Ajassa
Ratkaisua työttömyyteen etsitään nyt kunnista – ”Kyllä nämä vuodet melkoista taistelua ovat olleet”
Vuodenvaihteessa työ- ja elinkeinopalvelut siirtyivät valtiolta kuntien vastuulle. Nyt kuntien harteilla on ratkaista, mistä työttömille löytyisi töitä.
Historiallinen uudistus. Vuosisadan muutos. Valtava ponnistus. Näin asiantuntijat kuvaavat vuodenvaihteessa voimaan tullutta muutosta, jossa työ- ja elinkeinopalvelut eli TE-palvelut siirtyivät kuntien hoidettavaksi.
Uudistus koskettaa niin työttömiä, työvoima- ja yrityspalveluiden henkilöstöä, kaikkia Manner-Suomen kuntia, 31 valtion virastoa ja valtavaa joukkoa yrityksiä ja yleishyödyllisiä organisaatioita.
Vaikka kyse on mittavasta muutoksesta, kuntalaisille näkyvin muutos on se, että työvoimatoimistot häviävät katukuvasta.
Työtön työnhakija puolestaan kohtaa muutoksen muun muassa silloin, jos hänen tarvitsee tavata oma vastuuasiantuntijansa. On todennäköistä, että asiantuntija vaihtuu muutoksen myötä, mutta vielä todennäköisempää on, ettei häntä tavoita enää entisestä osoitteesta tai puhelinnumerosta. Uudet yhteys- ja muut tiedot löytyvät oman kunnan nettisivuilta.
Uudistuksen seurauksena Suomeen syntyy 45 työllisyysaluetta. Kunnat, joiden työvoimapohja ei ylitä 20 000 henkilöä, ovat muodostaneet yhteistoiminta-alueita. Näin 39 työllisyysaluetta tuottaa TE-palveluita useammalle kunnalle niin sanotulla vastuukuntamallilla. Kaksi työllisyysaluetta järjestää palvelunsa kuntayhtymänä. Lahti, Kouvola, Helsinki ja Vantaa järjestävät palvelunsa itse.
TYÖTTÖMYYS VIE VOIMIA
Kunnat saavat työllisyyspalvelut hoitaakseen vaikeassa tilanteessa. Suomessa talouden suhdanne on heikko, julkishallintoa supistetaan rajusti, etuuksia leikataan ja työttömyys lisääntyy.
TEM:n Työnvälitystilaston mukaan Suomessa oli lokakuun lopussa runsaat 285 000 työtöntä työnhakijaa. Heistä yli 100 000 oli pitkäaikaistyöttömiä eli he ovat olleet vailla työtä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden.
Pitkäaikaistyöttömyys on ollut Suomessa merkittävä ongelma jo vuosia, eikä valtiovetoinen työllisyydenhoito ole kyennyt ratkaisemaan sitä. Nyt ratkaisua haetaan kuntien kautta.
Jaksan yhä hakea töitä, mutta tällä hetkellä niitä on tarjolla todella vähän.
Vuodenvaihteen jälkeen Kirkkonummen, Vihdin ja Siuntion muodostama työllisyysalue saa hoitaakseen myös Teollisuusliiton jäsenen Seppo Palkin työllisyysasiat. Palkki laskee, että hän on ollut työttömänä viimeisimmästä pitkästä työsuhteestaan vuodesta 2017.
– Tässä välissä on ollut muutamien viikkojen pestejä, mutta ei muuta, Palkki kertoo.
Palkki on tehnyt työurallaan töitä usealla alalla. Työhistoriasta löytyy työtä kaupan, tukkukaupan, elektroniikan ja metalli- ja konealalta. Vuoden 2009 jälkeen hän on työskennellyt varastotöissä opiskeltuaan varastologistiikan perustutkinnon. Logistiikka-alan työt kiinnostavat Palkkia eniten ja niitä hän on myös hakenut.
– Jaksan yhä hakea töitä, mutta tällä hetkellä niitä on tarjolla todella vähän, Palkki sanoo.
– Kyllä nämä vuodet melkoista taistelua ovat olleet. Välillä on lamaantunut olo. Kaipaan työyhteisöä ja työkavereita. Olen sosiaalinen ihminen ja siksi kaipaan ihmisiä.
Palkki sanoo, että hänen lähettämiensä työhakemusten määrä lasketaan jo tuhansissa kappaleissa. Hän on hakenut töitä ympäri pääkaupunkiseutua. Palkin mukaan tunnustamaton tosiasia on, että ikärasismia esiintyy työnantajissa useasti.
