vat kunta­lai­sensa ja alueen yrityk­set ja muut toimi­jat. Näin avoi­miin työpaik­koi­hin saadaan löydet­tyä osaa­jat nopeasti.

– Kunnat ovat pitkään toivo­neet tätä tehtä­vää itsel­leen. Kunnat ovat nähneet, että työl­li­syys­pal­ve­lui­den pitäisi olla lähi­pal­ve­luita, kehit­tä­mis­pääl­likkö Erja Lind­berg Kunta­lii­tosta muotoilee.

Tämä on kunnissa ikään kuin pala­pe­lin kokoa­mista, jotta saadaan ihmi­selle oikeat ja tarvit­ta­vat palvelut.

Uudis­tuk­sen keskei­senä tavoit­teena on myös, että TE-palve­lui­den saata­vuus olisi yhden­ver­taista joka puolella Suomea.

– Yhden­ver­tai­suus ei kuiten­kaan tarkoita saman­laista. Pitää muis­taa, että meidän kaikki työn­ha­ki­jamme ovat aivan erilai­sia. Emme voi tarjota samaa kaikille. Näemme, että yhden­ver­tai­suus tarkoit­taa sitä, että kaikille työn­ha­ki­joille voidaan tarjota juuri heidän tarvit­se­mi­aan palve­luita heidän matkal­laan takai­sin työelämään.

Lind­ber­gin mielestä yksi työt­tö­myy­den hoidon ongel­mista on ollut toimi­joi­den siilou­tu­mi­nen. Osaa­mista ja toimi­joita on paljon, mutta kukaan ei ole hallin­noi­nut koko­nai­suutta. Näin ihmi­siä on helposti pudon­nut palve­lui­den väliin.

– Tämä on kunnissa ikään kuin pala­pe­lin kokoa­mista, jotta saadaan ihmi­selle oikeat ja tarvit­ta­vat palve­lut. Siksi myös­kään ei ole yhtä oikeaa mallia, joka kävisi joka paik­kaan. Toimi­jat, työpai­kat, työt­tö­mät kaikki ovat erilai­sia eri alueilla. Paikal­li­set vahvuu­det ja kehit­tä­mi­set on pakko huomioida.

RAHOITUSMALLI KANNUSTAA PANOSTAMAAN PALVELUIHIN

Kunnat saavat uusien tehtä­viensä kustan­nus­ten katta­mi­seen rahoi­tusta valtiolta. Lasken­nal­li­sesti työvoi­ma­pal­ve­lui­den järjes­tä­mi­seen kohden­tuva rahoi­tus makse­taan puoliksi kunnan työi­käi­sen väes­tön ja työt­tö­mien määrän perus­teella. Pääsään­nöstä poike­ten kotou­tu­mis­kou­lu­tuk­seen lasken­nal­li­sesti kohden­tuva rahoi­tus makse­taan vieras­kie­lis­ten määrän perusteella.

Lisäksi kunnille makse­taan kompen­saa­tiota työt­tö­myy­se­tuuk­sien rahoi­tus­vas­tuun laaje­ne­mi­sesta. Kompen­saa­tion määrä on kiin­teä eli se ei muutu esimer­kiksi työt­tö­mien määrän muut­tuessa vuosien välillä toisin kuin työvoi­ma­pal­ve­lui­den järjes­tä­mi­seen lasken­nal­li­sesti kohdis­tu­van rahoi­tuk­sen kohdalla.

Rahoi­tus on yleis­kat­teel­lista. Maksettu raha ei ole korva­mer­kitty mihin­kään, vaan kunnat saavat päät­tää itse raho­jen käytöstä.

Ensiksi on panos­tet­tava palve­lui­hin, jotta posi­tii­vi­sia työl­li­syys­vai­ku­tuk­sia saadaan.

Uudis­tuk­sen ytimessä on niin kutsuttu kannus­tava rahoi­tus­malli. Malli tarkoit­taa, että kunta joutuu otta­maan yhä suurem­man rahoi­tus­vas­tuun työt­tö­män etuuk­sien maksa­mi­sesta, jos työt­tö­män työt­tö­myys pitkittyy.

