Pohjois­mais­ten teol­li­suus­työn­te­ki­jöi­den Reijo Paana­nen: ”Yksi­suun­taista katua väärään suuntaan”

Pohjois­mais­ten teol­li­suus­liit­to­jen yhteen­liit­ty­män Nordic IN:in pääsih­teeri Reijo Paana­nen edus­taa yhteensä yli kahta­kym­mentä pohjois­maa­laista teol­li­suu­den ammat­ti­liit­toa, joilla on yhteensä yli miljoona jäsentä. Teol­li­suus­liitto on jäsen­mää­räl­tään toiseksi suurin jäsenliitto.

Paana­sen mukaan pohjois­mai­sissa naapu­ri­mais­samme ay-liike seuraa tiiviisti Suomen halli­tuk­sen ja työnan­ta­jien aiheut­ta­maa suora­naista työmark­ki­na­kaa­osta. Petteri Orpon halli­tus on muun muassa saksi­nut työt­tö­myys­tur­vaa, heiken­tä­nyt työsuh­teen turvaa, leikan­nut palve­luista ja ilmais­sut tavoit­teek­seen vapaut­taa paikal­li­nen sopi­mi­nen tavalla, joka saat­taisi heiken­tää työn­te­ki­jöi­den asemaa merkittävästi.

Järjes­täy­ty­neitä työn­te­ki­jöitä edus­ta­vien koulu­tet­tu­jen luot­ta­mus­mies­ten rinnalle halu­taan ammat­ti­liit­toon kuulu­mat­to­mien työn­te­ki­jöi­den edus­ta­jat sopi­maan työeh­doista paikal­li­sesti. Kaikki tämä on pantu merkille naapurimaissa.

– On huoli siitä, että onko heille tulossa saman­kal­tai­nen työnan­ta­ja­vyö­ry­tys kuin Suomessa. Jos työnan­ta­jat halua­vat mennä halli­tuk­sen selän taakse piiloon tai muulla tavalla käytän­nössä murtaa vanhaa, toimi­vaa tasa­pai­noa­se­tel­maa, niin mitä se heille tulee tarkoit­ta­maan, Paana­nen sanoo.

On huoli siitä, että onko heille tulossa saman­kal­tai­nen työnan­ta­ja­vyö­ry­tys kuin Suomessa.

Ruot­sissa ja Tans­kassa valmis­tau­du­taan tällä hetkellä ensi vuonna kunnolla alka­viin sopi­mus­neu­vot­te­lui­hin. Nurkan takana ovat myös edus­kun­ta­vaa­lit molem­missa maissa vuonna 2026.

– Ei tässä viime kädessä olla huolis­saan ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen asemasta, vaan siitä minkä­lai­sia tulok­sia toisen kaltai­nen järjes­telmä mahdol­li­sesti tulee tuottamaan.

Paana­nen koros­taa­kin, että tutki­mus­ten mukaan pohjois­mai­nen työmark­kina- ja yhteis­kun­ta­malli on tuot­ta­nut tasa-arvoi­sim­mat, rauhal­li­sim­mat ja monella mitta­rilla menes­ty­neim­mät yhteis­kun­nat – ja siitä Pohjois­maita on perin­tei­sesti ulko­mailla arvostettu.

Suomessa Orpon halli­tuk­sen työelä­mä­hei­ken­nyk­siä on perus­teltu sillä, että kyseessä on askel Ruot­sin malliin. Työmi­nis­teri Arto Sato­sen puheissa ”Ruot­sin mallin mukai­nen” on kuulu­nut vakio­lausah­duk­siin. Teol­li­suus­lii­ton 3.12. alka­vien lakko­jen taus­talla onkin paitsi työn­te­ki­jät osto­voi­ma­kuo­pasta nosta­vat palkan­ko­ro­tuk­set, myös halli­tuk­sen työelä­mä­hei­ken­nys­ten torp­paa­mi­nen työehtosopimuksissa.

– Kun suuri yleisö ei tiedä mistä puhu­taan, niin on helppo heitellä kaiken­laista. Ei voi vaka­vis­saan esit­tää, että tässä olisi kyse liik­keestä Ruot­sin työmark­ki­na­mal­lin suun­taan, kun sen keskei­sistä osista puut­tuu paitsi luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­nen, niin myös konkreet­ti­set asiat kuten hallin­toe­dus­tus ja tulkin­tae­tuoi­keus, Paana­nen sanoo.

Miten kaikki muu kelpaa paitsi työpaik­ko­jen arjen asian­tun­ti­joi­den näke­myk­set? Ei mene minuun kaaliini.

Ruot­sissa ja Tans­kassa työn­te­ki­jöillä on oikeus hallin­toe­dus­tuk­seen pienem­mis­sä­kin työpai­koissa. Esimer­kiksi Ruot­sissa raja on 25 työn­te­ki­jää. Ruot­sissa työn­te­ki­jöillä on myös tulkin­tae­tuoi­keus työeh­to­so­pi­muk­sen tulkin­ta­ris­ti­rii­doissa, kun taas Suomessa se on työnantajalla.