– Viime aikoina olen henkilökohtaisesti törmännyt asiaan. Vaikka sitä ei sanota suoraan, se välittyy rivien välistä.
TE-palveluista Palkin kokemukset ovat kaksijakoiset. Aiemmin yhteydenottoja tuli useammin, mutta välillä on ollut todella hiljaista.
– En tiedä, onko kyse henkilöresursseista vai mistä, mutta yhteen aikaan TE-toimistosta oltiin yhteydessä lähes kuukausittain, mutta välillä heistä ei ole kuulunut vuosiin mitään. Äskettäin tuli pakollinen yhteydenotto, kun selvittelin opiskelumahdollisuuksia. Valitettavasti mahdollisuus ei toteutunut siten kuin toivoin.
TE-palveluiden siirrosta kuntiin Palkki odottaa paljon. Hän kuitenkin muistuttaa, että siirto ei yksistään helpota työttömän elämään mitenkään. Myös palveluja pitää kehittää.
– Palvelut pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi tavoittaa. Pitäisi olla tarjolla myös mahdollisimman matalan kynnyksen palveluita.
RAHA JA PALVELUT HUOLETTAVAT
TE-palveluiden niukkuus on näkynyt laajemminkin. Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski kertoo, että järjestön jäsenistö on raportoinut heille riittämättömistä palveluista ja yhteydenottovaikeuksista.
– Virkailijoita ei tahdo saada kiinni, jos on kysyttävää. Tilastollisestikin tämä on ollut nähtävissä siten, että pitkäaikaistyöttömien aktivointiaste on pudonnut alle kymmeneen prosenttiin, kun se keskimäärin on ollut noin 28 prosenttia, Haapakoski sanoo.
Haapakoski odottaa TE-palveluiden siirtoa hieman huolissaan. Kuntien erilaisuus ja resurssit herättävät epäilyitä palveluiden laadusta. Saavatko kaikki työttömät tasavertaisesti heille kuuluvaa palvelua?
– Työttömien yhdenvertaisuus on kyllä vaarassa. Alueita on paljon ja näyttää siltä, että eri alueet ovat valmistautuneet tähän uudistukseen eri lailla.
Toinen huoli Haapakosken mukaan liittyy työttömyyden hoitoon keskeisesti osallistuvaan kolmanteen sektoriin eli vaikkapa yhdistyksiin tai säätiöihin. Näiden yhteistyökumppanien rooli on uudistuksessa yhä avoinna.
– Esimerkiksi noin puolella meidän järjestöistämme on epätietoisuutta, mitä tuleman pitää. Eli ollaanko kumppaneita jatkossa vai ei.
Työttömien yhdenvertaisuus on kyllä vaarassa.
Ongelma osittain liittyy rahaan. Kolmas sektori käyttää työllistämiseen palkkatukea, jota myönnetään työnantajille työttömän työnhakijan palkkaukseen.
– Tämän hallituskauden aikana tähän ei ole myönnetty yhtään lisärahoitusta. Monissa kunnissa nämä rahat on käytetty loppuun. Monilla paikkakunnilla rahat on sidottu jo ensi vuoteen.
TE-palveluiden laatukirjo huolettaa myös Tatsin toiminnanjohtajaa Peppi Tervo-Hiltulaa. Hänen mukaansa työttömien kokemukset TE-palveluista ja oman vastuuasiantuntijan osaamisesta eroavat jo nyt hyvin paljon.
– Palveluissa on paljon vaihtelua. Palvelujen saatavuus riippuu paljon siitä, tietääkö oma vastuuasiantuntija kaikista näistä palveluista ja osaako hän ohjata palveluiden piiriin. Työttömien kokemukset TE-palveluista vaihtelevat suuresti, koska eri paikoissa on saatavilla erilaisia palveluita. Tämä tuskin tulee vähään aikaan muuttumaan, Tervo-Hiltula sanoo.
Myös kolmannen sektorin rooli huolettaa Tervo-Hiltulaa. Kun rahoitusta leikataan jatkuvasti, lakisääteisten ja vapaaehtoisten palveluiden rajapinnalla toimivien järjestöjen tuottamat palvelut ovat vaakalaudalla.
– Monesta paikasta leikataan nyt yhtä aikaa. Palvelut, jotka liittyvät vaikkapa työkykyyn, arjessa pysymiseen tai itsensä kehittämiseen ovat myös leikkausten kohteena. Työttömän näkökulmasta tilanne näyttäytyy nyt hyvin sekavalta ja muutoksien kourissa olevalta.