– Rahoi­tus­mal­lin yhtenä ideana on se, että kun kunnissa panos­te­taan työl­li­syys­pal­ve­lui­hin ja saadaan sitä kautta aikaan posi­tii­vi­sia vaiku­tuk­sia työl­li­syy­teen, kunnat voit­tai­si­vat siinä, että niiden etuus­mak­sa­tuk­set vähe­ni­si­vät ja sitä kautta myös saatua rahaa voisi käyt­tää muual­le­kin, johtava asian­tun­tija Tanja Ståhl­berg työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riöstä (TEM) kertoo.

– Mutta ensiksi on panos­tet­tava palve­lui­hin, jotta posi­tii­vi­sia työl­li­syys­vai­ku­tuk­sia saadaan.

Kunnat saavat uudet tehtä­vänsä haas­ta­vassa talous­ti­lan­teessa. Monen kunnan talous on tiukoilla. Ståhl­berg myön­tää, että yleis­kat­teel­li­nen rahoi­tus voi lisätä kunta­päät­tä­jien halua siir­tää saadusta rahasta kunnan muiden raha­rei­kien paikkaamiseen.

– Me seuraamme, mikä on palve­lui­hin panos­ta­mi­sen ja niiden vaikut­ta­vuu­den ja tulos­ten suhde. Mutta tämä on asia, johon TEM tai VM (valtio­va­rain­mi­nis­te­riö) ei voi ottaa kantaa, mihin kunnat saamansa rahan budje­toi­vat, Ståhl­berg sanoo.

– Toivomme, että kunnissa kuiten­kin nähdään tämän tehtä­vän merki­tys kunnan ja kunta­lais­ten hyvin­voin­nille ja kunnan elinvoimalle.

JOS EI ÄÄNESTÄ, EI OLE VARA VALITTAA

Huhti­kuussa järjes­te­tään alue- ja kunta­vaa­lit. Kuten uudesta järjes­tel­mästä nähdään, kunnat ovat saaneet uuden tehtä­vän, jonka hoidossa kunta­päät­tä­jillä on iso rooli.

Kunta­lii­ton Erja Lind­ber­gin mielestä kunta­lai­silla on nyt vaaleissa mahdol­li­suus vaikut­taa, millaista uutta kuntaa rakennetaan.

– Ilman muuta työl­li­syy­den ja elin­voi­man merki­tys on valta­van tärkeä jokai­selle kunnalle. TE-palve­lut ovat osal­taan työkalu raken­net­taessa uutta kuntaa. Nyt kun sote-palve­lut ovat kunnasta pois, joudumme hieman uudel­leen miet­ti­mään kunnan roolia. Ehdot­to­masti tämä on tärkeä asia ja siihen kannat­taa pereh­tyä, Lind­berg sanoo.

– Kunta­päät­tä­jillä on tärkeä rooli, kun laki antaa mahdol­li­suu­den siihen, että kunnissa pysty­tään parem­min huomioi­maan paikal­li­set olosuh­teet ja sitä kautta raken­ta­maan oman­nä­köistä mallia tulevaan.

TEM:n Tanja Ståhl­berg sanoo, että kunnat ovat isossa muutok­sessa. Hän muis­tut­taa, että äänes­tä­mi­nen on vaikut­ta­mista, jota kunta­lais­ten kannat­taa hyödyntää.

– Kannat­taa olla hereillä muuten­kin siitä, miten kunnassa kunta­lais­ten asioita edis­te­tään. Tässä TE-uudis­tuk­sessa on nime­no­maan kyse siitä, että tunnis­te­taan kunta­lais­ten ja kuntien alueilla toimi­vien taho­jen tarpeet. Lähteekö tämä toteu­tu­maan, tunnis­te­taanko tarpeet ja miten kunta­lai­sia osal­lis­te­taan tämän­kin merkit­tä­vän tehtä­vän kehit­tä­mi­seen. Äänes­tä­mi­nen on yksi keino olla aktii­vi­nen, Ståhl­berg sanoo.

Nyt katso­taan sitä, halua­vatko ihmi­set muutosta.

