Irti sääntelytaloudesta

Työmarkkinat ovat talouden osa samalla tavalla kuin muutkin markkinat. Siksi niiden pitää toimia samalla tavalla kuin muidenkin markkinoiden annetaan toimia. Perusteiltaan siten, että markkinat ovat paikka, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat, minkä seurauksena tietylle tuotteelle tai palvelulle muodostuu hinta.

Työntekijät myyvät työmarkkinoilla ensinnäkin osaamistaan, jota vastaan he haluavat saada palkkaa. Toiseksi he myyvät omaa aikaansa, jonka antamisesta työnantajan käyttöön he haluavat saada korvauksen. Työnantajat puolestaan haluavat saada palkkojen maksamista vastaan osaavaa työvoimaa ja sitoutuneita työntekijöitä tietyn tuotannon tai palvelun toteuttamiseksi, jotta liikevoitto tai muut toiminnalle asetetut tavoitteet kuten hyvä perusopetus tai terveydenhoito voidaan saavuttaa.

Edellä kuvattu oppikirjamainen markkinoiden vapaa toiminta on Suomessa parhaillaan noudatettavan monetaristisen talousopin mukainen talousjärjestelmän kulmakivi. Tämän opin mukaan kaikenlainen sääntely ja markkinoiden vapaaseen toimintaan puuttuminen on pahasta. Siksi valtiovallan pitää talouspolitiikassaan pidättäytyä sääntelystä, ja sen sijaan edistää markkinoiden vapaata toimintaa ja siten luoda yrityksille menestymisen mahdollisuuksia.

Parasta, mitä maan hallitus voi tehdä, on vetäytyä työmarkkinoilta.

Siihen nähden on ristiriitaista, että maan hallitus on päättänyt, että vapaasti toimiva markkinatalous ei koske työmarkkinoita. Tämän rajanvedon se tekee asettamalla palkankorotuksille lainsäädäntöön sovittelujärjestelmän kautta kytkeytyvän katon. Näin menetellen hallitus ohjaa Suomea sääntelytalouden, tuon markkinatalouden vastakohdan ja oppikirjoissa mainitun vihollisen, piiriin.

George Orwellin kirjoittamassa Eläinten vallankumouksessa jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Maan hallitukselle yritysten vapaudet puolestaan näyttävät olevan tärkeämmät ja suuremmat kuin työntekijöiden vapaudet. Ristiriita on ilmeinen paitsi vapaan talouden ihanteen myös demokratian ja työntekijöiden kansainvälisin sopimuksin määriteltyjen oikeuksien näkökulmasta tarkasteltuna.

Sisäisesti ristiriitaisista sekamalleista, kuten osittaisesta hintasääntelystä, on historiassa saatu huonoja kokemuksia. Ne ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa, mutta ennen niiden vääjäämätöntä loppua on ehtinyt tapahtua, vaikka tarkoittamatonta, usein peruuttamatonta ja vaikeasti korjattavaa vahinkoa.

Parasta mitä maan hallitus voi nyt tehdä, on vetäytyä työmarkkinoilta, ja antaa niiden sekä niillä toimivien osapuolten neuvotella, sopia ja toimia vapaasti. Se on muuten myös Ruotsin malli, josta hallitus ja työnantajatkin ovat viime aikoina innostuneeseen sävyyn puhuneet.