YHDENVERTAISET PALVELUT KAIKILLE
Haasteista huolimatta kunnat ottavat mielellään vastaan TE-palveluiden hoidon. Jo vuosia kunnat ovat osallistuneet työttömyysetuuksien maksamiseen, mutta työttömyyden hoidon työkalut ovat olleet valtiolla.
Muutoksen suurena, kantavana ideana on, että työllisyyden hoidon palvelut pitää tuottaa kunnissa lähipalveluna. Tavoitteena on, että ihmiset työllistyvät nopeammin, elinvoima kunnissa kasvaa sekä työ- ja elinkeinotoiminnan palvelujen tuottavuus, saatavuus ja monipuolisuus paranevat.
Ajatus on, että kunnat tuntevat kuntalaisensa ja alueen yritykset ja muut toimijat. Näin avoimiin työpaikkoihin saadaan löydettyä osaajat nopeasti.
– Kunnat ovat pitkään toivoneet tätä tehtävää itselleen. Kunnat ovat nähneet, että työllisyyspalveluiden pitäisi olla lähipalveluita, kehittämispäällikkö Erja Lindberg Kuntaliitosta muotoilee.
Tämä on kunnissa ikään kuin palapelin kokoamista, jotta saadaan ihmiselle oikeat ja tarvittavat palvelut.
Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on myös, että TE-palveluiden saatavuus olisi yhdenvertaista joka puolella Suomea.
– Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan tarkoita samanlaista. Pitää muistaa, että meidän kaikki työnhakijamme ovat aivan erilaisia. Emme voi tarjota samaa kaikille. Näemme, että yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikille työnhakijoille voidaan tarjota juuri heidän tarvitsemiaan palveluita heidän matkallaan takaisin työelämään.
Lindbergin mielestä yksi työttömyyden hoidon ongelmista on ollut toimijoiden siiloutuminen. Osaamista ja toimijoita on paljon, mutta kukaan ei ole hallinnoinut kokonaisuutta. Näin ihmisiä on helposti pudonnut palveluiden väliin.
– Tämä on kunnissa ikään kuin palapelin kokoamista, jotta saadaan ihmiselle oikeat ja tarvittavat palvelut. Siksi myöskään ei ole yhtä oikeaa mallia, joka kävisi joka paikkaan. Toimijat, työpaikat, työttömät kaikki ovat erilaisia eri alueilla. Paikalliset vahvuudet ja kehittämiset on pakko huomioida.
RAHOITUSMALLI KANNUSTAA PANOSTAMAAN PALVELUIHIN
Kunnat saavat uusien tehtäviensä kustannusten kattamiseen rahoitusta valtiolta. Laskennallisesti työvoimapalveluiden järjestämiseen kohdentuva rahoitus maksetaan puoliksi kunnan työikäisen väestön ja työttömien määrän perusteella. Pääsäännöstä poiketen kotoutumiskoulutukseen laskennallisesti kohdentuva rahoitus maksetaan vieraskielisten määrän perusteella.
Lisäksi kunnille maksetaan kompensaatiota työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajenemisesta. Kompensaation määrä on kiinteä eli se ei muutu esimerkiksi työttömien määrän muuttuessa vuosien välillä toisin kuin työvoimapalveluiden järjestämiseen laskennallisesti kohdistuvan rahoituksen kohdalla.
Rahoitus on yleiskatteellista. Maksettu raha ei ole korvamerkitty mihinkään, vaan kunnat saavat päättää itse rahojen käytöstä.
Ensiksi on panostettava palveluihin, jotta positiivisia työllisyysvaikutuksia saadaan.
Uudistuksen ytimessä on niin kutsuttu kannustava rahoitusmalli. Malli tarkoittaa, että kunta joutuu ottamaan yhä suuremman rahoitusvastuun työttömän etuuksien maksamisesta, jos työttömän työttömyys pitkittyy.
– Rahoitusmallin yhtenä ideana on se, että kun kunnissa panostetaan työllisyyspalveluihin ja saadaan sitä kautta aikaan positiivisia vaikutuksia työllisyyteen, kunnat voittaisivat siinä, että niiden etuusmaksatukset vähenisivät ja sitä kautta myös saatua rahaa voisi käyttää muuallekin, johtava asiantuntija Tanja Ståhlberg työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM) kertoo.
– Mutta ensiksi on panostettava palveluihin, jotta positiivisia työllisyysvaikutuksia saadaan.
Kunnat saavat uudet tehtävänsä haastavassa taloustilanteessa. Monen kunnan talous on tiukoilla. Ståhlberg myöntää, että yleiskatteellinen rahoitus voi lisätä kuntapäättäjien halua siirtää saadusta rahasta kunnan muiden rahareikien paikkaamiseen.
