Vakavissa työta­pa­tur­missa on usein yhteinen nimittäjä

Teolli­suus­liiton työym­pä­ris­tö­ju­risti Mari Koskinen on ehtinyt työssään nähdä monen­laisia työta­pa­turmia. Vaikka Koskisen työtä on konsul­toida ja kouluttaa liiton jäseniä ja työnte­ki­jöitä turval­li­seen työym­pä­ris­töön, työky­kyyn, työta­pa­tur­miin ja ajoit­tain myös sosiaa­li­tur­vaan liitty­vissä kysymyk­sissä, valtaosa hänen työajas­taan kuluu vakavien työta­pa­tur­mien selvit­tä­mi­seen ja juridi­seen hoita­mi­seen. Teolli­suus­liiton oikeusapu kattaa myös työtapaturmat.

– Meille tulee tietoon vakavia työta­pa­turmia lähes viikoit­tain. Tapauksia, joita ajan itse käräjä­oi­keu­teen, on joitakin keväällä ja joitakin syksyllä, mutta pöydäl­läni käy kymme­nit­täin tapauksia vuosit­tain, Koskinen kertoo.

Ennen kuin työta­pa­tur­ma­ta­paus päätyy oikeu­teen asti, sen selvit­te­lyyn ja muuhun hoita­mi­seen on kulunut jopa parisen vuotta aikaa.

Kun riskien arviointi jää tekemättä, syy on usein tietämättömyydessä.

Oikeu­teen työta­pa­turma-asia voi päätyä kahta kautta, rikos­asiana tai riita-asiana. Jos aluehal­lin­to­vi­rasto eli Avi epäilee tarkas­tuk­sensa perus­teella tapauk­sessa tapah­tu­neen työtur­val­li­suus­ri­koksen, se tekee polii­sille tutkin­ta­pyynnön. Rikos­ta­pauk­sissa Koskinen ajaa jäsenen puolesta vahingonkorvausta.

– Toinen reitti oikeu­teen on, että ajamme tapausta taval­li­sena vahin­gon­kor­vaus­kan­teena. Silloin Avi ei ole nähnyt tapauk­sessa rikosta, mutta työnan­tajan toimin­nasta on silti nähtä­vissä työtur­val­li­suus­puut­teita, Koskinen selittää.

RISKIEN ARVIOINTI ON TYÖNANTAJAN VASTUULLA

Koskisen mielestä monissa vakavissa työta­pa­tur­missa on nähtä­vissä hyvin saman­laisia piirteitä.

– Yhteistä tapatur­ma­ta­pauk­sissa usein on se, että koneista puuttuvat suojaimet, jolloin käsi tai muu raaja osuu terään tai jää puris­tuk­siin, Koskinen sanoo.

– Kun suojaimet puuttuvat, se johtuu usein puutteel­li­sesta riskien arvioinnista.

Lain mukaan työnan­tajan velvol­li­suus on tehdä kaikista työssä käytet­tä­vistä koneista riskien arviointi, jossa käydään läpi kaikki koneen vaaran­paikat. Arvioinnin jälkeen vaaran­paikat on suojattava.

– Kun riskien arviointi jää tekemättä, syy on usein tietä­mät­tö­myy­dessä. Mutta olen myös kuullut argument­teja, että suojat ja suojaimet hidas­tavat työntekoa.

Koskisen mukaan korona-ajan jälkeen työta­pa­turmat lisääntyivät.

– Mahtoiko syynä olla se, että riskien arvioinnit olivat jääneet päivit­tä­mättä vai jäivätkö uudet työnte­kijät ilman pereh­dy­tystä, Koskinen miettii.

Pitkällä aikavä­lillä vakavat työta­pa­turmat ovat vähen­ty­neet. Tekniikan kehit­ty­minen niin koneissa kuin suojai­missa ja suoja­va­rus­teissa on vähen­tänyt tapaturmia. Mutta edelleen Koskisen mukaan kirjo työnan­ta­jien välillä on suuri.

Koskinen muistuttaa, että työsuo­jelu on yhteis­työtä työnte­ki­jöiden ja työnan­ta­jien kanssa. Vaikka riskien arviointi on työnan­ta­jien vastuulla, sitäkin pitäisi tehdä yhteistyössä.

– Kyllähän konetta käyttävä työntekijä tietää parhaiten koneen riskipaikat.