Pohjoismaisten teollisuustyöntekijöiden Reijo Paananen: ”Yksisuuntaista katua väärään suuntaan”

Pohjoismaisten teollisuusliittojen yhteenliittymän Nordic IN:in pääsihteeri Reijo Paananen edustaa yhteensä yli kahtakymmentä pohjoismaalaista teollisuuden ammattiliittoa, joilla on yhteensä yli miljoona jäsentä. Teollisuusliitto on jäsenmäärältään toiseksi suurin jäsenliitto.

Paanasen mukaan pohjoismaisissa naapurimaissamme ay-liike seuraa tiiviisti Suomen hallituksen ja työnantajien aiheuttamaa suoranaista työmarkkinakaaosta. Petteri Orpon hallitus on muun muassa saksinut työttömyysturvaa, heikentänyt työsuhteen turvaa, leikannut palveluista ja ilmaissut tavoitteekseen vapauttaa paikallinen sopiminen tavalla, joka saattaisi heikentää työntekijöiden asemaa merkittävästi.

Järjestäytyneitä työntekijöitä edustavien koulutettujen luottamusmiesten rinnalle halutaan ammattiliittoon kuulumattomien työntekijöiden edustajat sopimaan työehdoista paikallisesti. Kaikki tämä on pantu merkille naapurimaissa.

– On huoli siitä, että onko heille tulossa samankaltainen työnantajavyörytys kuin Suomessa. Jos työnantajat haluavat mennä hallituksen selän taakse piiloon tai muulla tavalla käytännössä murtaa vanhaa, toimivaa tasapainoasetelmaa, niin mitä se heille tulee tarkoittamaan, Paananen sanoo.

On huoli siitä, että onko heille tulossa samankaltainen työnantajavyörytys kuin Suomessa.

Ruotsissa ja Tanskassa valmistaudutaan tällä hetkellä ensi vuonna kunnolla alkaviin sopimusneuvotteluihin. Nurkan takana ovat myös eduskuntavaalit molemmissa maissa vuonna 2026.

– Ei tässä viime kädessä olla huolissaan ammattiyhdistysliikkeen asemasta, vaan siitä minkälaisia tuloksia toisen kaltainen järjestelmä mahdollisesti tulee tuottamaan.

Paananen korostaakin, että tutkimusten mukaan pohjoismainen työmarkkina- ja yhteiskuntamalli on tuottanut tasa-arvoisimmat, rauhallisimmat ja monella mittarilla menestyneimmät yhteiskunnat – ja siitä Pohjoismaita on perinteisesti ulkomailla arvostettu.

Suomessa Orpon hallituksen työelämäheikennyksiä on perusteltu sillä, että kyseessä on askel Ruotsin malliin. Työministeri Arto Satosen puheissa ”Ruotsin mallin mukainen” on kuulunut vakiolausahduksiin. Teollisuusliiton 3.12. alkavien lakkojen taustalla onkin paitsi työntekijät ostovoimakuopasta nostavat palkankorotukset, myös hallituksen työelämäheikennysten torppaaminen työehtosopimuksissa.

– Kun suuri yleisö ei tiedä mistä puhutaan, niin on helppo heitellä kaikenlaista. Ei voi vakavissaan esittää, että tässä olisi kyse liikkeestä Ruotsin työmarkkinamallin suuntaan, kun sen keskeisistä osista puuttuu paitsi luottamuksen rakentaminen, niin myös konkreettiset asiat kuten hallintoedustus ja tulkintaetuoikeus, Paananen sanoo.

Miten kaikki muu kelpaa paitsi työpaikkojen arjen asiantuntijoiden näkemykset? Ei mene minuun kaaliini.

Ruotsissa ja Tanskassa työntekijöillä on oikeus hallintoedustukseen pienemmissäkin työpaikoissa. Esimerkiksi Ruotsissa raja on 25 työntekijää. Ruotsissa työntekijöillä on myös tulkintaetuoikeus työehtosopimuksen tulkintaristiriidoissa, kun taas Suomessa se on työnantajalla.

– Työministeri on sanonut, että tämä ei sopisi Suomeen. Miten kaikki muu kelpaa paitsi työpaikkojen arjen asiantuntijoiden näkemykset? Ei mene minuun kaaliini, Paananen sanoo.