– Me seuraamme, mikä on palveluihin panostamisen ja niiden vaikuttavuuden ja tulosten suhde. Mutta tämä on asia, johon TEM tai VM (valtiovarainministeriö) ei voi ottaa kantaa, mihin kunnat saamansa rahan budjetoivat, Ståhlberg sanoo.
– Toivomme, että kunnissa kuitenkin nähdään tämän tehtävän merkitys kunnan ja kuntalaisten hyvinvoinnille ja kunnan elinvoimalle.
JOS EI ÄÄNESTÄ, EI OLE VARA VALITTAA
Huhtikuussa järjestetään alue- ja kuntavaalit. Kuten uudesta järjestelmästä nähdään, kunnat ovat saaneet uuden tehtävän, jonka hoidossa kuntapäättäjillä on iso rooli.
Kuntaliiton Erja Lindbergin mielestä kuntalaisilla on nyt vaaleissa mahdollisuus vaikuttaa, millaista uutta kuntaa rakennetaan.
– Ilman muuta työllisyyden ja elinvoiman merkitys on valtavan tärkeä jokaiselle kunnalle. TE-palvelut ovat osaltaan työkalu rakennettaessa uutta kuntaa. Nyt kun sote-palvelut ovat kunnasta pois, joudumme hieman uudelleen miettimään kunnan roolia. Ehdottomasti tämä on tärkeä asia ja siihen kannattaa perehtyä, Lindberg sanoo.
– Kuntapäättäjillä on tärkeä rooli, kun laki antaa mahdollisuuden siihen, että kunnissa pystytään paremmin huomioimaan paikalliset olosuhteet ja sitä kautta rakentamaan omannäköistä mallia tulevaan.
TEM:n Tanja Ståhlberg sanoo, että kunnat ovat isossa muutoksessa. Hän muistuttaa, että äänestäminen on vaikuttamista, jota kuntalaisten kannattaa hyödyntää.
– Kannattaa olla hereillä muutenkin siitä, miten kunnassa kuntalaisten asioita edistetään. Tässä TE-uudistuksessa on nimenomaan kyse siitä, että tunnistetaan kuntalaisten ja kuntien alueilla toimivien tahojen tarpeet. Lähteekö tämä toteutumaan, tunnistetaanko tarpeet ja miten kuntalaisia osallistetaan tämänkin merkittävän tehtävän kehittämiseen. Äänestäminen on yksi keino olla aktiivinen, Ståhlberg sanoo.
Nyt katsotaan sitä, haluavatko ihmiset muutosta.
Äänestämään kehottaa menemään myös Seppo Palkki.
– Sanon aina, että ei ole vara valittaa ongelmista, jos ei edes yritä vaikuttaa asioihin äänestämällä. Kunta- ja aluevaalit ovat tärkeä vaikuttamisen paikka. Näyttää myös siltä, että ihmiset ovat heränneet siihen, että nykyhallituksen köyhiä kyykyttävä malli saa riittää. Nyt katsotaan sitä, haluavatko ihmiset muutosta.
Vahvat verkostot ja toimivat suhteet
Enemmistö kunnista hoitaa TE-palvelunsa niin sanotun vastuukuntamallin mukaan. Se tarkoittaa, että useammasta kunnasta muodostetulla työllisyysalueella yksi toimii vastuukuntana järjestäen palvelut kaikille työllisyysalueen kunnille.
Vastuukuntamallilla toimii myös Keski-Uudenmaan työllisyysalue, jonka muodostavat Hyvinkää, Järvenpää, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusula.
Työllisyysalueen koko on reilut 100 000 työllistä. Lokakuussa työttömiä työnhakijoita oli hieman vajaat 10 000. Työllisyysalueen johtoon valittu Annukka Jamisto kertoo, että työvoiman liikkuminen on yksi alueen erityispiirteistä.
– Tyypillistä tälle alueelle on se, että työtä tekevät pendelöivät paljon sekä pääkaupunkiseudun että pohjoisen suuntaan. Siksi meidän on paljon mietittävä työnantajayhteistyötä työllisyysalueen rajojen yli, Jamisto sanoo.
Jamisto ei kuitenkaan näe vaaraa, että työllisyysalueen rajat ylittävä työnantajayhteistyö johtaisi lopulta työllisyysalueiden haluun rajoittaa omien työnantajiensa yhteistyötä muiden työllisyysalueiden kanssa.