Äänes­tä­mään kehot­taa mene­mään myös Seppo Palkki.

– Sanon aina, että ei ole vara valit­taa ongel­mista, jos ei edes yritä vaikut­taa asioi­hin äänes­tä­mällä. Kunta- ja alue­vaa­lit ovat tärkeä vaikut­ta­mi­sen paikka. Näyt­tää myös siltä, että ihmi­set ovat herän­neet siihen, että nyky­hal­li­tuk­sen köyhiä kyykyt­tävä malli saa riit­tää. Nyt katso­taan sitä, halua­vatko ihmi­set muutosta.

Vahvat verkos­tot ja toimi­vat suhteet

Vastuu­kun­ta­mal­lilla toimii myös Keski-Uuden­maan työl­li­syy­sa­lue, jonka muodos­ta­vat Hyvin­kää, Järven­pää, Mänt­sälä, Nurmi­järvi, Pornai­nen ja Tuusula.

Työl­li­syy­sa­lu­een koko on reilut 100 000 työl­listä. Loka­kuussa työt­tö­miä työn­ha­ki­joita oli hieman vajaat 10 000. Työl­li­syy­sa­lu­een johtoon valittu Annukka Jamisto kertoo, että työvoi­man liik­ku­mi­nen on yksi alueen erityispiirteistä.

– Tyypil­listä tälle alueelle on se, että työtä teke­vät pende­löi­vät paljon sekä pääkau­pun­ki­seu­dun että pohjoi­sen suun­taan. Siksi meidän on paljon mietit­tävä työnan­ta­jayh­teis­työtä työl­li­syy­sa­lu­een rajo­jen yli, Jamisto sanoo.

Jamisto ei kuiten­kaan näe vaaraa, että työl­li­syy­sa­lu­een rajat ylit­tävä työnan­ta­jayh­teis­työ johtaisi lopulta työl­li­syy­sa­luei­den haluun rajoit­taa omien työnan­ta­jiensa yhteis­työtä muiden työl­li­syy­sa­luei­den kanssa.

– Työl­li­syy­sa­luei­den kesken tästä on keskus­teltu, että rajoit­ta­mi­nen ei ole lopulta kenen­kään etu. Työnan­ta­jan väli­nen yhteis­työ on sellaista, että hän saa työvoi­maa, josta hän on kiin­nos­tu­nut. Työnan­ta­jaa ei kiin­nosta se, mistä alueelta työn­tekijä tulee. Työnan­ta­jat voivat myös vapaasti valita työl­li­syy­sa­lu­een, miltä halua­vat palve­luja. Lisäksi jokai­sella työl­li­syy­sa­lu­eella on mahdol­li­suus välit­tää työtä huomioi­den työnan­ta­jat koko Suomen alueelta, Jamisto pohtii.

– Täytyy myös muis­taa, että Uuden­maan TE-toimis­ton hajoa­mi­nen tarkoit­taa, että siir­ty­vien työn­te­ki­jöi­den mukana kulkee verkos­toja. Työl­li­syy­sa­lueilla aloit­ta­vat henki­löt eivät tule tyhjästä, vaan heillä on verkos­toja ja osaa­mista. Tätä meidän työl­li­syy­sa­luei­den on syytä vaalia.

Keski-Uuden­maan työl­li­syy­sa­lu­eella toimii paljon pieniä ja keski­suu­ria yrityk­siä. Jamis­ton mielestä työl­li­syy­den hoidossa tulee merki­tyk­sel­li­seksi se, että näiden yritys­ten, kuntien elin­kei­no­pal­ve­lui­den sekä kehit­tä­mis­yh­tiöi­den kanssa yhteis­työ tehostuu.

Työl­li­syy­sa­lueilla aloit­ta­vat henki­löt eivät tule tyhjästä, vaan heillä on verkos­toja ja osaamista.

Järven­pää toimii työl­li­syy­sa­lu­een vastuu­kun­tana. Jamis­ton mukaan alueen muodos­ta­vat kunnat ovat kuiten­kin keske­nään melko saman­ko­koi­sia ja se tekee yhteis­työstä tiivistä. Näin joukosta yksi­kään ei nouse tois­ten hallitsijaksi.