– Voi kai sanoa, että on kyse liikkeestä johonkin suuntaan, mutta lähinnä niin, että ajetaan yksisuuntaista katua väärään suuntaan.

Suomessa yli 150 henkeä työllistävien yritysten luottamushenkilöistä vain joka toinen kertoo, että työpaikalla on käytössä henkilöstön hallintoedustus, ilmenee SAK:n tuoreesta tutkimuksesta.

”PALKKA VAIN OSA KOKONAISUUTTA” 

Suomessa SAK:laiset ammattiliitot jakoivat poikkeuksellisesti julkisuuteen yhteiset palkankorotustavoitteensa työmarkkinakierrokselle. Liitot tavoittelevat kymmenen prosentin palkankorotuksia kahden vuoden sopimuskaudelle.

Ruotsalaiseen työmarkkinamalliin ja perinteeseen taas on jo pitkään kuulunut, että teollisuuden keskeiset liitot julkistavat yhteistyössä keskusjärjestö LO:n kanssa sopimustavoitteensa ennakkoon. Paanasen mukaan Suomessa on tästäkin asiasta nostettu esiin ainoastaan yksi asia, eli palkankorotusprosentit. Ruotsin LO:n yhteinen linjaus ensi vuoden sopimusneuvotteluihin on 4,3 prosentin korotuksens yhdelle vuodelle.

– Kaikki työmarkkinaneuvottelijat tietävät, että palkkaprosentti on vain yksi osa neuvottelukokonaisuutta. Sitten on ne niin sanotut tekstikysymykset. Ruotsissa esimerkiksi työajan lyhentämisjärjestelmät ja miten liitot voisivat sitä soveltaa sopimuksissaan.

Toinen keskeinen asia on ”matalapalkkapanostus” eli låglönesatsning. Ruotsissa ja Tanskassa sopimusratkaisuissa on viime vuosina tehty erillisiä panostuksia pienimpiin sopimusalojen pienimpiin palkkaluokkiin. Teollisuusliitto vaatiikin tällä sopimuskierroksella vähintään 250 euron korotusta kuukausipalkkoihin.

– Minun näkökulmastani tämä on erityisen hienoa, Paananen sanoo.

Ei tässä viime kädessä olla huolissaan ammattiyhdistysliikkeen asemasta, vaan siitä minkälaisia tuloksia toisen kaltainen järjestelmä mahdollisesti tulee tuottamaan.

Reijo Paananen valittiin Nordic IN:in pääsihteeriksi vuonna 2017. Sitä ennen hän toimi muun muassa useissa tehtävissä keskusjärjestö SAK:ssa ja näki aitiopaikalta monet sopimusneuvottelut, mutta myös työtaistelut.

Teollisuusliitto on ilmoittanut kuudesta päivänmittaisesta lakosta joulukuussa. Lakkojen piirissä on yhteensä noin 33 000 työntekijää yli 400 työpaikalla. Paananen näkee Teollisuusliiton toimintatavassa kaikuja toisesta Suomen verrokkimaasta, Saksasta.

– Saksassa se toimii. Lähdetään kertomaan, että tarvittaessa meillä on voimaa ja halua työtaistelutoimiin, mutta edetään hiljalleen, eikä laiteta heti kaikkia liinoja kiinni. Tarvittaessa voidaan sitten ottaa isompi leka käyttöön. Minusta Teollisuusliiton tapa toimia nyt osoittaa, että me voimme oppia toisiltamme hirveän paljon ja soveltaa omaan maahan sopivaksi malliksi.

Kritiikkiä valittua toimintamallia kohtaan on esiintynyt työntekijäpuolellakin ja ”isompaa lekaa” on liitoilta kommenttikentissä toivottu.

– Olen ollut työryhmässä valmistelemassa useita yleislakonomaisia toimenpiteitä, niihin ei tosin pääsääntöisesti onneksi jouduttu. Se on aika raskas ase, eikä siihen kannatta lähteä pikaisesti. Vanha työmarkkinaviisaushan on, että kun työtaisteluun lähdetään, niin kannattaa olla mietittynä, miten sen saa myös päätettyä.