– Työllisyysalueiden kesken tästä on keskusteltu, että rajoittaminen ei ole lopulta kenenkään etu. Työnantajan välinen yhteistyö on sellaista, että hän saa työvoimaa, josta hän on kiinnostunut. Työnantajaa ei kiinnosta se, mistä alueelta työntekijä tulee. Työnantajat voivat myös vapaasti valita työllisyysalueen, miltä haluavat palveluja. Lisäksi jokaisella työllisyysalueella on mahdollisuus välittää työtä huomioiden työnantajat koko Suomen alueelta, Jamisto pohtii.
– Täytyy myös muistaa, että Uudenmaan TE-toimiston hajoaminen tarkoittaa, että siirtyvien työntekijöiden mukana kulkee verkostoja. Työllisyysalueilla aloittavat henkilöt eivät tule tyhjästä, vaan heillä on verkostoja ja osaamista. Tätä meidän työllisyysalueiden on syytä vaalia.
Keski-Uudenmaan työllisyysalueella toimii paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Jamiston mielestä työllisyyden hoidossa tulee merkitykselliseksi se, että näiden yritysten, kuntien elinkeinopalveluiden sekä kehittämisyhtiöiden kanssa yhteistyö tehostuu.
Työllisyysalueilla aloittavat henkilöt eivät tule tyhjästä, vaan heillä on verkostoja ja osaamista.
Järvenpää toimii työllisyysalueen vastuukuntana. Jamiston mukaan alueen muodostavat kunnat ovat kuitenkin keskenään melko samankokoisia ja se tekee yhteistyöstä tiivistä. Näin joukosta yksikään ei nouse toisten hallitsijaksi.
– Meillä on myös johtokunta, joka valvoo työllisyysalueen tekemistä. Siinä kaikista työllisyysalueen kunnista on edustus. Näin kaikilla on saman verran äänivaltaa, Jamisto kuvailee.
– Vielä menemme kustannusten jakamisessa tasajaolla. Mutta jatkossa monen muun vastaavanlaisen työllisyysalueen tavoin rakennamme aiheuttamisperusteista mallia, jossa kuntien intressi oman kuntansa työllisyystilanteen aktivoimiseen vahvistuu.
TOIMIVAT YRITYSKUMPPANUUDET AVAINASEMASSA
Kymenlaakson maakuntaan kuuluva Kouvola kuuluu niihin neljään kuntaan, jotka ovat valinneet hoitavansa TE-palvelunsa itse. Työllisyysjohtajana elokuussa aloittanut Sami-Pekka Kalliokoski sanoo, että Kouvolalle on luontevaa toimia omana työssäkäyntialueenaan.
– Johtuen vuoden 2009 kuntaliitoksista Kouvola on muodostunut selkeästä ydinkaupungista, jonka ympärillä on useita maaseutumaisia alueita. Näin kutsumani Suur-Kouvola muodostaa selkeän työssäkäyntialueen. Toki täältäkin pendelöidään Helsinkiin, Lahteen ja esimerkiksi Kotkaan. Maantieteellisesti tämän tyyppisiä työssäkäyntialueita on useita, Kalliokoski selittää Kouvolan työllisyysaluetta.
Kalliokoski sanoo, että Kouvola on myös halunnut tehdä työ- ja yrityspalveluista yhden kaupungin elinvoimamoottoreista.
– Tämän toteuttaminen on helpompaa, kun palvelut ovat kiinteä osa kaupungin toimintaa.
Kouvolan työvoimapohja on runsaat 35 000 työllistä. Lokakuussa työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli lähes 12 prosenttia.
Kalliokosken mukaan ei ole realistista odottaa, että TE-palveluiden siirto kunnalle johtaisi suoraan kaikkien työttömien työllistymiseen. Nykyistä parempaan on toki pystyttävä ja se edellyttää toimivia yrityskumppanuuksia.
– En usko mihinkään hokkus pokkus ‑konsteihin vaan ainoa keino on se, että meillä on osuvat ja vaikuttavat palvelut työnhakijoille. Me emme voi mennä viranomaisroolin taakse ja tarjota vain ohjaustyötä. Jokaisen työnhakijoiden kanssa työskentelevän asiantuntijan on pystyttävä auttamaan työnhakijaa vahvuuksiensa löytämisessä ja näiden vahvistamisessa joko oman valmennustuotannon tai ostopalveluiden kautta ja näin löydetään työnhakijalle hänen tarvitsemansa palveluketju, Kalliokoski sanoo.
– Meidän ydinjuttumme on työnvälitys tai rekrytointipalvelut, kummasta päin asiaa vain katsoo. Eli pystymme löytämään hyvin yrityksen liiketoiminnan tarpeisiin vastaavia osaajia. Toimivat yrityskumppanuudet ovat se juttu. Jos teemme tavallista työnvälitystä, tämä ei tule onnistumaan.
