Työsuojeluvaltuutetun toiminta-alue kaipaa rajausta

Laki työpaikan työsuojeluvalvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta muotoilee työpaikan laajasti. Laki määrittelee työpaikan yhden tai useamman toimipisteen tai toimintayksikön muodostamaksi kokonaisuudeksi, joka toiminnan luonne ja laajuus sekä toimipisteiden tai toimintayksiköiden työntekijöiden lukumäärä huomioon ottaen on yhteistoiminnan kannalta tarkoituksenmukainen.

Laaja työpaikkakäsitteen määrittely voi johtaa työsuojeluvaltuutetun kannalta hankaliin tilanteisiin ja huomattavaan työtaakkaan, kun hänen vastuullaan voi olla kymmeniä, jopa toista sataa toimipistettä. Työpaikkojen lukumäärän esimerkki koskee SAK:n sopimusalojen työpaikkoja.

– Tätä kautta yhteistoiminta hankaloituu. Työsuojeluvaltuutetulla voi olla hankaluutta osallistua esimerkiksi aluehallintoviraston (Avi) työsuojelutarkastuksiin, Teollisuusliiton Murikka-opiston opettaja Pentti Hartikainen sanoo.

– Myös työpaikalla tapahtuva työsuojelutoiminta voi tätä kautta vaikeutua, kun työsuojeluvaltuutetulla tai -valtuutetuilla voi olla hankaluutta osallistua esimerkiksi työsuojelutoimikuntien kokouksiin, käydä työpaikoilla ja tavata työntekijöitä. Asioita jää tätä kautta hoitamatta. Työpaikoilla ovat lisääntyneet erilaiset työntekijän työkykyyn liittyvät kolmikantapalaverit, joissa työsuojeluvaltuutetun asiantuntemus ja läsnäolo on erittäin tärkeää.

Useat ja liian hajallaan sijaitsevat toimipisteet hankaloittavat työsuojeluvaltuutetun valvontatyötä ja voivat aiheuttaa eri toimipaikkojen eriarvoistumista.

– Olisi tärkeää, että tämä asia otettaisiin esille työsuojeluyhteistoiminnassa. Asiasta on syytä puhua myös viranomaisen työsuojelutarkastuksilla, mikäli yhteistoiminta liian monien toimipisteiden takia ei toteudu.

TYÖPAIKAN UUDELLEEN MÄÄRITTELYÄ TARVITAAN

Suuriksi paisuneet työsuojeluvaltuutettujen toiminta-alueet ovat syntyneet ajan kanssa. Syitä työantajien haluun laajentaa valtuutettujen toiminta-alueita on vaikea sanoa.

Työsuojeluviranomainen eli Avit eivät ole toistaiseksi nähneet aiheelliseksi puuttua työsuojeluvaltuutettujen toiminta-alueen kokoon. Viranomainen katsoo, että koko on paikallisesti sovittavissa.

– Työsuojelutarkastusten yhteydessä Avin tarkastajalla on kuitenkin velvollisuus kysyä työnantajalta, miksi työsuojeluvaltuutettu ei ole tarkastuksessa paikalla, jos näin on käynyt. Hyvään tarkastustapaan kuuluu, että tarkastaja on vähintään puhelimitse yhteydessä valtuutettuun, jos hän ei ole tarkastuksessa paikalla. Mikäli työsuojeluvaltuutetun osallistuminen työpaikkatarkastuksiin estyy työnantajasta johtuvasta syystä, on tärkeää vaatia se kirjattavaksi tarkastuskertomukseen.

Tarkastuksen jälkeinen puhelinyhteys valtuutettuun voi aiheuttaa tarkastajalle lisätyötä, mikäli hänen ja valtuutetun keskusteluissa ilmenee jokin epäkohta. Tämä tarkoittaa, että tarkastajan on kuultava asiassa työnantajaa uudelleen.

Hartikaisen mielestä asian korjaaminen vaatisi työpaikkakäsitteen tarkentamista laissa. Valitettavasti asia ei kuitenkaan tapahdu nopeasti.

– Pitäisi miettiä tarkemmin yhteistoiminta-alueet ja myös työsuojeluhenkilöiden osalta resurssointi pitäisi miettiä niin, että malli olisi toimiva.