– Työmi­nis­teri on sano­nut, että tämä ei sopisi Suomeen. Miten kaikki muu kelpaa paitsi työpaik­ko­jen arjen asian­tun­ti­joi­den näke­myk­set? Ei mene minuun kaaliini, Paana­nen sanoo.

– Voi kai sanoa, että on kyse liik­keestä johon­kin suun­taan, mutta lähinnä niin, että ajetaan yksi­suun­taista katua väärään suuntaan.

Suomessa yli 150 henkeä työl­lis­tä­vien yritys­ten luot­ta­mus­hen­ki­löistä vain joka toinen kertoo, että työpai­kalla on käytössä henki­lös­tön hallin­toe­dus­tus, ilme­nee SAK:n tuoreesta tutkimuksesta.

”PALKKA VAIN OSA KOKONAISUUTTA” 

Suomessa SAK:laiset ammat­ti­lii­tot jakoi­vat poik­keuk­sel­li­sesti julki­suu­teen yhtei­set palkan­ko­ro­tus­ta­voit­teensa työmark­ki­na­kier­rok­selle. Liitot tavoit­te­le­vat kymme­nen prosen­tin palkan­ko­ro­tuk­sia kahden vuoden sopimuskaudelle.

Ruot­sa­lai­seen työmark­ki­na­mal­liin ja perin­tee­seen taas on jo pitkään kuulu­nut, että teol­li­suu­den keskei­set liitot julkis­ta­vat yhteis­työssä keskus­jär­jestö LO:n kanssa sopi­mus­ta­voit­teensa ennak­koon. Paana­sen mukaan Suomessa on tästä­kin asiasta nostettu esiin ainoas­taan yksi asia, eli palkan­ko­ro­tus­pro­sen­tit. Ruot­sin LO:n yhtei­nen linjaus ensi vuoden sopi­mus­neu­vot­te­lui­hin on 4,3 prosen­tin koro­tuk­sens yhdelle vuodelle.

– Kaikki työmark­ki­na­neu­vot­te­li­jat tietä­vät, että palk­ka­pro­sentti on vain yksi osa neuvot­te­lu­ko­ko­nai­suutta. Sitten on ne niin sano­tut teks­ti­ky­sy­myk­set. Ruot­sissa esimer­kiksi työajan lyhen­tä­mis­jär­jes­tel­mät ja miten liitot voisi­vat sitä sovel­taa sopimuksissaan.

Toinen keskei­nen asia on ”mata­la­palk­ka­pa­nos­tus” eli låglö­ne­sats­ning. Ruot­sissa ja Tans­kassa sopi­mus­rat­kai­suissa on viime vuosina tehty eril­li­siä panos­tuk­sia pienim­piin sopi­musa­lo­jen pienim­piin palk­ka­luok­kiin. Teol­li­suus­liitto vaatii­kin tällä sopi­mus­kier­rok­sella vähin­tään 250 euron koro­tusta kuukausipalkkoihin.

– Minun näkö­kul­mas­tani tämä on erityi­sen hienoa, Paana­nen sanoo.

Ei tässä viime kädessä olla huolis­saan ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen asemasta, vaan siitä minkä­lai­sia tulok­sia toisen kaltai­nen järjes­telmä mahdol­li­sesti tulee tuottamaan.

Reijo Paana­nen valit­tiin Nordic IN:in pääsih­tee­riksi vuonna 2017. Sitä ennen hän toimi muun muassa useissa tehtä­vissä keskus­jär­jestö SAK:ssa ja näki aitio­pai­kalta monet sopi­mus­neu­vot­te­lut, mutta myös työtaistelut.

Teol­li­suus­liitto on ilmoit­ta­nut kuudesta päivän­mit­tai­sesta lakosta joulu­kuussa. Lakko­jen piirissä on yhteensä noin 33 000 työn­te­ki­jää yli 400 työpai­kalla. Paana­nen näkee Teol­li­suus­lii­ton toimin­ta­ta­vassa kaikuja toisesta Suomen verrok­ki­maasta, Saksasta.

– Saksassa se toimii. Lähde­tään kerto­maan, että tarvit­taessa meillä on voimaa ja halua työtais­te­lu­toi­miin, mutta edetään hiljal­leen, eikä laiteta heti kaik­kia liinoja kiinni. Tarvit­taessa voidaan sitten ottaa isompi leka käyt­töön. Minusta Teol­li­suus­lii­ton tapa toimia nyt osoit­taa, että me voimme oppia toisil­tamme hirveän paljon ja sovel­taa omaan maahan sopi­vaksi malliksi.

Kritiik­kiä valit­tua toimin­ta­mal­lia kohtaan on esiin­ty­nyt työn­te­ki­jä­puo­lel­la­kin ja ”isom­paa lekaa” on liitoilta komment­ti­ken­tissä toivottu.

– Olen ollut työryh­mässä valmis­te­le­massa useita yleis­la­kon­omai­sia toimen­pi­teitä, niihin ei tosin pääsään­töi­sesti onneksi jouduttu. Se on aika raskas ase, eikä siihen kannatta lähteä pikai­sesti. Vanha työmark­ki­na­vii­saus­han on, että kun työtais­te­luun lähde­tään, niin kannat­taa olla mietit­tynä, miten sen saa myös päätettyä.