– Meillä on myös johto­kunta, joka valvoo työl­li­syy­sa­lu­een teke­mistä. Siinä kaikista työl­li­syy­sa­lu­een kunnista on edus­tus. Näin kaikilla on saman verran ääni­val­taa, Jamisto kuvailee.

– Vielä menemme kustan­nus­ten jaka­mi­sessa tasa­jaolla. Mutta jatkossa monen muun vastaa­van­lai­sen työl­li­syy­sa­lu­een tavoin raken­namme aiheut­ta­mis­pe­rus­teista mallia, jossa kuntien intressi oman kuntansa työl­li­syys­ti­lan­teen akti­voi­mi­seen vahvistuu.

TOIMIVAT YRITYSKUMPPANUUDET AVAINASEMASSA

Kymen­laak­son maakun­taan kuuluva Kouvola kuuluu niihin neljään kuntaan, jotka ovat valin­neet hoita­vansa TE-palve­lunsa itse. Työl­li­syys­joh­ta­jana elokuussa aloit­ta­nut Sami-Pekka Kallio­koski sanoo, että Kouvo­lalle on luon­te­vaa toimia omana työssäkäyntialueenaan.

– Johtuen vuoden 2009 kunta­lii­tok­sista Kouvola on muodos­tu­nut selkeästä ydin­kau­pun­gista, jonka ympä­rillä on useita maaseu­tu­mai­sia alueita. Näin kutsu­mani Suur-Kouvola muodos­taa selkeän työs­sä­käyn­tia­lu­een. Toki tääl­tä­kin pende­löi­dään Helsin­kiin, Lahteen ja esimer­kiksi Kotkaan. Maan­tie­teel­li­sesti tämän tyyp­pi­siä työs­sä­käyn­tia­lueita on useita, Kallio­koski selit­tää Kouvo­lan työllisyysaluetta.

Kallio­koski sanoo, että Kouvola on myös halun­nut tehdä työ- ja yritys­pal­ve­luista yhden kaupun­gin elinvoimamoottoreista.

– Tämän toteut­ta­mi­nen on helpom­paa, kun palve­lut ovat kiin­teä osa kaupun­gin toimintaa.

Kouvo­lan työvoi­ma­pohja on runsaat 35 000 työl­listä. Loka­kuussa työt­tö­mien työn­ha­ki­joi­den osuus työvoi­masta oli lähes 12 prosenttia.

Kallio­kos­ken mukaan ei ole realis­tista odot­taa, että TE-palve­lui­den siirto kunnalle johtaisi suoraan kaik­kien työt­tö­mien työl­lis­ty­mi­seen. Nykyistä parem­paan on toki pystyt­tävä ja se edel­lyt­tää toimi­via yrityskumppanuuksia.

– En usko mihin­kään hokkus pokkus ‑kons­tei­hin vaan ainoa keino on se, että meillä on osuvat ja vaikut­ta­vat palve­lut työn­ha­ki­joille. Me emme voi mennä viran­omais­roo­lin taakse ja tarjota vain ohjaus­työtä. Jokai­sen työn­ha­ki­joi­den kanssa työs­ken­te­le­vän asian­tun­ti­jan on pystyt­tävä autta­maan työn­ha­ki­jaa vahvuuk­siensa löytä­mi­sessä ja näiden vahvis­ta­mi­sessa joko oman valmen­nus­tuo­tan­non tai osto­pal­ve­lui­den kautta ja näin löyde­tään työn­ha­ki­jalle hänen tarvit­se­mansa palve­lu­ketju, Kallio­koski sanoo.

– Meidän ydin­jut­tumme on työn­vä­li­tys tai rekry­toin­ti­pal­ve­lut, kummasta päin asiaa vain katsoo. Eli pystymme löytä­mään hyvin yrityk­sen liike­toi­min­nan tarpei­siin vastaa­via osaa­jia. Toimi­vat yritys­kump­pa­nuu­det ovat se juttu. Jos teemme taval­lista työn­vä­li­tystä, tämä ei tule onnistumaan.