VPK auttaa hädän hetkellä – ”Palokunta on minulle kuin toinen perhe”

Pieni punainen henki­lö­auto on pyöräh­tänyt katon kautta ympäri ja makaa nyt kyljel­lään tien poskessa. Autossa on kaksi ihmistä, kertoo nuorempi sammu­tus­mies Matti Vuorinen.

– Ensihoito epäilee toisella potilaalla ranka­vammaa. Siksi auto täytyy ensin tukea ja sitten leikata sen katto irti, jotta potilas saadaan nostettua turval­li­sesti ulos.

Tilanne näyttää pahalta. Sinivalot vilkkuvat ja asfal­tilla on paljon lasin­sir­pa­leita, mutta ihmis­henkiä ei oikeasti ole vaarassa, sillä kyseessä on Kanga­salan VPK:n harjoitus.

– Meillä on kaksi kertaa viikossa hälytys­osaston harjoi­tukset. Silloin harjoit­te­lemme tosie­lämän tilan­teita varten, Vuorinen kertoo.

Syksyisin vapaa­pa­lo­kun­ta­laiset keskit­tyvät harjoi­tuk­sis­saan tielii­kenne- ja vesipe­las­ta­mi­seen sekä erilai­siin vahin­gon­tor­jun­ta­teh­tä­viin, kuten kaatu­neiden puiden raivaamiseen.

Marras­kuinen Jari-myrsky piti Kanga­salan vapaa­pa­lo­kun­nankin kiirei­senä. VPK:lla oli kahden päivän aikana noin 20 puunrai­vaus­teh­tävää, Vuorinen kertoo.

MATTI VUORINEN

Opiske­lija
Tampere

KUIN TOINEN PERHE

Vuorinen kuuli vapaa­pa­lo­kun­nasta jo junnuna isältään, mutta palokun­ta­lainen hänestä tuli vasta aikui­siällä, koska kotipaik­ka­kunnan VPK:lla ei ollut nuorisotoimintaa.

– Kun muutin töiden perässä Kanga­salle, aloin miettiä, että jokin harrastus pitäisi keksiä ja laitoin viestiä Kanga­salan VPK:lle ja sieltä tuli vastaus heti seuraa­vana päivänä.

Viestissä kerrot­tiin, että VPK:n syyskausi on juuri alkamassa, ja Vuorista pyydet­tiin mukaan harjoi­tuk­siin. Niissä hän on käynyt aktii­vi­sesti viisi vuotta.

– VPK sopii kaikille, joilla on vähän­kään mielen­kiintoa pelas­tus­teh­tä­viin. Tämä on hieno ja erittäin halpa harrastus, sillä palokunta tarjoaa kaikki tarvit­tavat varusteet.

Vuorista viehättää vapaa­pa­lo­kun­nassa erityi­sesti toisten autta­minen ja yhteisöllisyys.

– Palokunta on minulle vähän kuin toinen perhe. Sinne kaikki ovat terve­tul­leita. Tiedän, että kuulun johonkin, kun olen VPK:ssa.

PINTAPELASTAMINEN MIELUISINTA

Välillä Vuorisen puhelin saattaa alkaa huuta­maan hälytyksen merkiksi pikku­tun­neilla tai juuri, kun hän on laitta­massa ruokaa uuniin.

– Eihän se mikään lemppari ole, jos hälytys tulee kolmelta aamuyöllä, mutta se on osa tätä harras­tusta. Aina olen lähtenyt, jos olen vain kyennyt. Yhdet lisäkädet ovat aina avuksi.

Hälytyksen tullessa kaikki asemalle lähtevät vapaa­pa­lo­kun­ta­laiset saavat hälytys­rahan, ja kun he start­taavat paloau­tolla asemalta kohtee­seen, he alkavat saada tuntipalkkaa.

Minulla ei ollut mikään huippu­kunto, kun aloitin.

Hälytys­osas­toon pääse­minen edellyttää 18 vuoden ikää ja vuosit­taisen kunto­testin läpäisyä. Testiä varten täytyy treenata. Paloa­se­malla on hyvä kunto­sali, Vuorinen kertoo.

– Minulla ei ollut mikään huippu­kunto, kun aloitin VPK:ssa, mutta se parani melkein itses­tään, kun kaikki kamat ovat niin painavia. Täysi savusu­kel­lus­va­rustus painaa 20 kiloa.

Vuorinen kuuluu Kanga­salan VPK:n sukel­lus­osas­toon ja toimii sekä savusu­kellus- että pinta­pe­las­tus­teh­tä­vissä. Eniten häntä kiinnostaa pintapelastaminen.

– Silloin koitan uimalla pelastaa veden varaan tai pinnan alle joutu­neita ihmisiä. Olen aika hyvä uimaan ja se tekniikka, jolla menemme pinnan alle, on minulla hyvin hallussa.

”SAMMUTTAKAA JOULUVALOT”

Kanga­salan VPK harjoit­telee aktii­vi­sesti myös tulipalon sammut­ta­mista ja savusukeltamista.

– Vältämme savusu­kel­ta­mista, jos ihmis­henkiä ei ole uhattuna, koska siinä on omat riskinsä.

Hälytykset tuovat Vuorisen päiviin vaihtelua ja pitävät hänet virkeänä.

– Ne ovat kerta­ry­käi­syjä pois rutii­nista. Se on rentout­tavaa, koska hälytyk­siin ei voi valmistautua.

Tämä on hieno ja erittäin halpa harrastus.

Yksi Vuorisen mieleen­pai­nu­vim­mista keikoista sattui vuosi sitten joulun aikaan, kun tuli oli päässyt irti paritalon parvek­keella. Palo oli saanut alkunsa kynttilästä.

– Se lämpö­sä­teily, joka tuli parvek­keelta, oli polttanut olohuo­neessa olleen joulu­kuusen. Siitä oli jäljellä vaalea siluetti tummaksi muuttu­neessa seinässä. Se oli pysäyt­tävä näky.

Vuorinen toivoo ihmisiltä tarkkaa­vai­suutta erityi­sesti jouluna. Kyntti­lässä on pieni liekki, mutta tulipalo ei vaadi paljoa syttyäk­seen, Vuorinen toteaa.

– Muistakaa sammuttaa kynttilät ja joulu­valot. Vanhat joulu­valot lämpiävät aika paljon, jos ne pöhöt­tävät kuusessa useamman päivän. Ja kuusi on sytty­mis­herkkä, jos se vähän kuivahtaa.