Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun toiminta-alue kaipaa rajausta

Laki työpai­kan työsuo­je­lu­val­von­nasta ja työpai­kan työsuo­je­lu­yh­teis­toi­min­nasta muotoi­lee työpai­kan laajasti. Laki määrit­te­lee työpai­kan yhden tai useam­man toimi­pis­teen tai toimin­tayk­si­kön muodos­ta­maksi koko­nai­suu­deksi, joka toimin­nan luonne ja laajuus sekä toimi­pis­tei­den tai toimin­tayk­si­köi­den työn­te­ki­jöi­den luku­määrä huomioon ottaen on yhteis­toi­min­nan kannalta tarkoituksenmukainen.

Laaja työpaik­ka­kä­sit­teen määrit­tely voi johtaa työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun kannalta hanka­liin tilan­tei­siin ja huomat­ta­vaan työtaak­kaan, kun hänen vastuul­laan voi olla kymme­niä, jopa toista sataa toimi­pis­tettä. Työpaik­ko­jen luku­mää­rän esimerkki koskee SAK:n sopi­musa­lo­jen työpaikkoja.

– Tätä kautta yhteis­toi­minta hanka­loi­tuu. Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulla voi olla hanka­luutta osal­lis­tua esimer­kiksi alue­hal­lin­to­vi­ras­ton (Avi) työsuo­je­lu­tar­kas­tuk­siin, Teol­li­suus­lii­ton Murikka-opis­ton opet­taja Pentti Harti­kai­nen sanoo.

– Myös työpai­kalla tapah­tuva työsuo­je­lu­toi­minta voi tätä kautta vaikeu­tua, kun työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulla tai ‑valtuu­te­tuilla voi olla hanka­luutta osal­lis­tua esimer­kiksi työsuo­je­lu­toi­mi­kun­tien kokouk­siin, käydä työpai­koilla ja tavata työn­te­ki­jöitä. Asioita jää tätä kautta hoita­matta. Työpai­koilla ovat lisään­ty­neet erilai­set työn­tekijän työky­kyyn liit­ty­vät kolmi­kan­ta­pa­la­ve­rit, joissa työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun asian­tun­te­mus ja läsnä­olo on erit­täin tärkeää.

Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulla voi olla hanka­luutta osal­lis­tua esimer­kiksi alue­hal­lin­to­vi­ras­ton työsuojelutarkastuksiin.

Useat ja liian hajal­laan sijait­se­vat toimi­pis­teet hanka­loit­ta­vat työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun valvon­ta­työtä ja voivat aiheut­taa eri toimi­paik­ko­jen eriarvoistumista.

– Olisi tärkeää, että tämä asia otet­tai­siin esille työsuo­je­lu­yh­teis­toi­min­nassa. Asiasta on syytä puhua myös viran­omai­sen työsuo­je­lu­tar­kas­tuk­silla, mikäli yhteis­toi­minta liian monien toimi­pis­tei­den takia ei toteudu.

TYÖPAIKAN UUDELLEEN MÄÄRITTELYÄ TARVITAAN

Suuriksi paisu­neet työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tu­jen toiminta-alueet ovat synty­neet ajan kanssa. Syitä työan­ta­jien haluun laajen­taa valtuu­tet­tu­jen toiminta-alueita on vaikea sanoa.

Työsuo­je­lu­vi­ran­omai­nen eli Avit eivät ole tois­tai­seksi nähneet aiheel­li­seksi puut­tua työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tu­jen toiminta-alueen kokoon. Viran­omai­nen katsoo, että koko on paikal­li­sesti sovittavissa.

– Työsuo­je­lu­tar­kas­tus­ten yhtey­dessä Avin tarkas­ta­jalla on kuiten­kin velvol­li­suus kysyä työnan­ta­jalta, miksi työsuo­je­lu­val­tuu­tettu ei ole tarkas­tuk­sessa paikalla, jos näin on käynyt. Hyvään tarkas­tus­ta­paan kuuluu, että tarkas­taja on vähin­tään puhe­li­mitse yhtey­dessä valtuu­tet­tuun, jos hän ei ole tarkas­tuk­sessa paikalla. Mikäli työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun osal­lis­tu­mi­nen työpaik­ka­tar­kas­tuk­siin estyy työnan­ta­jasta johtu­vasta syystä, on tärkeää vaatia se kirjat­ta­vaksi tarkastuskertomukseen.

Tarkas­tuk­sen jälkei­nen puhe­li­nyh­teys valtuu­tet­tuun voi aiheut­taa tarkas­ta­jalle lisä­työtä, mikäli hänen ja valtuu­te­tun keskus­te­luissa ilme­nee jokin epäkohta. Tämä tarkoit­taa, että tarkas­ta­jan on kuul­tava asiassa työnan­ta­jaa uudelleen.

Harti­kai­sen mielestä asian korjaa­mi­nen vaatisi työpaik­ka­kä­sit­teen tarken­ta­mista laissa. Vali­tet­ta­vasti asia ei kuiten­kaan tapahdu nopeasti.

– Pitäisi miet­tiä tarkem­min yhteis­toi­minta-alueet ja myös työsuo­je­lu­hen­ki­löi­den osalta resurs­sointi pitäisi miet­tiä niin, että malli olisi toimiva.